Veikko Huovinen – författare

Suomen hauskimmaksi kehuttu koirakirja on huovismainen sekoitus huumoria ja koiranleukamaista, purevaa ivaa, jalannostoa turhalle tärkeilylle.

Koirat liikehtivät laumoina, päivystävät kauppojen, koulujen ja muiden julkisten laitosten pihoilla, seuraavat silmä kovana ihmisten puuhia, nuuskivat, nostavat jalkaa, leikkivät, mekastavat ja pyyhkäisevät välillä huimaan juoksuun. Niiden juhlaretkiä ovat kulinaariset orgiat rehevillä tunkioilla. Joskus ne solmivat kummallisia ystävyyssuhteita, mutta uskollisimpia nämä otukset ovat omalle koiruudelleen.

"Talvikauden 1961-62 seurustelin kylän koirien kanssa. Kamera ja Novoflex-kauko-objektiivi toisessa kädessä, ja toisessa narun päässä Rippe-koira kuljin kylän männiköissä perässäni haukkuva, irstas koiralauma." Näin Huovinen, koiruuksien suuri taitaja, on kuvannut sitä, miten Sotkamon koirista punkkeineen päivineen tuli kirjallisuutta.

Upporikas kaupungin omistaja A. Johnson houkuttelee rutiköyhän perheenisän Fr. Jacobin kummalliseen tehtävään, josta on kuitenkin luvassa huomattava palkkio. Mitä ihmettä suunnattoman rikkaalta A. Johnsonilta vielä puuttuu? 50 000 killinkiä vastaan Johnson haluaa ilmielävän ihmisen lemmikkieläimekseen. Niin Fr. Jacob muuttaa asumaan toimeksiantajansa olohuoneeseen, viihtyisästi sisustettuun lasihäkkiin. Ennenkuulumaton tapaus ei toki voi olla herättämättä muiden kanssaihmisten huolta ja huomiota... Lemmikkieläin on Huovisen merkittävimpiä, vahvasti lukijan omiin tulkintoihin vetoavia teoksia. Sitä on pidetty tutkielmana elämäntyylimme ja arvojemme luonnottomuudesta, huxleymaisena varoituksena taloudellisen ja poliittisen vallan turmelevuudesta, vieläpä raporttina menestyskirjailijan asemasta.

Konsta Pylkkäsellä on erikoisen mallinen pääkallo ja harittavat silmät, joilla näkee sekä lähelle että kauas. Hän rekisteröi penkin alta ryömivän torakan ja kuvittelee itselleen taivaankannesta majatalon. Lentuan rannoille on tullut etelästä tieteenharjoittajia, jotka värväävät Konstan apumiehekseen. Lisenssien kustannuksella tekee metsien miehen mieli vähän jallitella, mutta ennen pitkää retkikumppanusten välille syntyy reilu ystävyys.Konsta Pylkkäsen ajatukset ovat piruilevan humoristisia, suuria ja pieniä mittoja kaihtamattomia, Konstan sanoin: yleisihmisellisiä . Veikko Huovinen kirjoitti läpimurtoromaaninsa nuorena kypsänä miehenä, helsinkiläisessä opiskelijaboksissa kaukana kotikonnuiltaan.

Veikko Huovinen (1927–2009) oli lempeän pirullinen humoristi, joka kirjoitti Veitikan (1971) ohella historian suurista viiksiniekoista myös teokset Joe-setä (1988) ja Pietari Suuri hatun polki (1995).

A. Hitlerin elämä ja toiminta

”Tutkiessani Hitlerin arvoitusta olen ihmetellyt, miksei kukaan humoristi ole tehnyt tästä maailmanhistorian ehkä ovelimmasta veijarista kirjaa.”

Veitikka on dokumentaarinen tutkielma maailmanhistorian viekkaimmasta huiputtajasta, jonka seuraajia liikkuu yhä joukossamme. Mustanpuhuvan diktaattorin elämä ja teot saavat Veikko Huovisen käsissä nerokkaan tulkinnan, joka huumorillaan riisuu aseet kaikilta tuleviltakin hirmuhallitsijoilta.

Veikko Huovinen (Simo 1927 - Sotkamo 2009) kirjoitti liki 40 teosta. Koko kansan ajattelija ja humoristi hänestä tuli varhaisteoksensa, Havukka-ahon ajattelijan myötä. Huovinen ehti toimia metsänhoitajana ennen kuin jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi Rauhanpiipun ilmestymisvuonna 1956.Rauhanpiippu on hämmentävä, mielikuvituksellinen ja älykäs satiiri Nefortan valtiosta sodan kurimuksessa, filosofi Petro Pacpiposta ja hänen kumppanistaan, kersantti Milita Fortosta joka puolestaan rakastaa sodan kohtalokasta teatteria. Veikko Huovinen oli viimeiseen saakka vastahakoinen asettamaan teoksiaan paremmuusjärjestykseen, mutta Rauhanpiippuun hän sanoi olevansa tyytyväinen.Satiirin säilällä selvää jälkeä "Rauhanpiippu on tuimin ja totisin mielin kirjoitettu vastalause sodalle, mutta kun kirjoittajan on kaikesta huolimatta ollut humoristi ja satiirikko, on tuo vastalause myös mitä riemullisin asiakirja. Ajatuksia ja keskustelua herättävä, samalla kertaa vakava ja riemullinen romaani, kaiken kaikkiaan merkillinen kirja." Alpo Routasuo, Maaseudun tulevaisuus

Miesten puheet, he-he, miestenpä hyvinkin.

Ennen kaikkea tämä kirja on riemukas raportti siitä, millaisia ovat miesten puheet kun he ovat irrallaan, reippailemassa, pikku tuiterissa.

Sepe ja Valtteri retkeilevät Pohjolassa mukanaan terävät puukot ja kiikarikivääri. Nämä erähenkiset huumorimiehet kiertelevät pääasiassa kotimaassa, mutta pistäytyvät Haaparannassa Ruotsin puolueettomuutta ihailemassa ja pyrähtävät myös Norjaan Naaton pitkävillaisten pässien vaikutuspiiriin. Voittamaton mieltymys lampaanlihaan erottaa nämä kaverukset keskimääräisestä turistista.

Veikko Huovisen (1927-2009) alun perin vuonna 1970 ilmestynyt Lampaansyöjät on suomalainen reippailutarina: riemukas raportti siitä, millaisia ovat miesten puheet, kun he ovat irrallaan, reippailemassa, pikku tuiterissa.

Veikko Huovisen legendaarinen novellikokoelma ruotii mitään pelkäämättä vahvoja teemoja räväkän satiirin keinoin.

Huovishuumori näyttää kaikki vahvat puolensa, nauru irtoaa silloinkin kun ei edes osaa odottaa. Kenties Sotkamon ääni on tässä kirjassa erityisen piruilevalla päällä.

Huovisen lyhyet erikoiset kattavat koko ihmiselon kentän seksistä sielunvaellukseen, ihmissyönnistä imperialismiin.

Jo luonnontalouden ajoilta on suomalaisten veriin jäänyt veto talvivarastojen kokoamiseen, mutta Hamsterissa tämä taipumus ylittää kaikki mitat. Kun sitten naapuriksi asettuu vaurastunut hengenheimolainen Rurik, kaksikko aloittaa perusteellisen hamstrauskampanjan. Robinson Crusoe ja muut kirjalliset esikuvat innoittajinaan he hankkivat turkisliivejä, honkapuita, savustettuja lampaita, säilykkeitä - mitä tahansa turvaksi ankaran talven varalle.Veikko Huovisen parhaimpiin kuuluva humoristinen kertomus kuvaa kahta ihmistä inhimillisen, mutta kaikki mitat ylittävän keräysvimman vallassa.

Konsta Pylkkänen rekisteröi penkin alta ryömivän torakan, mutta havainnoi yhtä lailla mahtavia kansojen liikkeitä, avaruutta ja sen taivaankappaleita.Lentuan rannoille on tullut etelästä tieteenharjoittajia, jotka värväävät Konsta Pylkkäsen apumiehekseen. "Lisenssien" puuhat suoheinien ja rantasipin mahanesteiden kimpussa tuntuvat metsien miehestä salamyhkäisiltä, mutta ennen pitkää retkikumppanusten välille syntyy reilu ystävyys luonnontieteiden hengessä.Veikko Huovisen (1927-2009) luoman Konsta Pylkkäsen kuuluisat siniset ajatukset ovat edelleen omaperäisiä ja jäljittelemättömiä.

Veikko Huovisen parhaimpiin kuuluva humoristinen kertomus kuvaa kahta ihmistä inhimillisen, mutta kaikki mitat ylittävän keräysvimman vallassa.

Jo luonnontalouden ajoilta lienee suomalaisten veriin jäänyt veto talvivarastojen kokoamiseen, mutta Hamsterissa tämä taipumus ylittää kaikki tavalliset mitat. Lisäksi hän rakastaa kirjoja, joissa puhutaan monenmoisista varastoista. Robinson Crusoe on hänen elämänsä valovoimaisin johtotähti.

Sitten naapurustoon asettuu Hamsterin hengenheimolainen Rurik, jolla on taloudelliset edellytykset varastoimiseeen. Turkisliivejä, honkapuita, savustettuja lampaita, säilykkeitä... Hamsteri ja Rurik, kaksi vilpittömän lapsenmielistä velikultaa, valmistautuvat tässä Veikko Huovisen klassikossa arktiseen pakkaskauteen.

Suomen hauskimmaksi kehuttu koirakirja on huovismainen sekoitus huumoria ja koiranleukamaista, purevaa ivaa, jalannostoa turhalle tärkeilylle.

Koirat liikehtivät laumoina, päivystävät kauppojen, koulujen ja muiden julkisten laitosten pihoilla, seuraavat silmä kovana ihmisten puuhia, nuuskivat, nostavat jalkaa, leikkivät, mekastavat ja pyyhkäisevät välillä huimaan juoksuun. Niiden juhlaretkiä ovat kulinaariset orgiat rehevillä tunkioilla. Joskus ne solmivat kummallisia ystävyyssuhteita, mutta uskollisimpia nämä otukset ovat omalle koiruudelleen.

"Talvikauden 1961-62 seurustelin kylän koirien kanssa. Kamera ja Novoflex-kauko-objektiivi toisessa kädessä, ja toisessa narun päässä Rippe-koira kuljin kylän männiköissä perässäni haukkuva, irstas koiralauma." Näin Huovinen, koiruuksien suuri taitaja, on kuvannut sitä, miten Sotkamon koirista punkkeineen päivineen tuli kirjallisuutta.

Humoristiksi leimattu Huovinen löi luun modernistien kurkkuun kirjoittamalla antiutopian Lemmikkieläin ja kafkamaisesti kipinöivän novellin Valmismatka.LemmikkieläinUpporikas A. Johnson asuu loistohuvilassa ja omistaa käytännössä kokonaisen kaupungin. Jotain häneltä kuitenkin puuttuu. Johnson haluaa ilmielävän ihmisen lemmikkieläimekseen. Rutiköyhä perheenisä Fr. Jacob tarttuu tilaisuuteen: 50 000 killinkiä vuoden palveluksesta, mukava lasiasunto ylellisen huoneiston keskellä, viinaakin kolme desiä keskiviikkoisin. Jacob suljetaan lasihäkkiin, lukko sinetöidää ja avain talletetaan kaupungintalon kassakaappiin.  Mustavalkotelevision aikakaudella ensimmäisen kerran ilmestynyt antiutopia näkee kauas ja puhuttelee edelleen; varsinkin nyt, tosi-tv:n ja julkisen tirkistelyn aikana. ValmismatkaOn kirpeä pakkasaamu etelän kaupungissa, torin laidalla odottavat autot sovitulla paikalla. Matkustajien saavuttua kulku suunnataan pohjoiseen. Alkaa kuuden auton kolonnan kafkamainen matka kohti tuntematonta, läpi kylien ja erämaiden, läpi yön ja kiristyvän pakkasen. Joskus pysähdytään ottamaan mukaan sovitulla paikalla odottava matkustaja. Salaperäisellä matkanjohtajalla on selittämätön kyky saada vastahakoisetkin asiakkaansa uskomaan, että tämä matka on heille ainoa mahdollinen. Valmismatka on tarkkakielinen kertomus, joka lyö kipinää ja kasvaa kuolemantanssin allegoriaksi.

Mistä miehelle turvapaikka maailman melskeiltä ja suhdanteilta?

Suomen kuuluisin korpifilosofi Pylkkäs-Konsta palaa yhtä sanavalmiina, piiputtelevana ja ajattelevana kuin ennenkin, viikset vain harmaantuneina. Mistä miehelle turvapaikka maailman melskeiltä ja suhdanteilta?

"Joka ukko meistä vanhenee, se on vuorenvarmaa. Kyllä sitä vaan aidastuu, kasettuu, käpristyy pesäänsä; jos sellaisen löytää. Viimein nyykkähtää sijalleen, niin että kanttuvei. Se on elämänn imevä niva ennen tummaa suvantoa. Tämä on kertomus siitä, miten Pylkkäs-Konsta etsii kortteeria, jossa voisi rauhoittua maailman suhdanteilta ja melskeiltä. Vaan sitä ennen ihan käpsäkästi olemisen syrjässä. Käpsäkästi hyvinkin!"

Veikko Huovisen (1927–2009) luoman Konsta Pylkkäsen kuuluisat siniset ajatukset ovat edelleen omaperäisiä ja jäljittelemättömiä.

Miesten puheet, he-he, miestenpä hyvinkin.

Ennen kaikkea tämä kirja on riemukas raportti siitä, millaisia ovat miesten puheet kun he ovat irrallaan, reippailemassa, pikku tuiterissa.

Sepe ja Valtteri retkeilevät Pohjolassa mukanaan terävät puukot ja kiikarikivääri. Nämä erähenkiset huumorimiehet kiertelevät pääasiassa kotimaassa, mutta pistäytyvät Haaparannassa Ruotsin puolueettomuutta ihailemassa ja pyrähtävät myös Norjaan Naaton pitkävillaisten pässien vaikutuspiiriin. Voittamaton mieltymys lampaanlihaan erottaa nämä kaverukset keskimääräisestä turistista.

Veikko Huovisen (1927-2009) alun perin vuonna 1970 ilmestynyt Lampaansyöjät on suomalainen reippailutarina: riemukas raportti siitä, millaisia ovat miesten puheet, kun he ovat irrallaan, reippailemassa, pikku tuiterissa.

Yllättäviä välähdyksiä, joissa Huovinen nostaa maailmannäyttämön etualalle usein pieniä, mutta merkitykseltään sitäkin suurempia ilmiöitä.Veikko Huovisen Lyhyet erikoiset avartavat näkökulmia ja pidentävät ikää. Mm. Kaarle II Kaljupäälle, Kaarle Paksulle, Fredrik II Rautahampaalle, Maria Veriselle ja Kaarle IV Mielipuolelle omistetuissa jutuissa tarraudutaan mielikuvitusta ruokkiviin aiheisiin kuten Tarzanin keinoihin pärjätä Suomen luonnossa ja mannekiineihin atomisodan jälkeen. Myös Nuo purkit jotka söin, Paneelikeskustelu navetassa, Kaunotar ja silli ja monet muut jutut sisältävät yllättäviä välähdyksiä, joissa Huovinen nostaa maailmannäyttämön etualalle usein pieniä, mutta merkitykseltään sitäkin suurempia ilmiöitä. Lukijat Risto Mäkelä, Jukka Puotila ja Aapo Vilhunen.

Veikko Huovisen legendaarinen novellikokoelma ruotii mitään pelkäämättä vahvoja teemoja räväkän satiirin keinoin.

Huovishuumori näyttää kaikki vahvat puolensa, nauru irtoaa silloinkin kun ei edes osaa odottaa. Kenties Sotkamon ääni on tässä kirjassa erityisen piruilevalla päällä.

Huovisen lyhyet erikoiset kattavat koko ihmiselon kentän seksistä sielunvaellukseen, ihmissyönnistä imperialismiin.

Kukuskat - moniaita kertomuksia ja pakinoitaKukuskat selvittää talvisodan mysteeriä: neuvostosotilaiden mukaan kukuskat olivat suomalaisia tarkka-ampujia, jotka nousevat puiden latvoihin väijymään vihollisia. Mutta tarinan pojanpojalleen kertovan sotaveteraani Aimo Ansaksen mielestä kukuskat ovat vain tavallisia suomalaisia luonnonkäkiä.Meidän jälkeemme vedenpaisumus on pikanäytelmä Mannerheimista, Kekkosesta ja Tannerista taivaassa. Jos olisin diktaattori selvittää, mitä Huovinen tekisi jos saisi Suomen mahtavimman mandaatin. Jalka polkee, suksi notkee ottaa kantaa suomalaiseen hiihtourheiluun, lähinnä tankkaukseen.

Suomalaisen huumorin voimamies vauhdissa

Konsta Pylkkänen, tuo mainio korpifilosofi, kiskoo leipänsä Kainuun korpimailla kuusen rungosta. Hän ottaa rokulia aina silloin kun jokin erikoinen maailmankaikkeuden arvoitus vaatii aivotyötä.

Konstan Pylkkerössä tavataan muitakin vanhoja tuttuja: Ruuperi, joka nuorena maisterina laski männynneulasia, poikkeaa perheineen Havukka-ahoon, Havukan Anselmin kanssa ryhdytään toimenpiteisiin Korean sodan vuoksi ja Mooses Pessi tietää Konstalle sopivan lesken. Maailmanlopun saarnaaja, Tupalan Auvon akvaario ja vierailu eläinmuseossa kiihdyttävät Konstan aivotyötä. Mutta metsä on sittenkin hänen omin maailmansa, metsän leimaus mieluisinta ja metsässä Konstan siniset ajatukset ovat sinisimmillään.

Veikko Huovisen (1927–2009) luoman Konsta Pylkkäsen kuuluisat siniset ajatukset ovat omaperäisiä ja jäljittelemättömiä.

Veikko Huovisen kuudes teos, vuonna 1959 valmistunut Siintävät vuoret on  romanttinen tarina kahdesta nuoresta ja kaukaisista vuorista."Hallittu ja ehyt taideteos, joka koskettaa lukijaansa. Siintävät vuoret on puhdas ja raikas, miehisen lyyrillinen ja lämpimästi viisas proosaruno. Huovisen yllätys on valloittava." (Uusi Aura)

Suomalaisen huumorin voimamies vauhdissa.

Konsta Pylkkänen, tuo mainio korpifilosofi, kiskoo leipänsä Kainuun korpimailla kuusen rungosta. Hän ottaa rokulia aina silloin kun jokin erikoinen maailmankaikkeuden arvoitus vaatii aivotyötä.

Konstan Pylkkerössä tavataan vanhoja tuttuja: Ruuperi, joka nuorena maisterina laski männynneulasia, poikkeaa perheineen Havukka-ahoon, Havukan Anselmin kanssa ryhdytään toimenpiteisiin Korean sodan vuoksi ja Mooses Pessi tietää Konstalle sopivan lesken. Maailmanlopun saarnaaja, Tupalan Auvon akvaario ja vierailu eläinmuseossa kiihdyttävät Konstan aivotyötä. Mutta metsä on sittenkin hänen omin maailmansa, metsän leimaus mieluisinta ja metsässä Konstan siniset ajatukset ovat sinisimmillään.

Veikko Huovisen (1927–2009) luoman Konsta Pylkkäsen kuuluisat siniset ajatukset ovat omaperäisiä ja jäljittelemättömiä.

Veikko Huovisen kuudes teos, vuonna 1959 valmistunut romanttinen tarina kahdesta nuoresta ja kaukaisista vuorista."Hallittu ja ehyt taideteos, joka koskettaa lukijaansa. Siintävät vuoret on puhdas ja raikas, miehisen lyyrillinen ja lämpimästi viisas proosaruno. Huovisen yllätys on valloittava." (Uusi Aura)

SOTKAMON TARKKA-AMPUJAN LYHYITÄ ERIKOISIAKukuskat - moniaita kertomuksia ja pakinoitaKukuskat selvittää talvisodan mysteeriä: neuvostosotilaiden mukaan kukuskat olivat suomalaisia tarkka-ampujia, jotka nousevat puiden latvoihin väijymään vihollisia. Mutta tarinan pojanpojalleen kertovan sotaveteraani Aimo Ansaksen mielestä kukuskat ovat vain tavallisia suomalaisia luonnonkäkiä.Meidän jälkeemme vedenpaisumus on pikanäytelmä Mannerheimista, Kekkosesta ja Tannerista taivaassa. Jos olisin diktaattori selvittää, mitä Huovinen tekisi jos saisi Suomen mahtavimman mandaatin. Jalka polkee, suksi notkee ottaa kantaa suomalaiseen hiihtourheiluun, lähinnä tankkaukseen. Ilman Veikko Huovisen tekstejä olisi mahdollista elää, mutta ilotonta ja vaikeaa siitä tulisi.

Satiirin säilällä selvää jälkeä

Rauhanpiippu on hämmentävä, mielikuvituksellinen ja älykäs satiiri Nefortan valtiosta sodan kurimuksessa, filosofi Petro Pacpiposta ja hänen kumppanistaan, kersantti Milita Fortosta joka puolestaan rakastaa sodan kohtalokasta teatteria.

Veikko Huovinen oli viimeiseen saakka vastahakoinen asettamaan teoksiaan paremmuusjärjestykseen, mutta Rauhanpiippuun hän sanoi olevansa tyytyväinen.

"Rauhanpiippu on tuimin ja totisin mielin kirjoitettu vastalause sodalle, mutta kun kirjoittajan on kaikesta huolimatta ollut humoristi ja satiirikko, on tuo vastalause myös mitä riemullisin asiakirja. Ajatuksia ja keskustelua herättävä, samalla kertaa vakava ja riemullinen romaani, kaiken kaikkiaan merkillinen kirja." - Alpo Routasuo, Maaseudun tulevaisuus

Äänikirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1987.

Veikko Huovinen (Simo 1927 - Sotkamo 2009) kirjoitti liki 40 teosta. Koko kansan ajattelija ja humoristi hänestä tuli varhaisteoksensa, Havukka-ahon ajattelijan myötä. Huovinen ehti toimia metsänhoitajana ennen kuin jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi Rauhanpiipun ilmestymisvuonna 1956.

Veikko Huovisen valittuja paloja.

Levyille on tallennettu monipuolinen kattaus Veikko Huovisen tuotannosta: raikkaasta luonnontunteesta ja iloisesta korpihuumorista Talvituristin vertauskuvallisuuteen ja Rauhanpiipun kirpeään satiiriin, Kylän koirien ja Hamsterien puuhailuista reippailevien Lampaansyöjien verrattomiin juttuihin. Lisäksi kirjailija lukee kirjeen kustantajalle ajalta, jolloin hän ei vielä ollut kuuluisa.

Sisällys

Ensimmäinen kirje kustantajalle: Sydänmailta ja savottasaloilta (Lukija: Veikko Huovinen)

Hirri: Ukkonen (Lukija: Tuomas Anhava)

Jatkoa ensimmäiseen kirjeeseen kustantajalle: Koiramainen suunnitelma (Lukija: Veikko Huovinen)

Kylän koirat: Koiran rapsutus (Lukija: Veijo Pasanen)

Lyhyet erikoiset: Potkukelkka ja patiini (Lukija: Risto Mäkelä)

Havukka-ahon ajattelija: Konsta jututtaa ylioppilaita (Lukija: Veijo Pasanen)

Hamsterit: Varastoimisidea (Lukija: Kauko Helovirta)

Talvituristi: Ajatus kuolemasta (Lukija: Tuomas Anhava)

Rauhanpiippu: Perkele on saarrettu länsirintamalle (Lukija: Risto Mäkelä)

Lampaansyöjät: Pakollinen säätykierto (Lukija: Kauko Helovirta)

Äänikirja on ilmestynyt alun perin WSOY:n kirjallisena äänilevynä nro 13 vuonna 1976.

Veikko Huovinen (1927–2009) oli rakastettu kirjailija ja metsänhoitaja.

Korpihumoristin esikoinen.

Hirrin novelleissa on poikkeuksellista omintakeisuutta, mehua ja ydintä. Huovinen loihtii teksteihinsä karua, mutta samalla riemastuttavan humoristista maailmankuvaa.

Veikko Huovisen esikoisteos Hirri ilmestyi 1950 ja se toi heti tekijälleen mainetta omaperäisenä tekijänä, joka kansankuvaajana jatkoi Joel Lehtosen ja Ilmari Kiannon jalanjäljissä.

Veikko Huovinen (1827–2009) oli kirjailija ja mentsänhoitaja. Hänen laaja tuotantonsa sisältää muun muassa romaaneja, novellikokoelmia ja omaelämäkerrallisia teoksia.

Herra meitä varjelkoon sodalta.

Novellikokoelma käsittää kahdeksan Huovisen sota-aiheista klassikkotarinaa ja yksitoista uutta kertomusta sodasta. Näissä sotaisissa kertomuksissa Huovinen pilkkaa paitsi sotaa ja sotauhoa, myös sotakirjoja – etenkin kaukopartiokirjallisuutta, jota hän parodioi. Huovinen ei naura sodalle vaan tuo näkyviin sen kauheudet.

Nimikertomus "Sinisilmäinen ohjus" yhdistää vilpittömän sadun ja vertahyytävän satiirin yhteen ohjukseen. Kokoelman lopussa on essee, jossa Huovinen luo katsauksen laajaan suomalaiseen sotakirjallisuuteen Vänrikki Stoolista alkaen.

Sinisilmäinen ohjus ilmestyi vuonna 2003, ja siihen on koottu Huovisen novelleja eri vuosikymmeniltä, 60-luvulta 90-luvulle.

Kirjailija, professori ja metsänhoitaja Veikko Huovinen (1927–2009) julkaisi esikoisteoksensa, novellikokoelman Hirri vuonna 1950. Hänen tunnetuimman romaaninsa, vuonna 1952 ilmestyneen Havukka-ahon ajattelijan päähenkilön Konsta Pylkkäsen kuuluisat siniset ajatukset ovat edelleen koskettavia ja jäljittelemättömiä. Huoviselle ominaista on niin elämänmyönteinen huumori kuin mustempi satiirikin. Hän kirjoitti yli kolmekymmentä teosta, joita on käännetty lukuisille kielille.

Aikoinaan toivoin, että kirjan perimmäisiin sokkeloihin jäisi kuin ilmassa leijumaan hiljainen hymy.

Veikko Huovisen omaelämäkerta Muina miehinä. Kirjailijan muistelmia julkaistiin vuonna 2001, kun Huovinen oli 74-vuotias. Muistelmissaan hän kertaa tietään kirjailijaksi ja työtä kainuulaisuuden jäljittelemättömänä kuvaajana.

Huovinen opiskeli metsänhoitajaksi Helsingissä mutta vietti lähes koko ikänsä Sotkamossa. Heti ensimmäisen novellikokoelmansa ilmestyttyä 1950 Huovinen nostettiin Joel Lehtosen, Ilmari Kiannon ja Pentti Haanpään perinteen jatkajaksi korpiseutujen originellien ihmisten tuntojen tulkkina. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneen Havukka-ahon ajattelijan päähenkilö Konsta Pylkkänen valloitti suomalaisten sydämet.

Huovinen oli omasta mielestään ujo, hiljainen ja eristäytynyt, ja yli viisikymmentä vuotta kestäneen kirjailijanuransa aikana hän esiintyi julkisesti vain harvoin. Hänen tuotantonsa käsittää noin 40 teosta, jotka viihdyttävät yhä uusia sukupolvia.

Kirjailija, professori ja metsänhoitaja Veikko Huovinen (1927–2009) julkaisi esikoisteoksensa, novellikokoelman Hirri vuonna 1950. Hänen tunnetuimman romaaninsa, vuonna 1952 ilmestyneen Havukka-ahon ajattelijan päähenkilön Konsta Pylkkäsen kuuluisat siniset ajatukset ovat edelleen koskettavia ja jäljittelemättömiä. Huoviselle ominaista on niin elämänmyönteinen huumori kuin mustempi satiirikin. Hän kirjoitti yli kolmekymmentä teosta, joita on käännetty lukuisille kielille.

Naiset ovat paitsi kultia myös selviytyjiä.

Novellikokoelmassa Naiset on kultia Veikko Huovinen tarkastelee suomalaisen naisen syvintä olemusta lämmöllä ja huumorilla.

Suomalaiset naiset ovat kauniita. He ovat kekseliäitä ja rohkeita, yksilöllisiä ja omaperäisiä. He hoivaavat ja huoltavat ja viihdyttävät. Novellien päähenkilöinä on rouvia, jotka elävät rikkaissa naimisissa, tummien rattopoikien piirittämiä neitejä, arjen taistelijoita ja myyttisiä sankarittaria. Huovisen silmissä he kaikki ovat loputtoman kiehtovia.

Naiset on kultia sisältää humoristin naisia käsitteleviä lyhyitä erikoisia eri kokoelmista lähes neljänkymmenen vuoden ajalta, ja se julkaistiin ensi kertaa vuonna 1996.

Kirjailija, professori ja metsänhoitaja Veikko Huovinen (1927–2009) julkaisi esikoisteoksensa, novellikokoelman Hirri vuonna 1950. Hänen tunnetuimman romaaninsa, vuonna 1952 ilmestyneen Havukka-ahon ajattelijan päähenkilön Konsta Pylkkäsen kuuluisat siniset ajatukset ovat edelleen koskettavia ja jäljittelemättömiä. Huoviselle ominaista on niin elämänmyönteinen huumori kuin mustempi satiirikin. Hän kirjoitti yli kolmekymmentä teosta, joita on käännetty lukuisille kielille.

Hurja muotokuva Venäjän sotaisasta tsaarista.

Romaanissa Pietari Suuri hatun polki Veikko Huovinen paljastaa, millainen mies oli kaksimetrinen, julmuudestaan kuulu Pietari I. Venäjän suurvalta-aseman perustajan elämä oli niin uskomaton, ettei Huovinen joudu sitä kuvatessaan liioitteluun juurikaan turvautumaan.

Pietari I hankkiutui nuorukaisena ulkomaille kirvesmiehen oppiin, kepposteli kuninkaallisten ja kirkonmiesten kustannuksella ja uppoutui antaumuksella monenlaisiin nautintoihin. Kertoessaan tsaarin ällistyttävistä vaiheista Huovinen kuitenkin tähdentää, että tämä oli hirmuhallitsija. Huoviselle huumori on viimeinen ase inhimillisyyden puolesta.

Pietari Suuri hatun polki ilmestyi vuonna 1995. Yhdessä Veitikan ja Joe-sedän kanssa se muodostaa Huovisen tuotannossa ”Kolme pirullista viiksiniekkaa” -trilogian.

Kirjailija, professori ja metsänhoitaja Veikko Huovinen (1927–2009) julkaisi esikoisteoksensa, novellikokoelman Hirri vuonna 1950. Hänen tunnetuimman romaaninsa, vuonna 1952 ilmestyneen Havukka-ahon ajattelijan päähenkilön Konsta Pylkkäsen kuuluisat siniset ajatukset ovat edelleen koskettavia ja jäljittelemättömiä.

Huoviselle ominaista on niin elämänmyönteinen huumori kuin mustempi satiirikin. Hän kirjoitti yli kolmekymmentä teosta, joita on käännetty lukuisille kielille.