Riitta Jalonen – författare

Kirkkaana pakkaspäivänä Heidin perheen kuistille kannetaan pieni poika. Sinisen toppapuvun kätköistä paljastuu kaksivuotias Jean, ja Heidin ja uuden pikkuveljen välille muodostuu heti vahva side.Heidiin Jean turvautuu myös silloin kun pihaan kaartaa aika ajoin autollaan arvoituksellinen Mami, jolla on turkki päällä kesälläkin ja joka taikoo laukustaan tuliaisia.Mamin mentyä kaikki on aina niin kuin ennenkin: pöydässä on lihapullia ja yläkerrassa pikkumummi, joka on jo lähellä taivasta mutta silti voimakkaasti läsnä. Kunnes tulee kesä, joka muuttaa Heidin elämän.

Aistivoimainen tarina kirjailijasta ja kirjoittamisen pakosta.

"Ajatukseni tulevat eriskummallisessa järjestyksessä, päättävät itse miten tulevat ilmi ja milloin. Mutta minun pääni on se joka humisee, käteni on se joka kirjoittaa."

Janetin kotitalossa on huone, jonne kuolleet pannaan odottamaan hautaamista. Siellä on maannut Janetin kaksi siskoa ja sinne on vaarassa päätyä myös Geordie-veli, jolla on kaatumatauti ja taipumus juoda liikaa. Janetilla itsellään on kirkuvanpunainen tukka ja päässä häiritseviä ajatuksia. Mutta kun hän saa käteensä kynän ja eteensä paperia, kaikki muuttuu: maailmasta tulee hetkeksi kaunis ja ymmärrettävä.Riitta Jalosen romaani piirtää lumoavan kuvan uusiseelantilaisesta kirjailija Janet Framesta, herkkävaistoisesta poikkeusyksilöstä, jota hoidettiin vuosikausia psykiatrisessa sairaalassa aiheetta skitsofreenikkona mutta joka nousi myöhemmin romaaneillaan maailmanmaineeseen. Samalla se on osoitus taiteen voimasta, siitä kuinka kieli ja sanat voivat pelastaa ihmisen elämälle.

Riitta Jalonen on hämeenlinnalainen kirjailija, jonka laaja tuotanto käsittää niin aikuisten kuin lasten kirjoja. Hänen teoksiaan on käännetty monelle kielelle, ja ne ovat saaneet muun muassa Finlandia junior- ja Runerberg-palkinnon. Kirkkaus on hänen 12. romaaninsa.

Herkkävireinen romaani muistoista ja salaisuuksien painosta

Veteen pudonneet on kertomus kertomus pienen tytön kasvusta kohti aikuisuutta, matkasta jonka varrella ihminen oppii paitsi yhä uusia tapoja kokeilla elämän ja kuoleman rajoja myös pysymään vahvasti hengissä.

Kun kuolleen isoisän vaatteet poltetaan järven jäällä, kymmenvuotiaalle Elsille jäävät muistoksi kisukarva, Lempinukke ja helteinen heinäkuun iltapäivä. Ne ovat isoisän lahjoja Elsille. Kisukarva on kapea oravannahka, joka pyyhkii pois murheen ja ikävän. Puinen Lempinukke pysyy aina pinnalla, vaikka Elsin itsensä vuolemat tikkunuket vaipuvat järven pohjaan.

Eletään 1960-lukua, Elsi viettää tavallista koulutytön elämää, käy opettajalle kaupassa, leikkii naapurin Anteron kanssa. Mutta jokin isän katseessa ja äidin huokauksissa saa pahan ilman pakkautumaan Elsin sisälle ja veren valumaan nenästä. Hän tuntee isoisän muiston ja salaisuuksien painon.

Riitta Jalonen (s. 1954) on hämeenlinnalainen kirjailija, jonka laaja tuotanto käsittää niin aikuisten kuin lasten kirjoja. Hänen teoksiaan on käännetty monelle kielelle, ja hän on saanut muun muassa Finlandia junior- ja Runeberg-palkinnon.

Salaperäinen kertomus menneisyyden aaveista ja uudesta alusta.

On aika aukaista vanhat haavat ja ottaa vastuu omasta elämästä. Mutta onnistuuko se?

Laatikko on täynnä tuntemattomien ihmisten valokuvia. Niitä katsoessaan Nooran kasvattiäiti Rebekka on nähnyt valon palasen, jotain mitä kohden kulkemalla apua häneltä hakeneet voivat jälleen löytää tasapainon. Eräässä vuosien takaisessa istunnossa on esillä ollut myös Nooran rippikuva. Edes Rebekka-tädin varjeleva katse ei ole voinut estää kaikkea pahaa.Kun Rebekka-täti yllättäen kuolee, alkavat nuoruuden traumaattiset tapahtumat vyöryä Nooran tarkasti varjellulle reviirille. Kaikki muuttuu. Noora jättää rauniona olevan avioliittonsa ja palaa lapsuudenkotiinsa, jonka jokainen esine on ladattu Rebekan antamalla merkityksellä. Tädin valtakunnassa Noora tuntee olevansa turvassa, mutta onko Rebekan viitoittama tie näkijänä sittenkään tarkoitettu hänelle? Vai onko tärkeintä kuitenkin tulla itse nähdyksi?

Naisille, jotka kuuntelevat merisäätä saadakseen tietää aallonkorkeudenKun Mirjami palaa Madeiran-matkaltaan, hän saa kuulla naapureilta, että hänen poissa ollessaan perheen talossa on asunut toinen nainen. Pian lakanat, peitot, tyynyt ja patjat, aviomiehen vaatteet sekä huonekasvit löytävät uuden kodin pihamaalta. Mirjami päättää etsiä käsiinsä naisen, Inari Ojutin, joka on luvatta tunkeutunut hänen kotiinsa, avioliittoonsa ja elämäänsä, ja kostaa murtautumalla yhtä väkivalloin hänen reviirilleen.Inari on taidemaalari, joka on tottunut kuvaamaan muiden ihmisten elämää mutta jonka oma elämä on ripustettu hauraiden kuvitelmien varaan. Salassa hän valokuvaa tuntemattomien hääparien onnenhetkiä ja yhtä hartaasti kuin lapsuudessaan kokoamaa kasviota hän vaalii vaatekaapissaan käyttämättömänä roikkuvaa morsiuspukua.Kaaduttuaan rappusissa Mirjami joutuu sairaalaan. Sairasvuoteelta käsin hän pyytää Inaria maalaamaan muotokuvansa, eikä syyllisyydentunnon vaivaama Inari pysty kieltäytymään. Näin saa alkunsa ainutlaatuinen suhde, jossa taiteilijan ja mallin, katsojan ja katseen kohteena olevan roolit sekoittuvat hämmentävällä tavalla toisiinsa.

Enkeliyöt kertoo Viljan elämästä keväästä syksyyn. Vilja elää kaksin äitinsä kanssa. Edes poikaystävälleen Manalle Vilja ei tahdo kertoa, että äiti on henkisesti sairas.Vilja on kätkenyt salaisuuksia itseensä lapsuudesta saakka, mutta ei puhu niistä vaan kirjoittaa muistoistaan kertomuksen. Kun Vilja lopulta uskaltaa antaa muistivihkonsa Manalle lapsuutensa meren rannalla, rakkaus ja maailma tuntuvat olevankin jo lähellä.Riitta Jalosen esikoisteos nuortenromaani Enkeliyöt ilmestyi vuonna 1990. Se voitti Tammen nuortenkirjakilpailun ensimmäisen palkinnon sekä Topelius-palkinnon vuonna 1991.

Aistivoimainen tarina kirjailijasta ja kirjoittamisen pakosta.

"Ajatukseni tulevat eriskummallisessa järjestyksessä, päättävät itse miten tulevat ilmi ja milloin. Mutta minun pääni on se joka humisee, käteni on se joka kirjoittaa."

Janetin kotitalossa on huone, jonne kuolleet pannaan odottamaan hautaamista. Siellä on maannut Janetin kaksi siskoa ja sinne on vaarassa päätyä myös Geordie-veli, jolla on kaatumatauti ja taipumus juoda liikaa. Janetilla itsellään on kirkuvanpunainen tukka ja päässä häiritseviä ajatuksia. Mutta kun hän saa käteensä kynän ja eteensä paperia, kaikki muuttuu: maailmasta tulee hetkeksi kaunis ja ymmärrettävä.

Riitta Jalosen romaani piirtää lumoavan kuvan uusiseelantilaisesta kirjailija Janet Framesta, herkkävaistoisesta poikkeusyksilöstä, jota hoidettiin vuosikausia psykiatrisessa sairaalassa aiheetta skitsofreenikkona mutta joka nousi myöhemmin romaaneillaan maailmanmaineeseen. Samalla se on osoitus taiteen voimasta, siitä kuinka kieli ja sanat voivat pelastaa ihmisen elämälle.

Riitta Jalonen on hämeenlinnalainen kirjailija, jonka laaja tuotanto käsittää niin aikuisten kuin lasten kirjoja. Hänen teoksiaan on käännetty monelle kielelle, ja ne ovat saaneet muun muassa Finlandia junior- ja Runeberg-palkinnon. Kirkkaus on hänen 12. romaaninsa.

Kirkkaus-romaanin kirjoittajan odotettu uutuus!

Viiltävän kaunis romaani taakoista, jotka ovat liian raskaita kantaa ja jotka siirtyvät huomaamatta sukupolvelta toiselle.

Elisabetin seitsemästä enosta kuusi on kuollut. Elisabetin kodissa he ovat kuitenkin edelleen läsnä. Kuudesti vuodessa pöydälle levitetään silkkiliina, kun on aika juhlia enojen syntymäpäiviä.

Äiti kerää ympärilleen ihmisiä, joiden murheet ja muistot ovat yhtä kipeitä kuin hänen omansa. Kun vieraat ilmestyvät perheen olohuoneeseen, kahvikuppeihin lorautetaan tilkka kirkkaasta pullosta ja kristallikruunu nostetaan eteiseen turvaan. On aika tanssia.

Elisabetkin tanssii. Mutta hänen sisältään enojen muisto ei kaikkoa, ei vaikka valkoiset remmikengät hakkaavat lattiaa kiivaasti musiikin tahdissa.

Riitta Jalonen (s. 1954) on hämeenlinnalainen kirjailija, jonka laaja tuotanto käsittää niin aikuisten kuin lasten kirjoja. Hänen teoksiaan on käännetty monelle kielelle, ja ne ovat saaneet muun muassa Finlandia junior- ja Runeberg-palkinnon. Jalosen edellinen romaani Kirkkaus keräsi valtavasti kiitosta niin kriitikoilta kuin lukijoiltakin. Tanssikaa! on hänen 13. romaaninsa.

Muisto ei koskaan lopu.

Tyttö ja naakkapuu kuvaa keskittyneesti lapsen elämän käännekohtaa, isän kuoleman aiheuttamia väistämättömiä muutoksia. Pienen tytön tunteet ja ajatukset kuljettavat hienoviritteistä kertomusta sisäisenä puheena: lapsi miettii elämänsä sattumuksia rautatieaseman isojen naakkapuiden alla äidin ostaessa matkalippuja uuteen paikkaan. Kun naakat yhtäkkiä lähtevät lentoon ja katoavat näkymättömiin, tyttö tietää, miltä puista tuntuu. Muistot isästä nousevat silmien eteen kuviksi.

Kirkkaus-romaanin kirjoittajan odotettu uutuus!

Viiltävän kaunis romaani taakoista, jotka ovat liian raskaita kantaa ja jotka siirtyvät huomaamatta sukupolvelta toiselle.

Elisabetin seitsemästä enosta kuusi on kuollut. Elisabetin kodissa he ovat kuitenkin edelleen läsnä. Kuudesti vuodessa pöydälle levitetään silkkiliina, kun on aika juhlia enojen syntymäpäiviä.

Äiti kerää ympärilleen ihmisiä, joiden murheet ja muistot ovat yhtä kipeitä kuin hänen omansa. Kun vieraat ilmestyvät perheen olohuoneeseen, kahvikuppeihin lorautetaan tilkka kirkkaasta pullosta ja kristallikruunu nostetaan eteiseen turvaan. On aika tanssia.

Elisabetkin tanssii. Mutta hänen sisältään enojen muisto ei kaikkoa, ei vaikka valkoiset remmikengät hakkaavat lattiaa kiivaasti musiikin tahdissa.

Riitta Jalonen (s. 1954) on hämeenlinnalainen kirjailija, jonka laaja tuotanto käsittää niin aikuisten kuin lasten kirjoja. Hänen teoksiaan on käännetty monelle kielelle, ja ne ovat saaneet muun muassa Finlandia junior- ja Runeberg-palkinnon. Jalosen edellinen romaani Kirkkaus keräsi valtavasti kiitosta niin kriitikoilta kuin lukijoiltakin. Tanssikaa! on hänen 13. romaaninsa.

Äiti on salaisuus.

Tytön ja äidin matka kauas pohjoiseen Jäämeren rannalle.

He ovat viemässä pientä, nukkaista kasvia, tunturihärkkiä, takaisin kotiseudulleen. Pitkällä ajomatkalla taivas on avara, tunturikoivut pieniä ja Jäämeri suuri. Äiti ja tytär pääsevät ihmettelemään pakoon juoksevia poroja, kalliopiirroksia ja valtavankokoista seitakiveä, suojelevaa jättiläistä. Äiti kuljettaa mukanaan salaisuutta, tytär laskee aaltoja ja miettii, miten tuntureilla voi olla jokin ikä niin kuin ihmisellä.

Riitta Jalosen ja Kristiina Louhen itsenäinen jatko-osa Finlandia Junior -palkinnon saaneelle kuvakirjalle Tyttö ja naakkapuu.

Minä olen olemassa

Riitta Jalosen ja Kristiina Louhen kuvakirjatrilogian upea päätösosa

Pieni Sari hiihtää lumisessa maisemassa, jonka yksityiskohdat tuovat mieleen muistikuvia menneistä hetkistä äidin ja isän kanssa. Vanhemmat ovat muualla mutta silti aina läsnä. Samoin muistot. Revontulilumi kimaltaa monenkirjavana eikä Saria pelota liikkua yksin talvisessa luonnossa.

Kuvakirjatrilogian ensimmäinen osa, Tyttö ja naakkapuu, palkittiin Finlandia Junior -palkinnolla.

Muisto ei koskaan lopu.

Tyttö ja naakkapuu kuvaa keskittyneesti lapsen elämän käännekohtaa, isän kuoleman aiheuttamia väistämättömiä muutoksia. Pienen tytön tunteet ja ajatukset kuljettavat hienoviritteistä kertomusta sisäisenä puheena: lapsi miettii elämänsä sattumuksia rautatieaseman isojen naakkapuiden alla äidin ostaessa matkalippuja uuteen paikkaan. Kun naakat yhtäkkiä lähtevät lentoon ja katoavat näkymättömiin, tyttö tietää, miltä puista tuntuu. Muistot isästä nousevat silmien eteen kuviksi.

Kristiina Louhen kuvissa nämä muistot lentävät, tuoksuvat, maistuvat. Niissä huokuu sama intensiivinen voima kuin Riitta Jalosen tekstissä: pienistä hetkistä muodostuva suuri ja ainutlaatuinen kokonaisuus. Lapsuuden taikamaailma, jossa ilo ja suru ovat yhtä aikaa läsnä.

Kenellä on oikeus päättää sijoitetun lapsen elämästä? Voiko toista omistaa? Riitta Jalosen herkkävireinen romaani pureutuu ajankohtaiseen aiheeseen lapsen näkökulmasta.

Kirkkaana pakkaspäivänä Heidin perheen kuistille kannetaan pieni poika. Sinisen toppapuvun kätköistä paljastuu kaksivuotias Jean, ja Heidin ja uuden pikkuveljen välille muodostuu heti vahva side. Heidiin Jean turvautuu myös silloin kun pihaan kaartaa aika ajoin auto kyydissään arvoituksellinen Mami, jolla on turkki päällä kesäkuumallakin ja joka taikoo laukustaan kiehtovia tuliaisia. Mutta Mami ei koskaan jää eikä Jean lähde, ja seuraavana päivänä kaikki on taas niin kuin ennenkin: ruokapöydässä on lihapullia ja yläkerrassa pikkumummi, joka on jo lähellä taivasta mutta silti voimakkaasti läsnä. Kunnes tulee kesä, joka muuttaa kaiken Heidin elämässä.

Riitta Jalonen on koskettanut kiitetyillä teoksillaan niin aikuis- kuin lapsilukijoita jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän on saanut uransa aikana sekä Finlandia Junior- että Runeberg-palkinnon, ja hänen teoksiaan on käännetty monille eri kielille aina puolasta kiinaan.

Herkkävireinen romaani muistoista ja salaisuuksien painosta

Veteen pudonneet on kertomus kertomus pienen tytön kasvusta kohti aikuisuutta, matkasta jonka varrella ihminen oppii paitsi yhä uusia tapoja kokeilla elämän ja kuoleman rajoja myös pysymään vahvasti hengissä.

Kun kuolleen isoisän vaatteet poltetaan järven jäällä, kymmenvuotiaalle Elsille jäävät muistoksi kisukarva, Lempinukke ja helteinen heinäkuun iltapäivä. Ne ovat isoisän lahjoja Elsille. Kisukarva on kapea oravannahka, joka pyyhkii pois murheen ja ikävän. Puinen Lempinukke pysyy aina pinnalla, vaikka Elsin itsensä vuolemat tikkunuket vaipuvat järven pohjaan.

Eletään 1960-lukua, Elsi viettää tavallista koulutytön elämää, käy opettajalle kaupassa, leikkii naapurin Anteron kanssa. Mutta jokin isän katseessa ja äidin huokauksissa saa pahan ilman pakkautumaan Elsin sisälle ja veren valumaan nenästä. Hän tuntee isoisän muiston ja salaisuuksien painon.

Riitta Jalonen (s. 1954) on hämeenlinnalainen kirjailija, jonka laaja tuotanto käsittää niin aikuisten kuin lasten kirjoja. Hänen teoksiaan on käännetty monelle kielelle, ja hän on saanut muun muassa Finlandia junior- ja Runeberg-palkinnon.

Sykähdyttävän kaunis ja terävänäköinen tutkielma lapsen yksinäisyydestä

Kaikkien on opeteltava elämään maailman kanssa, vaikka se harvoin vastaa kenenkään toiveisiin.

Hellä asuu puutaloa vanhempiensa kanssa. Rahapulan vuoksi talon yläkerta on annettu vuokralle. Näiden kahden maailman – oman perheensä ja vuokralaisten – välillä Hellä kasvaa yhden kevään aikana menetykseen. Kun vanhempien salaisuus paljastuu, merkitsevät hiljaisuudet, vaivihkaiset vihjaukset ja tulkitsemattomat eleet saavat vihdoin selityksensä.

Arjen takana oleva maailma avautuu Hellälle vähitellen, eikä menetystä, kipua ja surua voi estää eikä torjua. Elämä on samaan aikaan pelottavaa ja kiehtovaa.

Riitta Jalonen on hämeenlinnalainen kirjailija, jonka laaja tuotanto käsittää niin aikuisten kuin lasten kirjoja. Hänen teoksiaan on käännetty monelle kielelle, ja ne ovat saaneet muun muassa Finlandia junior- ja Runeberg-palkinnon.

”Olen täällä toinen kuin olin.”

Rinnasta löytyvä tuberkuloosikyhmy vie 19-vuotiaan kirjallisuudenopiskelijan parantolaan. Elämään piirtyy pystysuora viiva, jonka toisella puolella on koti ja poikaystävä, toisella sairaus, pelko ja kuolema.

Parantolassa elämällä on oma säännelty rytminsä, ja siellä Auralle on varattu uudenlainen, holhottavan rooli. Aura kirjoittaa itseään näkyväksi potilashuoneen hiljaisuudessa ja muistelee tuberkuloosiin menehtynyttä kummisetäänsä. Onko hän saanut taudin perintönä tältä? Tärkeäksi pakopaikaksi muodostuvat puolisalaiset tupakkatuokiot. Ne yhdistävät Auraa Markukseen, vanhempaan mieheen jolle nuori tyttö tietämättään toimii linkkinä menneisyyteen.

Riitta Jalonen on hämeenlinnalainen kirjailija, jonka laaja tuotanto käsittää niin aikuisten kuin lasten kirjoja. Hänen teoksiaan on käännetty monelle kielelle, ja ne ovat saaneet muun muassa Finlandia junior- ja Runeberg-palkinnon.

Tiheän kaunis ja julma tarina rakkaudesta

Henri on valokuvaaja, yksinäinen kulkija, joka yrittää vahingoittaa kaikkia jottei itse vahingoittuisi. Anni on pienentänyt itsensä ensin näyttelijä-äidin ja sittemmin miehensä varjoon. Salaa hän kuitenkin uhmaa kumpaakin pakenemalla omaan yksityisyyteen.

Kun Anni törmää lehti-ilmoituksessa vanhaan ystäväänsä Henriin, joka etsii kuvattavakseen entisiä luokkatovereitaan, syntyy yhteys. Vähitellen Henrin ja Annin salaisuudet paljastuvat ja he uskaltavat katsoa toisiaan silläkin uhalla, että se minkä he toisesta ja itsestään näkevät, pelästyttää heidät.

”Harvoin saa lukeakseen näin kaunista kieltä, joka virtaa vuolaana, mutta hallittuna. Jalosen teos ei ole vain taitavaa kertomista, vaan sillä on kaikki aistit, mieli ja kieli käytössään. Harvoin proosa tulee näin lähelle.”

– Kiiltomato

Riitta Jalonen (s. 1954) on hämeenlinnalainen kirjailija, jonka laaja tuotanto käsittää niin aikuisten kuin lasten kirjoja. Hänen teoksiaan on käännetty monelle kielelle, ja ne ovat saaneet muun muassa Finlandia junior- ja Runeberg-palkinnon.

Hypnoottisen kaunis kertomus menneisyyden taakoista ja oman paikan löytämisestä

"Isä ja äiti tulivat yhden silmänräpäyksen aikana. Taivutin vain pään ylös ja katsoin kuusen runkoa pitkin latvaan. Hitaasti ylhäältä laskeutui alemmaksi äiti ja isä ja siihen kuusen alle ne jäivät."

Säde, nuori kuvataiteilija, on tullut kasvattiäitinsä hautajaisiin. Hän tyhjentää vanhaa kotiaan ja käy samalla läpi lapsuuttaan, jota on hallinnut kipeä kysymys: missä ja keitä ovat hänen omat vanhempansa. Vähä vähältä lyyrinen proosa avaa mielen ja muistin syviä kerroksia; lapsen pakahduttava kaipaus kuvataan taidokkaan intensiivisesti.

Riitta Jalonen (s. 1954) on hämeenlinnalainen kirjailija, jonka laaja tuotanto käsittää niin aikuisten kuin lasten kirjoja. Hänen teoksiaan on käännetty monelle kielelle, ja hän on saanut muun muassa Finlandia junior- ja Runeberg-palkinnon.

Viiltävän kaunis kuvaus erillisyydestä ja yhteyden kaipuusta

Elisassa on lapsesta lähtien jotain erilaista, hän on perinyt isältään kyvyn nähdä sellaista mitä muut eivät näe.

Elisasta kasvaa sukeutunut ihminen, mutta hänen miehensä aavistaa vaimon tyynen pinnan alla virtaavat rajut virrat. Mikä saa hillityn perheenäidin harhailemaan öisillä kaduilla tuntemattomia miehiä seuraten? Mitä ovat Elisan kukkopillit, rakkausmuistot?

Rakkausmuistot on viiltävän kaunis kuvaus erillisyydestä ja yhteyden kaipuusta, se on huima matka ihmisen sisimpään, muistojen ja tulevaisuuden syntymisen hetkeen.

Riitta Jalonen (s. 1954) on hämeenlinnalainen kirjailija, jonka laaja tuotanto käsittää niin aikuisten kuin lasten kirjoja. Hänen teoksiaan on käännetty monelle kielelle, ja hän on saanut muun muassa Finlandia junior- ja Runeberg-palkinnon.

Kaunis ja haikea romaani kielletystä rakkaudesta

Nuori toimittaja Iiris matkustaa vuodeksi Irlantiin ja vuokraa pikkukylästä huoneen. Vuokraemäntä Brigit asettaa vuokrasopimukselle erikoisen ehdon: Iiriksen on osallistuttava sunnuntaisin teehetkeen, johon saapuu myös seurakunnan katolinen pappi. Pian Iiris huomaa olevansa esiliina, todistamassa hehkuvaa rakkautta jonka ei ole lupa toteutua.

Kahdeksantoista vuotta myöhemmin Iiris palaa Irlantiin toipumaan avioerostaan. Pappi ja Brigit eivät ole enää elossa, mutta Iiris tekee pyhiinvaellusmatkan Pyhän Brigitin muistopaikoille. Matkalla hän pohtii mennyttä elämää: Millaista on oikea rakkaus? Onko hän saanut kokea sellaista omassa elämässään? Entä millaisen jäljen ihmiset jättävät toisiinsa?

”Todistaja Brigitin talossa on hyväätekevän hidas ja lempeä romaani. (…) Jokainen sana on tarkkaan harkittu, ja kirjan ajatukset ovat pieniä helmiä.”

Sinisen linnan kirjasto

Riitta Jalonen on hämeenlinnalainen kirjailija, jonka laaja tuotanto käsittää niin aikuisten kuin lasten kirjoja. Hänen teoksiaan on käännetty monelle kielelle, ja ne ovat saaneet muun muassa Finlandia junior- ja Runeberg-palkinnon.

Ihastuttava kuvakirja kesästä ja seikkailuista ja ensirakkaudesta pojan näkökulmasta kerrottuna.

Aatos ja Sofia ovat koulukavereita ja ystävyksiä. Tänä kesänä Aatoksen sisimmässä heräävät uudenlaiset tunteet.

Saamme olla koko kesän kahdestaan, Aatos miettii. Kun koulu syksyllä alkaa, Sofia siirtyy tyttöjen joukkoon. He menevät isoon piiriin ja juttelevat keskenään eivätkä ole huomaavinaan vaikka kävelisi ohi monta kertaa. Sofia istuu kannolle kampaajantuoliin ja Aatos jakaa hiukset kahteen osaan. Hän on nähnyt Sofian äidin tekevän niin. Molemmat osat pitää jakaa kolmeen yhtä suureen nippuun. - Letitä samalla lailla kuin leipoisit pullapitkoa, Sofia opettaa. - Kai sinä olet leiponut? - Olen minä, Aatos vastaa ja yrittää tehdä oikein. Vaikeinta on pujottaa kuorinauhaa hiusten sekaan, nauha on liukas ja lipsuu. Kristiina Louhen lämmin ja kekseliäs kuvitus tuo lapsuuden taikamaailman käden ulottuville. Riitta Jalosen koskettava teksti välittää pienten, herkkien yksityiskohtien kautta suuria tunteita.

Ei ole toista Sofiaa: kertomus syksystä ja muutoksesta. Palkittujen tekijöiden Aatoksesta ja Sofiasta kertovan koskettavan kuvakirjasarjan päätösosa.

Aatoksen syksyn odotukset ja tunnelmat muuttuvat, kun Sofia kertoo muutosta toiselle paikkakunnalle. Mutta sitä ennen he ehtivät vielä leikkiä häitä ja Aatos voi totutella uusiin ajatuksiinsa omassa tyynymajassaan. Sofian uusi koti on sorsapuiston ja musiikkitalon lähellä. Aatos pohtii, tuleeko musiikkia kuulevista sorsista erilaisia kuin isompien järvien sukulaislinnuista. Vaikka ystävysten tiet eroavat, yhteys säilyy. Sitä todistaa Sofian tallentama kaunis kesäinen muisto. Sen hän lähettää Aatokselle tässä ystävysten elämästä kertovan kirjasarjan neljännessä päätösosassa.

Pienten koululaisten rakkaus on yhtä voimakasta kuin isojenkin, mutta sitä on kuvattu vähän lastenkirjoissa. Riitta Jalonen saa lukijan muistot ja tunteet liikkeelle: millaista on kun ujostuttaa niin että jaloista tulee yhtäkkiä lyijynraskaat ja takin alla sykähtää ylimääräistä kun näkee toisen koulun pihalla.

Riitta Jalosen kirjailijaura alkoi vuonna 1990 nuortenkirjakilpailun voittaneella romaanilla Enkeliyöt, joka on julkaistu myös muissa Pohjoismaissa ja Saksassa. Yhdessä kuvittaja Kristiina Louhen kanssa syntyneet monisyiset ja herkkävireiset lastenkirjat ovat saaneet paljon kiitosta lukijoilta ja niitä on käännetty useille kielille. Jalosen ja Louhen Tyttö ja naakkapuu voitti Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2004.Kristiina Louhen lämpimät ja kekseliäät kuvitukset ovat kuuluneet tärkeänä osana suomalaisten lapsuuteen jo vuosikymmenien ajan. Louhi on julkaissut Aino-sarjaa vuodesta 1984 ja Tomppa-sarjaa vuodesta 1993 lähtien ja voittanut kuvituksistaan monia palkintoja. Omien kuvakirjojensa lisäksi hän on kuvittanut lastenkirjoja mm. Hannele Huovin, Hannu Mäkelän, Riitta Jalosen, Eppu Nuotion ja Leena Laulajaisen teksteihin. Kristiina Louhen kuvittamia kirjoja on ilmestynyt yli kahdellakymmenellä kielellä.

Yhdessä seikkailusta tulee paljon suurempi kuin yksin.

Aatos löytää tarinoita kaikkialta ja saa Sofiankin näkemään maailman uudella lailla.

Palkittujen tekijöiden herkkä kuvakirja Aatoksen ja Sofian talvesta, yhteisistä kimmeltävistä ja taianomaisista hetkistä.

Ei ole toista Sofiaa: kertomus syksystä ja muutoksesta. Palkittujen tekijöiden Aatoksesta ja Sofiasta kertovan koskettavan kuvakirjasarjan päätösosa.

Aatoksen syksyn odotukset ja tunnelmat muuttuvat, kun Sofia kertoo muutosta toiselle paikkakunnalle. Mutta sitä ennen he ehtivät vielä leikkiä häitä ja Aatos voi totutella uusiin ajatuksiinsa omassa tyynymajassaan. Sofian uusi koti on sorsapuiston ja musiikkitalon lähellä. Aatos pohtii, tuleeko musiikkia kuulevista sorsista erilaisia kuin isompien järvien sukulaislinnuista. Vaikka ystävysten tiet eroavat, yhteys säilyy. Sitä todistaa Sofian tallentama kaunis kesäinen muisto. Sen hän lähettää Aatokselle tässä ystävysten elämästä kertovan kirjasarjan neljännessä päätösosassa.

Pienten koululaisten rakkaus on yhtä voimakasta kuin isojenkin, mutta sitä on kuvattu vähän lastenkirjoissa. Riitta Jalonen saa lukijan muistot ja tunteet liikkeelle: millaista on kun ujostuttaa niin että jaloista tulee yhtäkkiä lyijynraskaat ja takin alla sykähtää ylimääräistä kun näkee toisen koulun pihalla.

Riitta Jalosen kirjailijaura alkoi vuonna 1990 nuortenkirjakilpailun voittaneella romaanilla Enkeliyöt, joka on julkaistu myös muissa Pohjoismaissa ja Saksassa. Yhdessä kuvittaja Kristiina Louhen kanssa syntyneet monisyiset ja herkkävireiset lastenkirjat ovat saaneet paljon kiitosta lukijoilta ja niitä on käännetty useille kielille. Jalosen ja Louhen Tyttö ja naakkapuu voitti Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2004.Kristiina Louhen lämpimät ja kekseliäät kuvitukset ovat kuuluneet tärkeänä osana suomalaisten lapsuuteen jo vuosikymmenien ajan. Louhi on julkaissut Aino-sarjaa vuodesta 1984 ja Tomppa-sarjaa vuodesta 1993 lähtien ja voittanut kuvituksistaan monia palkintoja. Omien kuvakirjojensa lisäksi hän on kuvittanut lastenkirjoja mm. Hannele Huovin, Hannu Mäkelän, Riitta Jalosen, Eppu Nuotion ja Leena Laulajaisen teksteihin. Kristiina Louhen kuvittamia kirjoja on ilmestynyt yli kahdellakymmenellä kielellä.

Palkittujen tekijöiden tunnelmallinen kuvakirja Aatoksen ja Sofian keväästä, joka huipentuu koulun kevätjuhlaan.

Aiemmin ilmestyneet osat: Aatos ja Sofia, Aatos ja Sofian sokeriletit.

- Mitä sinä ottaisit jos saisit valita? Aatos kysyy ja painuu lähemmäksi lelukaupan ikkunaa että näkisi, mitä Sofia valitsee. Sofia osoittaa kumista mustekalaa. Hän haaveilee omasta akvaariosta. Aatos muistaa, että hänellä on kotona pussillinen kumikaloja. Koulun jälkeen Aatos ja Sofia menevät Aatoksen luo ja matkustavat laivalla meren yli.

Palkittujen tekijöiden tunnelmallinen kuvakirja Aatoksen ja Sofian keväästä, joka huipentuu koulun kevätjuhlaan.

Aiemmin ilmestyneet osat: Aatos ja Sofia, Aatos ja Sofian sokeriletit.

- Mitä sinä ottaisit jos saisit valita? Aatos kysyy ja painuu lähemmäksi lelukaupan ikkunaa että näkisi, mitä Sofia valitsee. Sofia osoittaa kumista mustekalaa. Hän haaveilee omasta akvaariosta. Aatos muistaa, että hänellä on kotona pussillinen kumikaloja. Koulun jälkeen Aatos ja Sofia menevät Aatoksen luo ja matkustavat laivalla meren yli.

Ihastuttava kuvakirja kesästä ja seikkailuista ja ensirakkaudesta pojan näkökulmasta kerrottuna.

Aatos ja Sofia ovat koulukavereita ja ystävyksiä. Tänä kesänä Aatoksen sisimmässä heräävät uudenlaiset tunteet.

Saamme olla koko kesän kahdestaan, Aatos miettii. Kun koulu syksyllä alkaa, Sofia siirtyy tyttöjen joukkoon. He menevät isoon piiriin ja juttelevat keskenään eivätkä ole huomaavinaan vaikka kävelisi ohi monta kertaa. Sofia istuu kannolle kampaajantuoliin ja Aatos jakaa hiukset kahteen osaan. Hän on nähnyt Sofian äidin tekevän niin. Molemmat osat pitää jakaa kolmeen yhtä suureen nippuun. - Letitä samalla lailla kuin leipoisit pullapitkoa, Sofia opettaa. - Kai sinä olet leiponut? - Olen minä, Aatos vastaa ja yrittää tehdä oikein. Vaikeinta on pujottaa kuorinauhaa hiusten sekaan, nauha on liukas ja lipsuu. Kristiina Louhen lämmin ja kekseliäs kuvitus tuo lapsuuden taikamaailman käden ulottuville. Riitta Jalosen koskettava teksti välittää pienten, herkkien yksityiskohtien kautta suuria tunteita.

Enkeliyöt kertoo Viljan elämästä keväästä syksyyn. Vilja elää kaksin äitinsä kanssa. Edes poikaystävälleen Manalle Vilja ei tahdo kertoa, että äiti on henkisesti sairas.Vilja on kätkenyt salaisuuksia itseensä lapsuudesta saakka, mutta ei puhu niistä vaan kirjoittaa muistoistaan kertomuksen. Kun Vilja lopulta uskaltaa antaa muistivihkonsa Manalle lapsuutensa meren rannalla, rakkaus ja maailma tuntuvat olevankin jo lähellä.Riitta Jalosen esikoisteos nuortenromaani Enkeliyöt ilmestyi vuonna 1990. Se voitti Tammen nuortenkirjakilpailun ensimmäisen palkinnon sekä Topelius-palkinnon vuonna 1991.