Pekka Visuri – författare

Vuoden 1943 taitetta voidaan pitää toisen maailmansodan käännekohtana, sillä Saksan armeijan eteneminen pysähtyi ja liittoutuneet ryhtyivät suuriin vastahyökkäyksiin sekä Stalingradissa että Pohjois-Afrikassa. Suomen poliittisen ja sotilasjohdon mielissä alkoi silloin vahvistua käsitys, että Saksa tulee häviämään sodan, minkä vuoksi oli elintärkeää päästä sodasta mahdollisimman pian irti mutta kohtuullisilla ehdoilla.Saksa ei hyväksynyt Suomen irtautumista itärintamasta. Neuvostoliitto puolestaan asetti vaikeasti hyväksyttävät ennakkoehdot rauhansopimukselle tai pelkälle aselevolle. Suomi oli pahassa puristuksessa keskellä suurvaltojen sotaa, vaikka sotilaallisesti tilanne vielä näytti kohtuullisen hyvältä ennen kesäkuun 1944 suurhyökkäystä, joka saattoi maan katastrofin partaalle.Noista 70 vuoden takaisista dramaattisista vaiheista on kerrottu muistelmissa ja tehty päteviä tutkimuksia, mutta silti monet kysymykset ovat jääneet vastausta vaille. Valtiotieteen tohtori, eversti (evp) Pekka Visuri on etsinyt uuden lähdeaineiston pohjalta vastauksia kriittisiin kysymyksiin, ennen kaikkea siihen, miksi Suomen hallituksen rauhantunnustelut eivät onnistuneet ja miksi puna-armeijan hyökkäys pääsi niin pahasti yllättämään.

Kirjassa pääosa Erfurthin päiväkirjan ennen julkaisemattomasta suomennoksesta!Jalkaväenkenraali Waldemar Erfurth sai Hitlerin päämajassa 12.6.1941 tehtävän lähteä Suomen päämajaan yhteyskenraaliksi. Hänelle annettiin tiedot yllätyshyökkäyksen aloittamisesta Neuvostoliittoon ja ohjeet, joilla suomalaisten toiminta kytkettäisiin Barbarossaksi nimetyn suunnitelman osaksi.Erfurth saapui Helsinkiin jo seuraavana päivänä - toistaiseksi vielä huomaamattomasti siviilipuvussa liikkuen. Ilmoittautuessaan marsalkka Mannerheimille hän kertoi, että Saksan hyökkäys alkaa noin kymmenen päivän kuluttua. Jo sitä ennen suomalaisten odotettiin mobilisoivan armeijansa sodan ajan vahvuuteen ja olevan valmiina liittymään hyökkäykseen kesäkuun lopulla.Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon alkoi 22. kesäkuuta, jolloin Hitler julisti myös Suomen ja Romanian tulevan mukaan sotatoimiin. Erfurthin tehtävänä oli nyt huolehtia siitä, että Suomen armeijan pääosat, vähintään kuusi divisioonaa, suunnataan hyökkäykseen Laatokan itäpuolitse kohti Syväriä. Saksalaisten oli määrä tulla siellä vastaan sulkeakseen Leningradin saartorenkaan.Aluksi kaikki sujui suunnitelmien mukaisesti. Baltian suunnalta hyökänneet saksalaiset saavuttivat Leningradin alueen, ja suomalaiset pääsivät Itä-Karjalassa Syvärille ja Kannaksella Leningradin reunoille. Sitten Neuvostoliiton puolustus kuitenkin sitkistyi.Saksan päämaja pyysi suomalaisia jatkamaan hyökkäystä myös Leningradin suunnalla, mutta Mannerheim ei siihen suostunut vedoten armeijan kokemiin suuriin tappioihin.Kenraali Erfurth piti huolellisesti päiväkirjaa, jonka pääosan suomennos on liitetty tähän dramaattisten sotatoimien johtamisesta kertovaan kirjaan.Professori Pekka Visuri on kirjoittanut useita teoksia sotahistoriasta, kansainvälisestä politiikasta ja poliittisesta historiasta.

Mannerheimin apulaisen, jalkaväenkenraali Erik Heinrichsin keskeisiä tehtäviä jatkosodan aikana oli yhteydenpito Saksaan. Kirjassa nostetaan esille heidän läheinen yhteistyönsä, joka on pitkään pysynyt tuntemattomana.Sotamarsalkka C.G.E. Mannerheim kohosi talvisodan ylipäällikkönä kuuluisuuteen. Hän nosti tärkeimmäksi apulaisekseen kenraali Erik Heinrichsin, ensin Kannaksen armeijan komentajaksi ja sitten päämajaan yleisesikunnan päälliköksi. Heidän tiivis yhteistyönsä jatkui vuoteen 1945 ja jopa sen jälkeenkin muistelmien kirjoittamisen merkeissä.Mannerheimin toiminnassa sodanjohtajana 1939-1945 riittää yhä kysymyksiä. Karttuva tutkimustieto antaa niihin entistä parempia vastauksia. Mannerheimin pahimmat kriisivaiheet olivat syksyllä 1939 ja kesällä 1944. Niihin saadaan kirjasta uusia selityksiä. Ne monipuolistavat ja syventävät Mannerheim-kuvaa.Erik Heinrichs ei pyrkinyt sodan aikana näkyvästi julkisuuteen eikä myöhemminkään ole kovin laajalti tunnettua, mitä hän aikaansai Suomen päämajassa.Lähes kaikki, mitä hän teki Mannerheimin läheisenä apulaisena, pidettiin silloin salassa, eikä myöskään sodan jälkeen haluttu paljastaa monia strategisia ratkaisuja ja sotilaspoliittisia neuvotteluja, joita yleisesikunnan päällikkö joutui hoitamaan vaikeissa tilanteissa. Näihin kuului ennen kaikkea jatkosodan aikainen yhteydenpito Saksaan.Professori, valtiotieteen tohtori Pekka Visuri on julkaissut Docendon kustantamana useita teoksia, joista mainittakoon Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat (2013), Paasikiven Suomi suurvaltojen puristuksessa 1944-1947 (2015), Saksan kenraali Suomen päämajassa vuonna 1941 (2017) ja Waldemar Erfurthin sotapäiväkirja 1942-1943 sekä yhdessä Eino Murtorinteen kanssa Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939-1940 (2019).

Selkeä ja helppolukuinen kokonaiskuva Suomen sotahistoriasta.

Suomen selviytymistä toisen maailmansodan ajasta on pidetty jopa ihmeenä. Kokeneiden asiantuntijoiden teos selvittää talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan taustoja, poliittisia päätöksiä ja taisteluiden kulkua. Sodasta selviytymiseen tarvittiin johtajien taitoa ja armeijan taistelukykyä sekä kansalta sitkeyttä kestää puutetta ja sodan tuhoja.

Toisessa maailmansodassa kuoli yli 60 miljoonaa ihmistä, kun kansakunnat taistelivat olemassaolostaan. Suuret armeijat vyöryivät valtioiden yli, ja Eurooppa raunioitui pahasti. Monien maiden miehitys kesti lopulta vuosikymmeniä.

Suomi menetti alueitaan, ja sadat tuhannet evakot joutuivat siirtymään uusille asuinsijoille. Lähes 100 000 suomalaista menehtyi ja yhtä moni jäi sotainvalidiksi. Maan itsenäisyys kuitenkin säilyi ja jälleenrakennus käynnistyi.

Kirja on tehty yhteistyössä Mikkelin sodan ja rauhan keskus Muistin kanssa.

Arvostetut sotahistorioitsijat Pekka Visuri, Pasi Kesseli ja Carl-Fredrik Geust ovat julkaisseet useita kirjoja sotavuosista 1939–1945.

Selkeä ja helppolukuinen kokonaiskuva Suomen sotahistoriasta.

Suomen selviytymistä toisen maailmansodan ajasta on pidetty jopa ihmeenä. Kokeneiden asiantuntijoiden teos selvittää talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan taustoja, poliittisia päätöksiä ja taisteluiden kulkua. Sodasta selviytymiseen tarvittiin johtajien taitoa ja armeijan taistelukykyä sekä kansalta sitkeyttä kestää puutetta ja sodan tuhoja.

Toisessa maailmansodassa kuoli yli 60 miljoonaa ihmistä, kun kansakunnat taistelivat olemassaolostaan. Suuret armeijat vyöryivät valtioiden yli, ja Eurooppa raunioitui pahasti. Monien maiden miehitys kesti lopulta vuosikymmeniä.

Suomi menetti alueitaan, ja sadat tuhannet evakot joutuivat siirtymään uusille asuinsijoille. Lähes 100 000 suomalaista menehtyi ja yhtä moni jäi sotainvalidiksi. Maan itsenäisyys kuitenkin säilyi ja jälleenrakennus käynnistyi.

Kirja on tehty yhteistyössä Mikkelin sodan ja rauhan keskus Muistin kanssa.

Arvostetut sotahistorioitsijat Pekka Visuri, Pasi Kesseli ja Carl-Fredrik Geust ovat julkaisseet useita kirjoja sotavuosista 1939–1945.