Mona Mannevuo – författare

Suoritusten ja elintoimintojen mittaamista, terapeuttista kulttuuria ja asiantuntijavaltaa pidetään uusina ilmiöinä, mutta kansalaisen elämän normittaminen, mittaaminen, arviointi ja optimointi korostuivat jo sotienjälkeisessä Suomessa. Ihannetyöläinen oli tasapainoinen ihmiskone, jonka toiminnoissa ei ollut mitään liikaa tai liian vähän. Työpsykologia oli voimajärjestelmiä tutkiva luonnontiede, työlääketiede koneoppia ja työn rationalisointi luonneoppia.Ihmiskone töissä avaa näkökulman suomalaisen tehokkuusajattelun historiaan. Se tarkastelee työpsykologisia ja työnjohdollisia oppeja, joilla kansalaisia valistettiin ja muovattiin sivistyneen yhteiskunnan tavoille. Näistä opeista sotakorvausteollisuuden työnjohto etsi keinoja niiden työkansalaisten kaitsemiseksi, jotka eivät olleet sairaita mutta eivät aivan terveitäkään vaan vääränlaisia.Oppineen eliitin näkemyksissä Suomi oli kasvitarha, jonka tuottavaa kukoistusta edellytti jatkuva rikkaruohojen kitkeminen. Lorvimista, uupumusta ja liiallista tunteellisuutta hoidettiin paitsi ankaralla kurilla myös terapeuttisella otteella. Työelämän läpäisi ajatus siitä, että ihmiskone on muovattava ja plastinen: sitä voi aina parantaa ja optimoida.

”Ihmisten liikarasittuneisuus on nykyajan tavallisimpia ilmiöitä.”Havainto 1920-luvun Terveydenhoitolehdestä on edelleen ajankohtainen. Moderni yhteiskunta toi mukanaan kiihkeän elämänmenon, teknologisen kehityksen ja edistyneen terveydenhuollon - mutta myös väsymyksen, neuroosit, stressin ja aivosumun. Mitä väsymys oikein on, ja miten väsyneisiin pitäisi suhtautua?Väsymyksen aika sukeltaa tutun mutta ikävän vieraamme historiaan. 1880-luvulta toiseen maailmansotaan asti teollisen yhteiskunnan, vauhdin kiihtymisen, kellojen, kansakuntien välisen kilpailun ja liiallisen touhukkuuden katsottiin rasittavan ihmisten hermoja. Sodan jälkeen kansalaisten sydänhermojen ajateltiin kuormittuvan kiireestä, kunnianhimosta, stressistä ja kulutusyhteiskunnasta. Ylivirittyneessä nyky-yhteiskunnassa puolestaan huolehditaan aivojen jaksamisesta.Teos johdattaa lääketieteen historiaan mutta kuvaa samalla työelämän muutosta, loputonta vireyden tavoittelua ja arjen lääketieteellistymistä. Uupumisella on myös poliittinen ulottuvuus: onko se yksilön, yhteiskunnan vai lääketieteen ongelma?

”Ihmisten liikarasittuneisuus on nykyajan tavallisimpia ilmiöitä.”Havainto 1920-luvun Terveydenhoitolehdestä on edelleen ajankohtainen. Moderni yhteiskunta toi mukanaan kiihkeän elämänmenon, teknologisen kehityksen ja edistyneen terveydenhuollon - mutta myös väsymyksen, neuroosit, stressin ja aivosumun. Mitä väsymys oikein on, ja miten väsyneisiin pitäisi suhtautua?Väsymyksen aika sukeltaa tutun mutta ikävän vieraamme historiaan. 1880-luvulta toiseen maailmansotaan asti teollisen yhteiskunnan, vauhdin kiihtymisen, kellojen, kansakuntien välisen kilpailun ja liiallisen touhukkuuden katsottiin rasittavan ihmisten hermoja. Sodan jälkeen kansalaisten sydänhermojen ajateltiin kuormittuvan kiireestä, kunnianhimosta, stressistä ja kulutusyhteiskunnasta. Ylivirittyneessä nyky-yhteiskunnassa puolestaan huolehditaan aivojen jaksamisesta.Teos johdattaa lääketieteen historiaan mutta kuvaa samalla työelämän muutosta, loputonta vireyden tavoittelua ja arjen lääketieteellistymistä. Uupumisella on myös poliittinen ulottuvuus: onko se yksilön, yhteiskunnan vai lääketieteen ongelma?

Pyöröovi pyörii! Politiikan ammattilaisia, journalisteja ja muita yhteiskunnallisia vaikuttajia värvätään yhä enemmän viestintätoimistoihin - ja sama pätee myös toiseen suuntaan. Viestintätoimistobisnes perustuu uuden viestinnällisen vallan verkostoihin. Mutta millaista valtaa viestintätoimistoissa käytetään? Miksi viestintä kannattaa? Millaisia viestintäpalveluja toimistoista ostetaan ja myydään? Kirjassa tarkastellaan haastattelujen, media-aineistojen, tietopyynnöillä hankittujen materiaalien ja tutkimuskirjallisuuden kautta politiikan uusien pelureiden toimintatapoja. Vivahteikas aineisto kertoo suomalaisen yhteiskunnan murroksesta kohti poliittista järjestelmää, jossa viestintätoimistot toimivat viestinnällisen vallan solmukohtana. Tutkimukseen perustuva kirja on ajankohtainen puheenvuoro demokratian puolesta keskellä muutosvoimia. Teos pohtii sitä, keiden ääni pirstoutuneessa mediamaisemassa kuuluu. Vievätkö voiton taitavat viestijät ja parhaat pelurit - sekä he, joilla on näiden palveluksiin varaa?