Reijo Ikävalko – författare

Laila Kinnunen kuului suomalaisen iskelmän lahjakkaimpiin ja rakastetuimpiin tähtiin. Hänen poikkeuksellisen lyhyt ja intensiivinen uransa jätti pysyvät jäljet suomalaiseen populaarimusiikkiin - ja laulajaan itseensä. Laila oli aina häikäisevän kaunis. Hiukset kiilsivät mustina, vaatteet olivat kalliit ja meikki tyylikäs. Hän hämmästytti laajalla kielitaidollaan ja pystyi laulamaan kahdeksalla kielellä. Laila Kinnunen oli hyväsydäminen, herkkä ja auttavainen ihminen, joka keräsi ympärilleen itseään heikompia. Miehet olivat hänen kohtalonsa, rakkaudet tuhonsa. Turvattomuuden tunne seurasi häntä koko hänen ikänsä. Vaikka hän uransa huipulla tiesi olevansa rakastettu, hän halusi kuulla sen yhä uudestaan ja uudestaan - mahdollisimman monesta suusta. Laila Kinnunen kuoli lokakuussa 2000 vain 60-vuotiaana. Reijo Ikävalkon kirjoittama teos valottaa Laila Kinnusen persoonaa hänelle rakkaitten ja läheisten ihmisten kautta. Kansi: Markus Paajala. Kannen kuva: Lehtikuva.

Muusikko Juice Leskisen äiti, Eini Kuikka oli Karjalan evakko, joka saatteli Juankosken multiin kaksi aviomiestään, yhden anopin ja peräti kolme omaa lastaan. Hänen selviytymisessään auttoi karjalainen luonne ja mainiot verbaaliset lahjat, joista Juicekin kertoi saaneensa vaikutteita. Juicen äeti on tarina sitkeästä selviytyjä-äidistä ja samalla myrskyisästä äiti-poika-suhteesta.Juice totesi äidistään: "Hyvä äiti hän on ollut, vaikka suhteeni häneen onkin sangen kahtiajakoinen. Arvostan häntä ja hänen uhrauksiaan, mutta usein olen totaalisen v--t hänen kiukutteluunsa, tuittuiluunsa ja pahansuopaisuuteensa."Vaikka Einin ja Juicen puhevälit välillä katkeilivatkin, näköyhteys säilyi: ongelmistaan huolimatta äiti ja poika muuttivat asumaan liki seinänaapureiksi Tampereelle.Reijo Ikävalkon kirjoittama teos on julkaistu alun perin vuonna 2005, Juicen ja Einin vielä eläessä.

Junnun, Juha ("Watt") Vainio on musiikkinsa kautta tuttu monelle suomalaiselle. Hän on tehnyt sanat yli 2000 lauluun. Vaikka Juha Vainio kuoli vain 52-vuotiaana, hän ehti elää värikkään elämän. Reijo Ikävalkon kirjoittama teos julkaistiin ensi kertaa vuonna 1988. Se kertoo lämpimällä ja huumorin sävyttämällä tavalla Kotkan pojan taipaleesta kotisataman valoista aina Sveitsin tummenevaan yöhön - hänen viimeisiin hetkiinsä. Vaikka Junnu on poissa, hänen työnsä elää!

Topi Sorsakoski eli Pekka Tammilehto (1952-2011) oli ainutlaatuinen oman tiensä kulkija niin suomalaisessa musiikissa kuin yksityiselämässäänkin. Eteläpohjalaiseen muusikkosukuun syntynyt Pekka Tammilehto kasvoi tanssilavojen ja tangojen maailmassa ja sai ensimmäisen kerran kitaran käteensä 13-vuotiaana. Topi Sorsakosken hahmo syntyi aluksi sisäpiirin vitsinä ja kasvoi vähitellen kansan rakastamaksi muusikoksi, jonka suosio ylitti kaikki odotukset.Suosion huipullakaan Sorsakoski ei menettänyt ilkikurista huumorintajuaan eikä uskollisuuttaan ystäviä ja omaisia kohtaan. Mies oli tilannekomiikan mestari, joka antoi aiheen lukemattomiin legendaarisiin tarinoihin. Sorsakosken hurtti huumori ja teeskentelemätön tyyli vain vahvistivat hänen asemaansa suomalaisten tuntojen tulkkina. Rakastettu kansantaiteilija menehtyi keuhkosyöpään 13.8.2011. Reijo Ikävalkon elämäkertateos Kulkukoira kuvaa Topi Sorsakosken huikeaa uraa ja värikästä elämää lapsuudesta aina 50-vuotispäivään saakka.Kirjan kansikuva: Lehtikuva. Kirjan kannen suunnittelu: Markus Paajala.