Sari Elfving – författare

Elma tanssii ja esiintyy, yrittää karistaa perheen ja menneen painon pois elämällä vimmaisesti. Mutta muistikuvat ja käsitykset lapsuudesta eivät jätä rauhaan. Yllättävä puhelu ja kohtaamiset veljen kanssa käynnistävät tapahtumaketjun, jossa jo kerran eletty nostetaan uudestaan esiin: Näinkö se meni? Ovatko muistot aina samanlaisia?Sari Elfvingin taidokas esikoisromaani kietoo yhteen kaksi eri aikakautta ja kaksi eri naista. Tytär Elma nähdään 2010-luvun Helsingissä, äiti Ilana tyttärensä kanssa 1970-luvun Hämeenlinnassa. Paikoiltaan poissa olemisen tunne siirtyy sukupolvelta toiselle ja väärinymmärtämisen valossa aivan kaikki on mahdollista.Taivaat jotka ansaitsemme tutkii satuttavan tarkasti menneisyyden ja nykyisyyden ristiriitoja, ajan vääristymiä. Se katsoo rikki menevää ihmistä ja sitä miten haurainkin yhteys perheenjäseneen on merkitsevä. Samalla romaani puhuu kauniisti vääjäämättömyydestä, vapauden ja yksinäisyyden siteistä, siitä miten ihmisiä on mahdoton laskea mielestään pois.

Helsinki, 1941. Itseään etsivä, ujo biologian ylioppilas Laina nousee junaan kohti vanhalla rajalla sijaitsevaa kenttäsairaalaa taskussaan äidin antamat kolme seteliä ja kinuskikaramellipussi. Hänestä tulisi Punaisen Ristin apusisar, joka hoitaisi rintamalta palaavia poikia. Kyllä hän kai osaisi pistää neulan ihmisen käsivarteen? Laina on harjoitellut neulaamalla eetterin jäykistämiä perhosia museon kokoelmiin. Hän kirjoittaa museon työtoverille, Oskarille, haaveistaan: Karjalan fauna on lumoavaa, mutta erityisesti kiehtoo mahdollisuus seurata pääkalloperhosen muodonmuutosta.Mutta poikia tulee sidottavaksi tai haudattavaksi kuin outoa omenasatoa. Kuolema vaatii uhria myös Lainalta: nuorukaiset pyytävät häneltä viimeisiä palveluksia. Univajeen ja sitä peittävien piristeiden myötä kenttäsairaalasta tulee kotelo Lainan omalle muutokselle.Saattaja on häikäisevän kauniisti kirjoitettu, häiritsevä uni erään naisen seksuaalisuuden kehityksestä ja rajoista, joita on lajien ja valtioiden välillä - sekä niistä, joita on elämän ja kuoleman, oman ja toisen ruumiin välissä.Sari Elfving (s. 1974 Hämeenlinnassa) on helsinkiläistynyt kirjailija. Hänen esikoisromaaninsa Taivaat jotka ansaitsemme ilmestyi vuonna 2019. Saattaja on hänen toinen romaaninsa.

Helsinki, 1941. Itseään etsivä, ujo biologian ylioppilas Laina nousee junaan kohti vanhalla rajalla sijaitsevaa kenttäsairaalaa taskussaan äidin antamat kolme seteliä ja kinuskikaramellipussi. Hänestä tulisi Punaisen Ristin apusisar, joka hoitaisi rintamalta palaavia poikia. Kyllä hän kai osaisi pistää neulan ihmisen käsivarteen? Laina on harjoitellut neulaamalla eetterin jäykistämiä perhosia museon kokoelmiin. Hän kirjoittaa museon työtoverille, Oskarille, haaveistaan: Karjalan fauna on lumoavaa, mutta erityisesti kiehtoo mahdollisuus seurata pääkalloperhosen muodonmuutosta.Mutta poikia tulee sidottavaksi tai haudattavaksi kuin outoa omenasatoa. Kuolema vaatii uhria myös Lainalta: nuorukaiset pyytävät häneltä viimeisiä palveluksia. Univajeen ja sitä peittävien piristeiden myötä kenttäsairaalasta tulee kotelo Lainan omalle muutokselle.Saattaja on häikäisevän kauniisti kirjoitettu, häiritsevä uni erään naisen seksuaalisuuden kehityksestä ja rajoista, joita on lajien ja valtioiden välillä - sekä niistä, joita on elämän ja kuoleman, oman ja toisen ruumiin välissä.Sari Elfving (s. 1974 Hämeenlinnassa) on helsinkiläistynyt kirjailija. Hänen esikoisromaaninsa Taivaat jotka ansaitsemme ilmestyi vuonna 2019. Saattaja on hänen toinen romaaninsa.