Panu Rajala – författare

"Terveisiä elämästä, tältä kohtaa."Aila Meriluodon esikoisteos Lasimaalaus (1946) kuuluu suomalaisen runouden sensaatioihin. Runoilijan ura ja elämä ovat olleet yhtä vuoristorataa, mutta jyrkissäkään käänteissä hän ei ole keskeyttänyt kirjailijantyötään, luopunut pyrkimyksestä sumeilemattomaan todistukseen tästä hetkestä. Panu Rajalan antaumuksellisessa elämäkerrassa Aila Meriluodolla on varaa jo katsella taakseen hymyillen. Ääniteoksesta kantautuvat paitsi tutkijan, tarkkailijan ja ystävän ääni, myös runoilijan itsensä mitään häpeämätön valtimon syke: hullunrohkeus, lasinkirkkaus."Parasta elämäkerrassa on sen vetävä juoni - Aila Meriluodon värikäs elämä ja monilajinen tuotanto. Elämäkerta on tehnyt tehtävänsä, kun se on herättänyt kiinnostuksen kirjailijan tuotantoa kohtaan."Helena Ruuska, Helsingin SanomatÄänikirjan kertojana on näyttelijä Maija-Liisa Ström.

Terveisiä elämästä, tältä kohtaa. Aila Meriluoto (s. 1924) loi jo varhain oman kosmoksensa, jossa kovan koti- ja koulukurin ahdistama elämänilo virtasi kirjoihin ja kirjoittamiseen. Huikeaksi arvostelumenestykseksi osoittautunut debyyttikokoelma Lasimaalaus (1946) kuuluu runoutemme harvoihin sensaatioihin, mutta myöhempi runoilijan ura on ollut yhtä jyrkkien käänteiden vuoristorataa.Aila Meriluotoa runoilijaa, kirjailijaa, suomentajaa ja neljän lapsen äitiä voisi määritellä loputtomiin: uniin pakeneva haaveilija, kyltymätön noitanainen, uuden ajan emansipoitunut naisikoni Itseään tuo 86 vuotta täyttänyt ikityttömäinen ilomieli luonnehtii yhä ujoksi ja tynnyrissä kasvaneeksi, joka voi olla runoilija vain omassa ehdottomassa yksinäisyydessään .Monet merkittävät tukijat, kirjalliset kavaljeerit tai elämänkumppanit muiden muassa V. A. Koskenniemi, Kai Laitinen, Lauri Viita, Lasse Heikkilä ja Jouko Paakkanen ovat kukin osaltaan muokanneet Meriluodon elämää ja sen kuohuissa syntyneitä teoksia. Oman kurssinsa säilyttämällä ja vaikeuksissaan vahvistuneena hän on kuitenkin jatkanut kirjailijantyötään keskeytyksettä jo yli 60 vuotta, mikä on oloissamme ainutkertaista.Seitsemän vuosikymmenen tuntoja tallentavassa auktorisoidussa elämäkerrassa Aila Meriluodolla on varaa jo katsella taakseen hyväksyvästikin hymyillen. Panu Rajalan antaumuksellisesta teoksesta kantautuvat paitsi tutkijan, tarkkailijan ja ystävän punnitut äänenpainot myös runoilijan itsensä mitään häpeämätön valtimon syke: hullunrohkeus, lasinkirkkaus.Arvosteluotteita Parasta elämäkerrassa on sen vetävä juoni Aila Meriluodon värikäs elämä ja monilajinen tuotanto. ( ) Elämäkerta on tehnyt tehtävänsä, kun se on herättänyt kiinnostuksen kirjailijan tuotantoa kohtaan. Helena Ruuska, Helsingin Sanomat (...) puhdasoppinen ja sivistävä kirja runoilijan elämästä iloineen, suruineen ja miehineen. (...) Kirja on mukaansatempaava; välillä se viihdyttää, välillä hirvittää. Tarja Salo, Gloria

IHASTELTU ELÄMÄKERTA MIELIKUVITUKSEN JÄTTILÄISESTÄ

Unio Mystica on ensimmäinen laaja ja kattava elämäkerta Mika Waltarista. Kirjeisiin, haastatteluihin ja kirjailijan tuotantoon perustuva teos tuo yllättäviä piirteitä maamme kuuluisimman kirjailijan lähikuvaan. Sen myötä avautuvat niin Waltarin innoituksen lähteet, tutkimusmatkat kuin huikaisevan rakastumisen ja karvaan pettymyksen aallokot, jotka Waltari eli huippuja ja pohjia myöten. Täyttymyksen hetkinä hän saavutti unenomaisen yhteyden menneisiin aikakausiin ja kuvaamiinsa henkilöihin.

Unio Mystica oli vuoden 2008 puhutuimpia ja luetuimpia tietokirjoja. Se voitti Lauri Jäntin ja P. E. Svinhufvudin muistosäätiön palkinnon ja sai myös Historian Ystäväin Liiton myöntämän Vuoden historiakirja -tunnustuksen.

150-vuotisjuhlan pääteos on vangitseva elämäkerta, joka haastaa tulkitsemaan Aho elämändraamaa ja teoksia tuoreista näkökulmista.

Onkohan kukaan kirjailijoistamme vedonnut niin moninaisiin ja vastakkaisiinkin lukijoihin kuin Juhani Aho? Hänestä ovat löytäneet ymmärtäjän niin aviovuoteen kylmyydessä valvovat naislukijat, ilotytön syliin eksyneet nuorukaiset, mustasukkaisuuden kalvamat miehet kuin maalaiskylän Matit ja Liisat.

Juhani Ahon elämän aikana suomen kieli kehittyi kirjallisuuden ja itsenäisen valtion kieleksi. Tämän kehitys keskiössään Panu Rajalan teos levittää näkymää kotimaisista yhteyksistä Ahon rooliin kirjallisten virtausten uteliaana maahantuojana, Ahon eurooppalaiseen vastaanottoon, Nobel-ehdokkuuteen ja ystäväpiiriin.

Juhani Aho on saanut Panu Rajalasta draamantajuisen ja taiteilijan ristiriitaisiakin pyrintöjä ymmärtävän elämäkerran kirjoittajan. Rajala kuvaa kiihkeän ja kipuilevan ylioppilaan kehityksen arvonsa tuntevaksi ammattikirjailijaksi ja kansainvälisiä yhteyksiä luovaksi kulttuurivaikuttajaksi, joka ei pyydellyt anteeksi kirjoitustensa saati ihmissuhteittensa aiheuttamaa hämmennystä. Rajala kirjoittaa kuin Ahon elämän keskeltä, milloin Järnefeltien salongista, Minna Canthin kodista, laajoilta polkupyörämatkoilta tai Pariisista maailmannäyttelyn vilinästä.

Kaikki tuntevat konstapylkkäset, hamsterit, lampaansyöjät, veitikat ja joesedät. Veikko Huovinen kuvasi kansanmiehet ja diktaattorit, veijarit ja velmut, poliitikot ja pelimiehet yhtä verevin vedoin. Suomalaista elämää hän tarkkaili Kainuun havaintopaikaltaan kuuden vuosikymmenen ajan.Panu Rajalan kirjoittamassa henkilökuvassa näyttäytyy metsämies ja saalistaja, hirmuinen humoristi ja saatanallinen satiirikko, katkera erakko ja leppoisa perheenisä. Pirullinen viiksiniekka ei säästänyt ketään eikä mitään paljastavalta naurultaan. Luonnon herkkänä kuvaajana Huovinen on suurten maisemamaalareiden sukua.Kirjan tärkein lähdeaineisto on Veikko Huovisen vastikään avautunut yksityisarkisto. Lisäksi Panu Rajala tapasi Huovisen useaan otteeseen.Arvosteluotteita Rajalalla on taito kirjoittaa kirjallisuusasioista luontevaa, helpsoti omaksuttavaa mutta samalla asiantuntevaa tekstiä. Leena  Tuomela, Ilkka ( ) Rajala oikaisee ne perusvääryydet, joiden kohteeksi Huovinen ensin modernismin, sitten suomettuneen ulkopolitiikan ja lopuksi punavihreän hörhötyksen Suomessa joutui. Sama asia, mikä toisaalta teki hänestä loistavan satiirikon, minkä Rajala asianmukaisesti huomioi. Tämän yleisen asian ohella kirjan tärkein anti on Huovisen tuotannon ja henkilöhahmojen liittäminen sodanjälkeisen Suomen yhteiskunnalliseen kehitykseen.   ( ) Panu Rajala on tuottelias elämäkerturi. Muistan, kuinka hänen aikanaan valitsemaansa biografista tutkimusotetta lievästi vieroksuttiin 70-luvun yliopistolla. Jälkeenpäin katsoen se on tuottanut ja tuottaa hyviä tuloksia. Hirmuinen humoristi on yksi niistä. Matti Mäkelä, Helsingin Sanomat Nautittavimmillaan Hirmuinen humoristi on, kun Rajala selvittää Huovisen merkkiteosten aikalaisvastaanottoa ja niistä lehtien palstoilla virinnyttä keskustelua. Tämä edellyttää syvätietämystä, joka Googlea muistinaan käyttävältä nykynuorisolta puuttuu. Suonna Kononen, Karjalainen Asiantunteva, hauska ja suoraan sanova elämäkerta innostaa lukijansa tarttumaan seuraavaksi Huovisen tuotantoon. Joni Pyysalo, Suomen Kuvalehti"Paljon mielenkiintoista asiaa Rajala saa Huovisesta ja lähipiiristä esille kuokittua, huvittaviakin yksityiskohtia..."Kauppalehti.fi/blog

Kaihtelematon kuvaus Katri Helenan ja Panu Rajalan yhteisestä elämästäHe tulivat eri maailmoista. Kuolema oli iskenyt kummaltakin puolison, he olivat kumpikin kolmen lapsen huoltajia. He toivoivat sydämissään vielä uutta onnea. Sen he uskoivat leimahtavassa rakkaudessa saavuttavansa.Elämä täyttyi ilon ja hurmion hetkistä, mutta ei kulkenutkaan niin kuin he olivat tarkoittaneet. Julkisuus, erilaisuus, itsepintaisuus. Vai mikä heidät lopulta erotti?Kirjamies miettii yhdeksän vuoden jälkeen yhteistä taivalta ja sen päättymistä. Lavatähti loistaa kirkkaana, etäällä.He eivät koskaan enää kohtaa.Panu Rajala kirjoittaa elämästään Katri Helenan kanssa hellän suorasukaisesti, itseään säästämättä, vailla kaunaa ja katkeruutta, muistaen kaiken kauniin, murheen ja tuskankin tunnustaen.

Ei ole kuin yksi Olavi Paavolainen

Elämäkerta monisärmäisestä kulttuurivaikuttajasta, keikarista, oman aikansa ihaillusta ja vihatusta johtotähdestä.

Suomen kulttuurielämä ei ole nähnyt toista Olavi Paavolaisen kaltaista ilmestystä, eikä Paavolaisen elämää ole pantu kansien väliin yhtä hienosti tätä ennen. Paavolainen heittäytyi intohimoisesti uuden kulttuurin etsintään ja luomiseen kaikin mahdollisin tavoin: hän ei toteuttanut itselleen ottamaansa tehtävää pelkästään kirjoituksillaan vaan koko elämällään. Kaikki ei ollut kuitenkaan yhtä säihkettä, vaan Paavolaisen toimintaan mahtuu myös vähemmän loistokkaita puolia.Tulisoihtu pimeään on Rajalan mestariteos mestarista, joka poltti kynttilänsä molemmista päistä.

Panu Rajala (s. 1945) on filosofian tohtori, kirjailija ja draaman tutkimuksen professori. Hän on kirjoittanut useita etevästi ja elävästi kohdettaan kuvaavia elämäkertoja, kuten Mika Waltarista kertovan palkitun Unio Mystican.

Elävänä välkehtivä romaani miehestä, joka jäi kultakauden taiteilijoiden varjoon.

Romaanissaan Panu Rajala valaisee innoittuneesti valokuvaaja, tutkimusmatkailija, tietokirjailija, kääntäjä, keksijä Into Konrad Inhan elämää – hänen taiteellista työtään, rakkauksiaan ja matkojaan. Suomalaisen taiteen monitaituri kokee romahduksia, nöyryytyksiä, mutta myös häikäiseviä voittoja. Inhasta paljastuu epätoivoinen kosiomies, joka ei koskaan pääse naimisiin. Hän kuolee yksinäisenä ja hylättynä.

Intoilija on klassinen taiteilijatarina ja perin juurin suomalainen. Inhan syntymästä tulee marraskuussa kuluneeksi 150 vuotta.

Panu Rajala (s. 1945) on filosofian tohtori, kirjailija ja draaman tutkimuksen professori. Hän on kirjoittanut romaanien lisäksi useita elävästi ja etevästi kohdettaan valaisevia elämäkertoja, kuten Mika Waltarista kertovan palkitun Unio Mystican ja Olavi Paavolaista käsittelevän Tulisoihtu pimeään.

"Ruislinnun laulu korvissani, / tähkäpäiden päällä täysi kuu;kesä-yön on onni omanani, / kaskisavuun laaksot verhouu." Nocturne

Kirjailijaelämäkertojen mestari Panu Rajala kirjoittaa Suomen rakastetuimmasta runoilijasta Eino Leinosta.

Eino Leino (1878–1926) oli runoilija suurella R:llä. Hän oli kansakunnan boheemi, joka eli kiihkeän elämän aikana jona Suomi kiehui niin poliittisesti kuin kulttuurisestikin. Panu Rajala kertoo Virvatuli-teoksessaan Eino Leinon elämästä: aatteiden hurmasta, rakkauden välkkeestä, taiteen palosta. Tutuksi tulevat niin Päivälehden piiri kuin taiteilijaravintolatkin, joissa Leino piti hovia Axel Gallenin, Jean Sibeliuksen ja muiden kanssa. Tutuksi tulee myös Leinon sisin, jota aatokset raastoivat eri suuntiin. Eikä pidä unohtaa suomalaista maaseutua, jonka helmoihin Leino, tuo "jumalien suosikki ja tuhlaajapoika" säännöllisesti palasi. "Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat. / Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin, / haavehen kullat mieleni murheella maksoin." Elegia

Panu Rajala (s. 1945) on filosofian tohtori, kirjailija ja draaman tutkimuksen professori (em.). Hän on kirjoittanut useita etevästi ja elävästi kohdettaan kuvaavia elämäkertoja, kuten Mika Waltarista kertovan palkitun Unio Mystican.

Mies miettii oman elämänsä kääntöpaalulla suhdetta ikään, elämään, haikeaan ja väistämättä häipyvään nuoruuteen.Panu Rajala seuraa valppaasti maan ja maailman tapahtumia. Sota ryskii idässä, kotimaassa käydään vaalitaistoa, mutta miehen oma mieli täyttyy muistoista ja läheisistä elämyksistä. Onko mielen tasapaino löytynyt monien kompastusten jälkeen? Mitä hän on vuosikymmenten matkalla löytänyt? Onko rakkaus tätä, mistä hän juuri nyt saa nauttia? Onko hän oppinut myös antamaan sitä naiselleen? Mitä se onni lopultakin on, jota me niin vaikeasti tavoittelemme? Panu Rajala kertoo häilymisestä, miehen iloista ja innoituksen hetkistä, luetuista kirjoista ja kulttuurisis-ta kokemuksista, jatkuvasta liikkeestä niin Helsingin Punavuoressa kuin Hämeenkyrön hiljaisilla mailla, romantiikasta Pariisin Montmartren rinteillä ja heittäytymisestä Suomen suveen, rakkaan savusaunan mustaan syliin. Mies tuntee päivien vähenevän, elämän hupenevan, mutta vielä kuumottaa hiillos, vielä hehkuu halu ja sytyttää naisen kosketus, vielä on tehtävää ja tulta ennen kuin edessä on tuhka ja multa.

K:n kunnan ansioitunut verojohtaja Kosti Korventausta jää eläkkeelle pitkän kuivan virkauran jälkeen. Hän päättää muuttaa ensin itsensä ja sitten maailman.Aluksi hän pitää kaikkien aikojen läksiäiset. Hän antaa esimiesten ja alaisten kuulla kunniansa ja arvioi saman tien entisen vaimonsa, joka on tuottanut hänelle pelkkiä pettymyksiä – hyvittävänä ilonaiheena, että tämä viimein ymmärsi lähteä rakastajansa, teatterin lahjattoman iltanäyttelijän matkaan. Vapaana miehenä Kosti lupaa ryhtyä kylähulluksi. Hän selvittää tilinsä kaikkien ökyrikkaiden laiskimusten kanssa, joita ei ole voinut verottaa kylliksi. Nyt koittaa taannehtivan velanmaksun aika!Selvittyään vihollisistaan Korventausta kääntää katseensa koko maan epäkohtiin ja päättää lähteä pääkaupunkiin kovistelemaan Suomen herroja. Talous on saatava välittömästi kuntoon! Kansalaisten vetelä kelluminen hyvinvoinnissa on heti lopetettava. Aito ilo löytyy muualta kuin aineellisista eduista! Tämän hän päättää lyödä moukarilla kansakunnan kalloon. Ainut mutka matkassa on Ilona Kumpulainen, paperitehtaan työttömäksi jäänyt yövartija. Mehevä, läm-min, rakastettava nainen, joka haluaa Kostin kelkkaan. Mies taistelee itsenäisyydestään. Kuinka kiperä kysymys ratkaistaan?

Panu Rajala kertoo kirjallisuutemme merkittävimmän kulttihenkilön Johan Ludvig Runebergin (1804-1877) tarinan.Runeberg toimi kotiopettajana Saarijärvellä ja Ruovedellä ja tutustui suomalaiseen kansaan. Hän rakastui pariin maalaisneitoseen, meni kihloihinkin, mutta nai sitten järkiperäisesti pikkuserkkunsa Fredrika Tengströmin. Hän muutti syksyllä 1828 yliopiston mukana Helsinkiin valmistuakseen akateemiselle uralle ja elätti kasvavaa perhettään opettajana ja lehtimiehenä.Runouden kannalta Runebergia kohtasi onnellinen haaksirikko: hänen tieteellinen uransa karahti kiville Helsingissä ja hänen oli vetäydyttävä latinan opettajaksi Porvooseen. Siellä hänen runosuonensa toden teolla puhkesi. Runebergia innoittivat edelleen hänen toistuvat rakastumisensa. Puoliso Fredrika pysyi hänen tukenaan ja loi itsekin uran kirjailijana.Runeberg pystytti teoksillaan ihannekuvan Suomen kansasta ja nosti antiikista periytyvän runokielen meillä uudelle tasolle. Vänrikki Stoolin tarinoillaan hän iski kansan mieliin sankarihahmot, joita on siteerattu näihin päiviin saakka. Maamme-laulu sinetöi hänen asemansa isänmaan ja luonnontunteen runoilijana.Runebergin ihailu saavutti jo hänen elinaikanaan ja varsinkin kuolemansa jälkeen palvonnan mittasuhteet. Mutta tunteeko kansa oman kansallisrunoilijansa ihmisenä? Panu Rajala ravistelee patsaan eloon ja sytyttää Johan Ludvigin intohimot uusiin liekkeihin.

Panu Rajala kertoo kirjallisuutemme merkittävimmän kulttihenkilön Johan Ludvig Runebergin (1804-1877) tarinan.Runeberg toimi kotiopettajana Saarijärvellä ja Ruovedellä ja tutustui suomalaiseen kansaan. Hän rakastui pariin maalaisneitoseen, meni kihloihinkin, mutta nai sitten järkiperäisesti pikkuserkkunsa Fredrika Tengströmin. Hän muutti syksyllä 1828 yliopiston mukana Helsinkiin valmistuakseen akateemiselle uralle ja elätti kasvavaa perhettään opettajana ja lehtimiehenä.Runouden kannalta Runebergia kohtasi onnellinen haaksirikko: hänen tieteellinen uransa karahti kiville Helsingissä ja hänen oli vetäydyttävä latinan opettajaksi Porvooseen. Siellä hänen runosuonensa toden teolla puhkesi. Runebergia innoittivat edelleen hänen toistuvat rakastumisensa. Puoliso Fredrika pysyi hänen tukenaan ja loi itsekin uran kirjailijana.Runeberg pystytti teoksillaan ihannekuvan Suomen kansasta ja nosti antiikista periytyvän runokielen meillä uudelle tasolle. Vänrikki Stoolin tarinoillaan hän iski kansan mieliin sankarihahmot, joita on siteerattu näihin päiviin saakka. Maamme-laulu sinetöi hänen asemansa isänmaan ja luonnontunteen runoilijana.Runebergin ihailu saavutti jo hänen elinaikanaan ja varsinkin kuolemansa jälkeen palvonnan mittasuhteet. Mutta tunteeko kansa oman kansallisrunoilijansa ihmisenä? Panu Rajala ravistelee patsaan eloon ja sytyttää Johan Ludvigin intohimot uusiin liekkeihin.