Veli-Pekka Lehtola – författare

For several decades now, there have been calls to decolonize research on the Indigenous Sámi people, and to make it accountable to the Sámi society. While this has contributed to the rise of a vibrant Sámi research community in the Nordic countries, less attention has been paid to what extent, and how the "Sámi turn" in research has been implemented in practice. Written by prominent Nordic and Sámi scholars anchored in the Sámi research communities in Finland, Norway and Sweden, this volume explores not only the meanings and implications of this turn across disciplines, but also some of the challenges that efforts to create space for Sámi voices, knowledges and perspectives still meet today. The book provides a timely, interdisciplinary engagement with the central themes that have framed the development of Sámi research, and a critical appraisal of the impact that efforts to decolonize research in the Sámi context have had upon Nordic societies and state policies so far. Sámi Research in Transition is valuable for scholars and students interested in Sámi history and society, Arctic and Circumpolar Indigenous studies and critical studies on the relationship between knowledge and social change.The Open Access version of this book, available at http://www.taylorfrancis.com, has been made available under a Creative Commons Attribution-Non Commercial-No Derivatives (CC-BY-NC-ND) 4.0 license.

For several decades now, there have been calls to decolonize research on the Indigenous Sámi people, and to make it accountable to the Sámi society. While this has contributed to the rise of a vibrant Sámi research community in the Nordic countries, less attention has been paid to what extent, and how the "Sámi turn" in research has been implemented in practice. Written by prominent Nordic and Sámi scholars anchored in the Sámi research communities in Finland, Norway and Sweden, this volume explores not only the meanings and implications of this turn across disciplines, but also some of the challenges that efforts to create space for Sámi voices, knowledges and perspectives still meet today. The book provides a timely, interdisciplinary engagement with the central themes that have framed the development of Sámi research, and a critical appraisal of the impact that efforts to decolonize research in the Sámi context have had upon Nordic societies and state policies so far. Sámi Research in Transition is valuable for scholars and students interested in Sámi history and society, Arctic and Circumpolar Indigenous studies and critical studies on the relationship between knowledge and social change.The Open Access version of this book, available at http://www.taylorfrancis.com, has been made available under a Creative Commons Attribution-Non Commercial-No Derivatives (CC-BY-NC-ND) 4.0 license.

Saamelaisten historia vähemmistönä ja alkuperäiskansana houkuttaa usein suoraviivaisiin tulkintoihin alistetusta kansasta. Tätä tukevat monet kehityskulut, mutta voiko historiasta puhua myös muuten kuin kolonialismin valossa? Yhtä olennaisia saamelaisten historiassa ovat näkökulmat, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle. On aika nostaa esiin saamelaisten keskinäinen vuorovaikutus ja kanssakäyminen sekä aktiivisuus omien oikeuksiensa puolesta.Máttut ellet mis - entiset elävät meissä. Teoksessa lähtökohtana on saamelaisten oma historiatietoisuus ja menneisyyden läsnäolo nykypäivässä. Esiin pääsee saamelaisten elävä elämä, ”meijän historiat”. Sen pohjalta eritellään muistamisen tapoja, jotka osoittautuvat tärkeiksi kanaviksi henkilöiden, perheiden ja pienten saamelaisyhteisöjen menneisyyteen. Omat kertomukset ovat olennaisia keskusteltaessa esimerkiksi saamelaisia koskevasta totuus- ja sovintotyöstä. Miksi valtaväestö on edelleen haluton myöntämään menneisyyden kipukohtia?

Saamelaisten historia vähemmistönä ja alkuperäiskansana houkuttaa usein suoraviivaisiin tulkintoihin alistetusta kansasta. Tätä tukevat monet kehityskulut, mutta voiko historiasta puhua myös muuten kuin kolonialismin valossa?Yhtä olennaisia saamelaisten historiassa ovat näkökulmat, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle. On aika nostaa esiin saamelaisten keskinäinen vuorovaikutus ja kanssakäyminen sekä aktiivisuus omien oikeuksiensa puolesta.Máttut ellet mis - entiset elävät meissä. Teoksessa lähtökohtana on saamelaisten oma historiatietoisuus ja menneisyyden läsnäolo nykypäivässä. Esiin pääsee saamelaisten elävä elämä, ”meijän historiat”. Sen pohjalta eritellään muistamisen tapoja, jotka osoittautuvat tärkeiksi kanaviksi henkilöiden, perheiden ja pienten saamelaisyhteisöjen menneisyyteen. Omat kertomukset ovat olennaisia keskusteltaessa esimerkiksi saamelaisia koskevasta totuus- ja sovintotyöstä. Miksi valtaväestö on edelleen haluton myöntämään menneisyyden kipukohtia?

Lapinkyliä halkovia maanteitä, yhä pohjoisemmas ulottuvaa suomalaisasutusta ja enemmistöä suosivaa politiikkaa - onko saamelaisten ja suomalaisten historia pelkkää vallan ja haltuunoton historiaa? Konflikteista huolimatta niin uhriajattelu kuin kolonialismin kieltäminenkin perustuvat liiallisiin yleistyksiin tai pitkälle vietyihin johtopäätöksiin. Suhteisiin on aina mahtunut myös yhteistyötä ja ystävyyttä.Kenen maa, kenen ääni valottaa kahden sukulaiskieltä puhuvan väestön rinnakkaineloa esihistoriasta nykypäivään. Teos nostaa etualalle saamelaisten aktiiviset suhteet suomalaisiin ja valtioon niin Ruotsin ja Venäjän alaisuudessa kuin itsenäistymisen jälkeen. Erityisesti tarkastellaan 1900-luvun lopun etnopoliittisen liikkeen nousua.Teos tuo esiin saamelaisten oman poliittisen toiminnan. Se kartoittaa myös saamelaiskuvan kehitystä kansantarinoista puolitieteellisiin näkemyksiin ja populaarimedian stereotypioihin. Teos auttaa ymmärtämään saamelaisen yhteiskunnan kipukohtia, jotka voi nähdä pitkinä historiallisina jatkumoina.

Lapinkyliä halkovia maanteitä, yhä pohjoisemmas ulottuvaa suomalaisasutusta ja enemmistöä suosivaa politiikkaa - onko saamelaisten ja suomalaisten historia pelkkää vallan ja haltuunoton historiaa? Konflikteista huolimatta niin uhriajattelu kuin kolonialismin kieltäminenkin perustuvat liiallisiin yleistyksiin tai pitkälle vietyihin johtopäätöksiin. Suhteisiin on aina mahtunut myös yhteistyötä ja ystävyyttä.Kenen maa, kenen ääni valottaa kahden sukulaiskieltä puhuvan väestön rinnakkaineloa esihistoriasta nykypäivään. Teos nostaa etualalle saamelaisten aktiiviset suhteet suomalaisiin ja valtioon niin Ruotsin ja Venäjän alaisuudessa kuin itsenäistymisen jälkeen. Erityisesti tarkastellaan 1900-luvun lopun etnopoliittisen liikkeen nousua.Teos tuo esiin saamelaisten oman poliittisen toiminnan. Se kartoittaa myös saamelaiskuvan kehitystä kansantarinoista puolitieteellisiin näkemyksiin ja populaarimedian stereotypioihin. Teos auttaa ymmärtämään saamelaisen yhteiskunnan kipukohtia, jotka voi nähdä pitkinä historiallisina jatkumoina.