Sanna Hirvonen – författare

Eletään kuuminta nousukautta, ja Ulla Romu on matkalla huipulle. Hän on ponnistanut pikkupaikkakunnalta Helsinkiin mainostoimiston harjoittelijaksi, cocktailien ja katkarapujen ääreen. Kun hän kohtaa Valintatalossa Margitin, jolla on leveä selkä ja isot kädet, häneltä ei puutu enää mitään. Täydellinen onni on tässä.Sitten Suomen talous sukeltaa, ja asiat joutuvat vapaaseen pudotukseen. Ullan ja Margitin kodissakin jokin on toisin. On kuin asunnon ilmanpaine olisi muuttunut.Samaan aikaan Ninni rakastuu Louvressa metsästyksen jumalatar Artemikseen. Hän haluaisi jumalattaren omakseen. Niinpä hänen maailmansa järisee, kun hän kohtaa yliopistolla lihaksi tulleen Artemiksen. Se on meant to be.Margit on uuden kertojalahjakkuuden varmaotteinen esikoisromaani: samanaikaisesti huumaava ja traaginen rakkaustarina, jota valaisee omintakeinen huumori. Se kysyy, mitä tapahtuu onnellisten loppujen jälkeen. Voiko läheistäkään ihmistä lopulta tuntea läpikotaisin? Onko kestävä rakkaus mahdollista, vai mureneeko kaikki ajan myötä kuin marmori?

Eletään kuuminta nousukautta, ja Ulla Romu on matkalla huipulle. Hän on ponnistanut pikkupaikkakunnalta Helsinkiin mainostoimiston harjoittelijaksi, cocktailien ja katkarapujen ääreen. Kun hän kohtaa Valintatalossa Margitin, jolla on leveä selkä ja isot kädet, häneltä ei puutu enää mitään. Täydellinen onni on tässä.Sitten Suomen talous sukeltaa, ja asiat joutuvat vapaaseen pudotukseen. Ullan ja Margitin kodissakin jokin on toisin. On kuin asunnon ilmanpaine olisi muuttunut.Samaan aikaan Ninni rakastuu Louvressa metsästyksen jumalatar Artemikseen. Hän haluaisi jumalattaren omakseen. Niinpä hänen maailmansa järisee, kun hän kohtaa yliopistolla lihaksi tulleen Artemiksen. Se on meant to be.Margit on uuden kertojalahjakkuuden varmaotteinen esikoisromaani: samanaikaisesti huumaava ja traaginen rakkaustarina, jota valaisee omintakeinen huumori. Se kysyy, mitä tapahtuu onnellisten loppujen jälkeen. Voiko läheistäkään ihmistä lopulta tuntea läpikotaisin? Onko kestävä rakkaus mahdollista, vai mureneeko kaikki ajan myötä kuin marmori?

Pääsisäänkäynnin kaari, kellotorni ja lyhtyjä kannattelevat kivimiehet. Pulut, katusoittajat ja uskonlähettiläät. Eliel Saarisen suunnittelema Helsingin uusi rautatieasema vihittiin käyttöön itsenäisyyden alkutaipaleella vuonna 1919. Vuosien varrella asemalta on lähtenyt matkaan niin evakkoja kuin presidenttejäkin, ja paikasta yksityiskohtineen on tullut matkaan ja Helsinkiin liittyvä symboli.Minuuttibaari ja muita välähdyksiä on kahdeksan kirjoittajan novellikokoelma, jonka tarinat sijoittuvat Helsingin rautatieasemalle ja sen ympäristöön. Teksteissä kohdataan niitä, jotka kulkevat aseman halki matkallaan maalle, radanvarren lähiöihin tai kaupungin sokkeloihin sekä niitä, jotka pysyvät paikoillaan, kuuluvat asemalle. Missä aseman lähellä voi nukkua? Mitä verhon takana valokuvauskopissa tapahtui? Saako radan varressa suudella rauhassa? Ja ennen kaikkea: miksi aika vaikuttaa aseman tuntumassa reistailevan?