Paavo Haavikko – författare

Sylvi Kekkonen oli omana aikanaan merkillinen nainen jolla oli kammarinsa niin kuin kirjoittavalla naisella pitää ja tulee olla.Sylvi Kekkonen (1900-1974) oli itsenäinen nainen suuren valtiomiehen vierellä. Valtakunnan ykkösrouvanakin hän onnistui säilyttämään yksilöllisen elämänsä ja asemansa Tamminiemen tiukkana emäntänä.Sylvi Kekkosen muotokuva sisältää neljä Marja-Liisa Vartion ja Paavo Haavikon kirjoitusta presidentin puolisosta, joka kirjoitti, piti kirjallista salonkia ja oli jossain mielessä kuin varhainen feministi, sitä itse sanomatta.Kirjoitusten taustalla on kahden naisen, kahden kirjailijan - Marja-Liisa Vartion ja Sylvi Kekkosen - ystävyys. Kirja on julkaistu alun perin vuonna 2000.Marja-Liisa Vartio (1924-1966) ja Paavo Haavikko (1931-2008) olivat kotimaisen kirjallisuuden merkittävimpiä modernisteja.

Paavo Haavikon ennen julkaisematon Mannerheim-kirja.Carl Gustaf Emil Mannerheim tarjosi kirjailija Paavo Haavikolle pysyvän innoituksen lähteen. Haavikko ei yrittänyt kirjoittaa Mannerheimista romaania vaan näki marsalkan pikemminkin draaman hahmona. Mannerheimilla on keskeinen rooli Haavikon myöhäistuotantoon kuuluvissa näytelmissä Airo ja Brita ja Hitlerin sateenvarjo.Vuodesta 1984 alkaen aina viimeisiin vuosiinsa saakka Haavikko suunnitteli Mannerheimista elokuvaa tai televisiosarjaa. Suunnitteluun osallistuivat Jörn Donner, Anssi Mänttäri sekä Reima Kekäläinen TV 2:n edustajana. Hankkeet kuitenkin kaatuivat kerran toisensa jälkeen rahoitusvaikeuksiin.Suuri marsalkka on näistä kuvauksista laajin, kuusiosaisen televisiosarjan käsikirjoitus, joka valmistui vuonna 1991 ja on säilynyt kokonaisuudessaan. Mannerheimin uran vaiheet, haasteet ja ratkaisut tulevat kuvatuiksi tiiviinä vuoropuheluina, kirjesitaatteina tai taannehtivia muistikuvia tilittävinä monologeina. Niistä syntyy vaikuttava mosaiikki, yhtä aikaa kirkas ja arvoituksellinen.Paavo Haavikko (1931-2008) oli kotimaisen kirjallisuuden merkittävimpiä modernisteja.Teoksen on toimittanut kirjailija, suomentaja ja toimittaja Martti Anhava. Hänen kirjoittamansa Paavo Haavikon elämäkerta Niin katosi voitto maailmasta ilmestyi syyskuussa 2021.

Päämaja - Suomen hovi on akateemikko Paavo Haavikon kärkevä tulkinta Suomen sotavuosista 1939-1945, niiden aikana tehdyistä valinnoista ja Suomen suhteista Saksaan, Neuvostoliittoon ja länsivaltoihin.Nimensä mukaisesti kirja kuvaa C. G. E. Mannerheimin Mikkelissä sijainneen esikunnan toimintaa. Siinä esitellään paitsi esikunnan arkea ja monenkirjavien henkilöiden keskinäisiä suhteita myös päämajan vaikeita suhteita Helsinkiin.Keskeiseksi nousee Haavikon näkemys Mannerheimista erinomaisena poliitikkona ja diplomaattina, joka ”ei pelännyt olla yksin oikeassa”.Päämaja - Suomen hovi on ilmestynyt alun perin vuonna 1999, ja se on käännetty viroksi vuonna 2021.Kotimaisen kirjallisuuden merkittävimpiin modernisteihin lukeutuva Paavo Haavikko (1931-2008) ammensi marsalkka Mannerheimista innoitusta useisiin teoksiinsa. Vuonna 2022 julkaistiin ensi kertaa Haavikon laajin Mannerheimia käsittelevä kaunokirjallinen kuvaus Suuri marsalkka.

Paavo Haavikon esikoisromaani sijoittuu vuoden 1918 vaiheille. Minäkertoja - mies, aviopuoliso ja muutaman alaisen esimies - elää elämäänsä Helsingissä. Aika on epätavallinen, punalippuja, lakkoja, ilmestymättä jääneitä sanomalehtiä, vankeja, mutta miehellä on asiansa, liiketoimensa ja talletuksensa. Niitä on hoidettava ja kuljettava elämänsä mukana silloinkin, kun maailma kuohuu.Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1960.

”Barr-parka ei ollut erityisen hyvä agentti, mutta erityisen kovaonninen kyllä.”Barr-niminen mies on agenttiromaani - tai sellaista muistuttava teos. Barr kertoo teoksessa tarinansa itse, mutta mikä hänen puheissaan on keksittyä ja mitä todella tapahtui, jää avoimeksi. Suuren Maksajan tutkimukset johtavat Suomeen, Helsinkiin ja maaseudulle, yllättävään loppuun saakka. Teos ilmestyi ensi kertaa vuonna 1976 salanimellä Andres Lieksman. ”Kerta kerralta yllättävää ajatusten ja asioiden yhdistelyä”, kiitti Osmo Hormia tuolloin Parnassossa. ”Tiedusteluraportti aivan uudessa ja yllättävässä merkityksessä - uutta muotoa luovassa yhteydessä”, arvioi Hannu Waarala Ylioppilaslehdessä. ”Teos vailla ulkopuolisia sääntöjä”, luonnehti Paavo Haavikon proosasta kirjoittanut Aarne Kinnunen myöhemmin.

Teos sisältää Paavo Haavikon kolme novellia: Lumeton aika, Arkkitehti ja Pitkiä naisia.Lumeton aika on suomalaisen novellitaiteen tulkituimpia tekstejä ja modernistisen proosan merkkipaalu. Se sijoittuu sosialistiseen Suomeen, jossa kansandemokraatit ovat kaapanneet vallan. Päähenkilö Kuusniemeä on Paavo Haavikko itse luonnehtinut tyyppitutkielmaksi ”henkilöstä, joka selviää hengissä kaikissa diktatuurin vaiheissa”. Arkkitehti-novelli liikkuu niin kutsutun sivistyneistön parissa. Pitkiä naisia on kuvaus sodasta palaavasta miehestä ja hänen asettumisestaan takaisin elämään. Teos on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1964.