Enostone – förlag

Miltä tuntuu elää liian suurten rintojen kanssa? Miltä tuntuu, kun oopperaohjaaja simputtaa ryntäiden takia? Kun tuntee itsensä enemmän valaaksi kuin naiseksi? Kun seksi uuvahtaa häpeän takia? Kun läheiset eivät ymmärrä tai viittaavat kintaalla? Ovatko liianisorintaiset syrjäytetty kansanosa?Näihin kysymyksiin vastaa ratkiriemukas pienoisromaani Leenu, ”Liinu” ja ”Tiinu”.Liian isot rinnat hallitsevat oopperalaulaja Leenu Laxin elämää ikävästi. Lähipiirisuhtautuu ristiriitaisesti Leenun rintaongelmaan ja päätökseen tehdä asialle jotain.Leenu alkaa kirjoittaa blogia, jossa hän kuvaa estotta rintojensa tuottamia vaivoja ja vastuksia. Hän kokee, että liianisorintaiset ovat aina kärsineet myösyhteiskunnallisesta syrjinnästä. Leenu päätyy ratkaisuun pienennyttää rintansa, koska hän haluaa loppuelämäänsä laatua. ”Haluan olla nainen enkä ryhävalas.”Leenu, ”Liinu” ja ”Tiinu” ei jätä kiveäkään kääntämättä - liian isojen rintojenfyysiset ja psyykkiset haitat tarjoillaan lukijalle hersyvän huumorin keinoin,kokemusasiantuntijan syvällä rintaäänellä.”Katsos, nämä ovat sellaisia sirojen tyttöjen lauluja. Kun on noin paljon tuossaedessä, vaikuttaa liian kokeneelta. Semmoinen ei käy tähän viisuun. Tämä onromantiikkaa, ei kabareeta.”Leena Sainio on helsinkiläinen musiikkipedagogi ja kirjailija, jonka tyyliä leimaa viiltävä huumori vakavimmissakin elämän ilmiöissä.Häneltä on aiemmin ilmestynyt runokokoelma Särmää serenadissa (Pesä, 2019) ja riemastuttava lastenrunokokoelma Rapuooppera (Enostone, 2021). Leena Sainion tuotantoa on julkaistu useissa antologioissa ja kirjallisuuslehdissä. Hänon myös aktiivinen lavarunouden harrastaja.

Kata on päättänyt saada miehensä takaisin. Tarvitaan vain elämänmuutos, sellaisiahan nelikymppisenä kuuluukin tehdä. Hän jättäisi nukkavierun paikallislehden toimituksen ja singahtaisi uuteen ammattiin. Silloin mies muistaisi, miksi oli aikoinaan rakastunut häneen. Unohtaisi Helyn, vaikka tämä oli nuorempi ja kiinnostunut ihan kaikesta, vegaaniruoastakin. Kriisi palauttaa Katan mieleen toisen alun kaksi vuosikymmentä aikaisemmin. Eletään 1990-luvunloppua, nokialaiset piipittävät tekstiviestejä, Tulliklubilla jyrisee suomimetalli. Nuori Kata tutustuuomalaatuiseen kaveriporukkaan, joka elää puoliksi netissä, puoliksi oikeassa maailmassa. Varhainensosiaalinen media vetää Katankin taikapiiriinsä, jossa totinen maalaistyttö voi olla mitä vain. Tai niin Kata luulee. Uutta kohti puskiessaan Kata työntää piinaavat nuoruusmuistot syrjään. Mutta mihin saakka unelma valkoisesta takista kantaa, jos menneisyydestä ei ole oppinut mitään?Pulmu Kailamon ja Taru Kumara-Moision romaani Tenho kertoo vetovoimista, kateudesta ja etsimisestä. Siitä, miten musiikki tuntuu aina kuuluvan jostain kauempaa.Äänikirjan lukija on Heidi Kyrö

Mitä jos Zeus istuisi viereesi hissan tunnilla ja Eros vikittelisi sinua allasbileissä? Antiikin Kreikan jumalat ovat palanneet!Palvontansa hiipuessa jumalat päättivät herätä uudestaan aikaan, jona mahdollisimman moni sankareista on syntynyt uudelleen. 2000-luvun Suomessa Helena on huippumalli ja Orfeus tosi-TV-tähti. Kilpailussa vallasta ja uusista seuraajista turvassa eivät ole kuolevaisten lait - eivätkä sydämet.Vuonna 1991 sokkona syntynyt Heidi lukee fantasiaa, dekkareita sekä historiallisia rakkausromaaneja, ja on nyt yhdistänyt lempielementtinsä myyttiseksi draamaksi. Esikoisteoksensa lisäksi hän toteuttaa muita haaveitaan työskentelemällä rekryagenttina, kehittämällä antiikin myytteihin pohjautuvaa lautapeliä, pitämällä mysteeritestauspodcastia Puskaradio Deluxe ja tekemällä omaa musiikkia artistinimellä Kehrä.Äänikirjan lukee Carla Rindell.

Kata on päättänyt saada miehensä takaisin. Tarvitaan vain elämänmuutos, sellaisiahan nelikymppisenä kuuluukin tehdä. Hän jättäisi nukkavierun paikallislehden toimituksen ja singahtaisi uuteen ammattiin. Silloin mies muistaisi, miksi oli aikoinaan rakastunut häneen. Unohtaisi Helyn, vaikka tämä oli nuorempi ja kiinnostunut ihan kaikesta, vegaaniruoastakin.Kriisi palauttaa Katan mieleen toisen alun kaksi vuosikymmentä aikaisemmin. Eletään 1990-luvun loppua, nokialaiset piipittävät tekstiviestejä, Tulliklubilla jyrisee suomimetalli. Nuori Kata tutustuu omalaatuiseen kaveriporukkaan, joka elää puoliksi netissä, puoliksi oikeassa maailmassa. Varhainen sosiaalinen media vetää Katankin taikapiiriinsä, jossa totinen maalaistyttö voi olla mitä vain. Tai niin Kata luulee.Uutta kohti puskiessaan Kata työntää piinaavat nuoruusmuistot syrjään. Mutta mihin saakka unelma valkoisesta takista kantaa, jos menneisyydestä ei ole oppinut mitään?Pulmu Kailamon ja Taru Kumara-Moision romaani Tenho kertoo vetovoimista, kateudesta ja etsimisestä. Siitä, miten musiikki tuntuu aina kuuluvan jostain kauempaa.

Kata on päättänyt saada miehensä takaisin. Tarvitaan vain elämänmuutos, sellaisiahan nelikymppisenä kuuluukin tehdä. Hän jättäisi nukkavierun paikallislehden toimituksen ja singahtaisi uuteen ammattiin. Silloin mies muistaisi, miksi oli aikoinaan rakastunut häneen. Unohtaisi Helyn, vaikka tämä oli nuorempi ja kiinnostunut ihan kaikesta, vegaaniruoastakin.Kriisi palauttaa Katan mieleen toisen alun kaksi vuosikymmentä aikaisemmin. Eletään 1990-luvun loppua, nokialaiset piipittävät tekstiviestejä, Tulliklubilla jyrisee suomimetalli. Nuori Kata tutustuu omalaatuiseen kaveriporukkaan, joka elää puoliksi netissä, puoliksi oikeassa maailmassa. Varhainen sosiaalinen media vetää Katankin taikapiiriinsä, jossa totinen maalaistyttö voi olla mitä vain. Tai niin Kata luulee.Uutta kohti puskiessaan Kata työntää piinaavat nuoruusmuistot syrjään. Mutta mihin saakka unelma valkoisesta takista kantaa, jos menneisyydestä ei ole oppinut mitään?Pulmu Kailamon ja Taru Kumara-Moision romaani Tenho kertoo vetovoimista, kateudesta ja etsimisestä. Siitä, miten musiikki tuntuu aina kuuluvan jostain kauempaa.

Oopperan grillillä todellisuus tiivistyy. Kadunmiehen ja ballerinan on tultava toimeen keskenään, muuten heidät hukka perii. Woke, cancel, Ukrainan pommitukset ja runoilijan kuolema. ”Tanssii kuin perhonen, pistää kuin ampiainen”, sanoi jo Cassius Clay alias Muhammad Ali aikoinaan. Sama sopii Kinnusen runoihin.Oopperan grilli on Tapani Kinnusen (s. 1962) yhdestoista runokokoelma. Hänen runojaan on ilmestynyt käännöksinä Isossa-Britanniassa, Unkarissa ja Virossa. Kinnunen on palkittu Vuoden Kiilalla (2015), Varsinais-Suomen taidepalkinnolla (2016) ja Ukrin Vuoden kynällä (2019).Tässä Tapani Kinnusen ensimmäisessä äänikirjassa Kinnunen lukee itse runot, Suonna Kononen esipuheen ja Juho Juntunen kansitekstit.”Suomen parasta underground-runoutta.”(Tommi Aitio, Kauppalehti)””(Matti Komulainen, Rytmi)”Kulttikamaa.”(Juha Siro, Aamulehti)”Dieselrealismia.”(Riiko Sakkinen, Espanja)***Tapani Kinnusen runoista sanottua”Jos runokokoelma alkaa siitä, kun 'Lemmy Kilmisterin näköinen karju nousee bussiin' ja loppuu siihen, kun runon puhuja juo jääkaapista oluet ja lähtee kulttuuriväen suosimaan kapakkaan, on tuskin väärin kutsua sitä äijärunoudeksi.”(Aino Frilander, Helsingin Sanomat)”Tapani Kinnusen runoa luonnehtii kaksi varsin erilaista piirrettä, keveys ja kovuus. Runoja on vaivaton lukea, ne antavat väliaineettoman kyydin. Kokoelma on kuitenkin kaukana hahtuvanohuista runohattaroista. Säkeet lentävät kulmahiomakoneen voimalla, hehku polttaa kuin ahjossa pajavasaran alla. Runoydin on kolisevan katu-uskottavaa, tuntuvin sattumin muljahtelevaa miehistä ravintoa, kuulua Tapani peltipurkkiruokaa.”(Matti Saurama, Demokraatti)Ilmaisun siistiytyminen suhteessa varhaistuotannon rokkenrolliin ei onneksi tarkoita runontylsymistä. Kinnusen kielen rytmi on edelleen säksättävän tylyä ja varjot jyrkkiä. Teoskokonaisuus on tiivis eikä täyteainesta ole nimeksikään.(Miikka Laihinen, Turun Sanomat)”Tapani Kinnusta (s. 1962) on kutsuttu Turun Charles Bukowskiksi. Määritelmä ei ole kovin tarkka, vaikka Kinnusen runoista löytyykin bukowskilaista rappioromantiikkaa ja tarkkoja huomioita alakulttuurin ilmiöistä. Kinnunen on kuitenkin Bukowskia monipuolisempi.”(Esa Mäkijärvi, Kiiltomato)

Suru tiivistyy laaksoonpainautuu vuoren kylkiinlinnut nyyhkyttävät sen lävitsepurot solisevat vaimeinaistun sisällä ja ulkona on pimeääOn todellakin kuljettava kuusikon läpi kertoo väistämättömästä muutoksesta, ajan kiertymisestä, unien ihmeellisyydestä ja surusta, joka elää meissä jokaisessa. Teoksessa perinteinen kotimainen runous yhdistyy haikumaiseen estetiikkaan ja ihminen kuvautuu luonnon kautta.Veera Sylvius on koulutukseltaan teoreettinen fyysikko ja on tehnyt monipuolisen uran liike-elämässä. On todellakin kuljettava kuusikon läpi on hänen esikoisrunoteoksensa.

Katsastusaseman novellit tunkeutuvat ihmisen yksityisyyteen hetkinä, jolloin hän ei odota tulevansa katsotuksi. Ne tirkistelevät ihmistä läheltä ja intiimisti. Novellit etsivät ihmisyyden rajoja ja tarjoavat näkökulman, joka on vain kaunokirjallisuudelle mahdollinen.Huttusen tapa kirjoittaa riisuu kohteensa paljaaksi ja paljastaa samalla jotakin ihmisistä yleensä. Katsominen ja katsotuksi tuleminen nivoutuu laajemmassa mittakaavassa vallankäytön teemaan: Kuka on vallankäyttäjä? Kuka joutuu uhriksi?Huttusen novelleista on sanottu: “Ei alleviivaa eikä selitä, mutta osuu lukijan tajuntaan ja tunteisiin” (Matti Kuusela, Aamulehti).Katsastusasema on Reetta Huttusen (s.1972) ensimmäinen proosateos. Hän on julkaissut aiemmin kehutun runokokoelman Valkoisessa takissa olen lähinnä mies (Enostone, 2020) ja tietokirjan. Huttunen on koulutukseltaan infektiolääkäri ja hän työskentelee Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.

Varis nyökkäsi. ”No niin. Minulla on sinulle ehdotus, joka on paljon parempi kuin hirviö-Serlachiuksen tarjous.”Viikkoja jatkunut lumimyrsky on haudannut Helsingin liki kolme metriä syvään hankeen. Aleksi Kurki työstää yksin kotona väitöskirjaansa, kun hänen ympärillään alkaa tapahtua kummia: koira katoaa, esineet liikkuvat itsestään ja joku lakaisee öisin keittiössä. Pian Aleksi saa tietää, että hänen kotonaan ei enää ole turvallista, ja hänellä on käsissään vakava ongelma, joka on ratkaistava ennen kuin hänen perheensä palaa kotiin.Alkaa matka läpi lumen ja unen peittämän Helsingin, jossa mitä yllättävimmät kumppanit opettavat Aleksille yhtä ja toista olemassaolon hämäräpuolesta.Varjokäärme, mestaripunoja on maaginen mysteerikertomus, joka sukeltaa ihmiselämän suurimpiin kysymyksiin ja koskettaa syvältä. Loppuratkaisu yllättää.Topias Haikalan esikoisteoksesta Pimeän jälkeen liikkuvat olennot (Enostone, 2021) kirjoitettua:”Jos risteytetään Neil Gaimanin Neverwhere ja John Tyerman Williamsin Nalle Puh ja filosofit syntyy tämä kirja. Tosin Lontoon sijasta nyt ollaan Helsingissä. Pimeän jälkeen liikkuvat olennot oli niin merkillinen ja outo, että en tiedä olenko aiemmin lukenut moista. Samalla tämä oli myös valtavan ihana kirja. Maagista realismia parhaimmillaan. - - Pienen hauen pyydystys sai nyt kilpailijan.”- Pakkasakkareads Instagramissa”Pimeän jälkeen liikkuvat olennot on sekoitus mitä moninaisimpia ulottuvuuksia. Se on seikkailu läpi Helsingin, se on satua ja fantasiaa, kauhutarina ja aforismikokoelma, filosofinen veijariromaani elämän perusasioista.Haikala on kirjoittanut omaperäisen romaanin, joka on sekä kepeä että syvällinen, omituisella tavalla sekä synkkä että valoisa. Ja maaginen on alati läsnä. Aikamoinen suoritus nuorelta esikoiskirjailijalta.”- Jorma Melleri valitsi teoksen Vapaavuoro-blogissaan Vuoden yllättäjä -palkinnon saajaksi

Aloitettaisiinko vaikka siitä, että Leellä on useita mainittavia erityisvoimia?Hän on erittäin taitava maastoutuja, ja osaa hän myös olla samaan aikaan unessa ja hereillä. Siitä on koulussa korvaamatonta hyötyä.Kun Lee näyttää siltä, ettei lainkaan kuuntele, hänen tuntosarvenherkät hörhökorvansa kuulevat kaiken.Lee puhuu kivien ja voikukkien kieltä, mutta ihmisten kanssa hänellä on hieman hankalaa. Sitä paitsi toisinaan hän jää leikeistä ulkopuoliseksi ja hänet suljetaan oven taa, eikä se ole yhtään kivaa.Lee asuu kaksin isänsä kanssa, mutta joskus hän vielä saa keinussa niin kovat vauhdit, että ponkaisee yhdellä jättihypyllä äidin luo Intiaan.Lee on aika yksin, kunnes yhtenä päivänä kohtaa kiinnostavan vesilätäkköhyppijän, ja kaikki muuttuu.Ai niin, minä olen muuten Lee aloittaa sympaattisen lastenkirjasarjan, joka kertoo kahden erityislapsen elämänmullistavasta ystävyydestä. Sarjan seuraava osa ilmestyy keväällä 2024.Eveliina Talvitie on Tallinnassa asuva kirjailija ja toimittaja. Hänen tuotantoonsa kuuluu romaaneja, elämäkertoja ja tietoteoksia. Ai niin, minä olen muuten Lee on hänen ensimmäinen lastenkirjansa.Jani Ikonen on palkittu kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka tunnetaan modernista ja omintakeisesta kuvitustyylistään.Tekijät ovat aiemmin tehneet yhteistyötä monivuotisessa Erilaiset-taideprojektissa, joka kertoo vammaisten lasten arjesta eri puolilla maailmaa. Ai niin, minä olen muuten Lee - kirjan on lukenut äänikirjaksi porilainen näyttelijä Henri Välikangas, joka esiintyy muun muassa drag artisti Henriettana. Ai niin, minä olen muuten Lee oli lisäksi Vuoden kauneimmat kirjat 2023 -finalisti ja se voitti arvostetun lastenkirjallisuuden Punni-palkinnon 2024.

”Koulumatkalla astun kotilon päälle ja sen limainen sisus sotkeutuu hiekkaan ja kuorenmuruihin. Tuijotan sotkua inhoten ja näen rumuuteni: tunteiden koteloiminen on onnistunut.Vanhempia pitää suojella lasten tunteilta. Sitten lapset koteloituvat, sairastuvat ja kuolevat.Olen aina ajatellut kuolemaa, ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Jatkaako aika kulumistaan? Minusta on tullut outo. Olen alkanut syödä vähemmän. Se auttaa huoleen ja suruun ja kaikkeen tuskaani.Suru on levittäytynyt sieluuni kuin paholaisrausku.”Katoaminen on koskettava kuvaus ahdistuksesta, hauraasta elämästä ja taiteilijaksi kasvamisesta.Kirjassa tinkimätön lahjakkuus limittyy mielenterveyden haasteisiin, läheisyyden ambivalenssiin ja anoreksian kanssa kamppailuun. Teos avaa polun erään ihmismielen syvyyksiin ja avartaa näkymän taiteeseen tunteiden ilmaisun väylänä.Veera Sylvius (synt. 1974 Turussa) kirjoittaa unenomaista, runollista proosaa ja kutsuu lukijansa matkalle herkän taiteilijan sisimpään.Sylviuksen esikoisteos On todellakin kuljettava kuusikon läpi julkaistiin (Enostone, 2023). Teos on saanut haltioituneen vastaanoton.

”Koulumatkalla astun kotilon päälle ja sen limainen sisus sotkeutuu hiekkaan ja kuorenmuruihin. Tuijotan sotkua inhoten ja näen rumuuteni: tunteiden koteloiminen on onnistunutVanhempia pitää suojella lasten tunteilta. Sitten lapset koteloituvat, sairastuvat ja kuolevat.Olen aina ajatellut kuolemaa, ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Jatkaako aika kulumistaan? Minusta on tullut outo. Olen alkanut syödä vähemmän. Se auttaa huoleen ja suruun ja kaikkeen tuskaani.Suru on levittäytynyt sieluuni kuin paholaisrausku.”Katoaminen on koskettava kuvaus ahdistuksesta, hauraasta elämästä ja taiteilijaksi kasvamisesta. Kirjassa tinkimätön lahjakkuus limittyy mielenterveyden haasteisiin, läheisyyden ambivalenssiin ja anoreksian kanssa kamppailuun. Teos avaa polun erään ihmismielen syvyyksiin ja avartaa näkymän taiteeseen tunteiden ilmaisun väylänä.Veera Sylvius (synt. 1974 Turussa) kirjoittaa unenomaista, runollista proosaa ja kutsuu lukijansa matkalle herkän taiteilijan sisimpään.Sylviuksen esikoisteos On todellakin kuljettava kuusikon läpi julkaistiin (Enostone, 2023). Teos on saanut haltioituneen vastaanoton.

Yhtenäiskulttuuri on raunioina. Päihteetön arki mahdottomuus. Vaihtoehdot ovat vähissä, mutta unelma myyttisestä keskiluokkaisuudesta kytee.Juha Rautio kuvaa esikoisnovellikokoelmassaan sivullisten sukupolvia, joille menneen maailman arvot ovat muutakin kuin nostalgiaa. Taitavasti rakennetuissa tarinoissa liikutaan niin peruspalveluiden reuna-alueilla kuin suurten kaupunkien sisäisissä periferioissa. Sunnuntain rajat avaa uuden oven koomiseen ahdistukseen.Juha Rautio (synt. 1980) on espoolainen runoilija, kääntäjä ja muusikko. Sunnuntain rajat on Raution esikoisproosateos. Teos oli Savonia -ehdokkaana vuonna 2020.

Ihon siniset joet juoksevat vihreään metsään: koivujen niloissa pulppuaa sokeri, nuoruuden makea veri. Laskeutuu ilta, isien syvä hiljaisuus, tammien lehtikullatut kruunut. Ihon siniset joet juoksevat keltaiseen metsään. Niklas Salmi (s. 1988) on helsinkiläinen runoilija. Ihon siniset joet juoksevat keltaiseen metsään on hänen kolmas runokokoelmansa.

Kiertoreittejä on lavarunoilija-taiteilija-kääntäjä Kasper Salosen suomenkielinen esikoisteos. Runokokoelma on runsaan vivahteikas matka luonnon ytimiin ja ääriin, tietoisuuden mysteeriin sekä mikro- ja makrokosmosten elinvoimaisiin väli- ja muutostiloihin.Salonen tarjoilee kokoelman runoissa sekä psykedeelistä kielikuvavyöryä että syviä rauhan hetkiä, vuodenaikojen kiertoon ja suomen kielen eläviin sointeihin puettuina — unohtamatta ihmissivilisaation vaivoja, valoa ja vastuuta.Kiertoreittejä-kokoelman kuvitus on samaten Salosen itse tuottamaa. Analogikollaasit ja kryptiset merkkijonot tuovat kirjaan ripauksen ainutlaatuista visuaalista mystiikkaa.Tämä äänikirja on Salosen itsensä lukema. Tässä muodossa runojen tunnelmat tulevat vielä lähemmäksi, kun Salosen oma bassoinen spoken word -ilmaisu kajahtaa kuulijoiden korviin.

Kaikki tunteet sallittuja esittelee kuudenteen kokoelmaansa ehtineen, oman äänensä löytäneen ja sitä alati vahvistavan runoilijan. Vuonna 2011 Kunnes oppii kävelemään -kokoelmalla debytoinut helsinkiläinen Harri Hertell (synt. 1985) tunnetaan suomalaisen lavarunokulttuurin pioneerina ja aktiivisena tapahtumajärjestäjänä. Kirjoittajana Hertell pyrkii rehellisyyteen niin tekstin kuin sisällönkin osalta.Tämän kokoelman runoissa yhteiskunnallisuus, isyys ja lapsuus linkittyvät ylisukupolviseen isä-poikaketjuun. Runoilija tunnistaa suvun sisäisiä sanoittamattomiksi jääneitä kipupisteitä, joita on mahdollista muuttaa kohtaamalla ne ja puhumalla niistä ääneen.Runoissa on tarkkanäköistä sosiaalisten epäkohtien havainnointia, iloa ja leikkiä, koskettavia onnen tunteita sekä lapsiperhe-elämän realistista ja positiivista kuvausta.Harri Hertellin erinomaisia arvioita saanut edellinen teos Pelotta (Enostone, 2018) valittiin ilmestymisvuonnaan Suomen Kuvalehdessä yhdeksi vuoden parhaista runokirjoista.Äänikirjan lukee Harri Hertell itse.

Juho Kuusen esikoisteos Piukkaan paikkaan lupa lyyä on herkän rosoinen, löyhästi elämäkerrallinen ja vahvasti omaääninen kasvutarina. Teos on puhekielinen, hyödyntää nykykielen lisäksi itämerensuomalaista kansanperinnettä ja pyrkii kuvaamaan niitä arjen asioita, jotka tavallisesti ovat vaarassa jäädä pimentoon. Juho Kuusi (synt. 1986) on kaksinkertainen poetry slamin Suomen mestari ja lavarunoaktiivi joka tunnetaan nykyään myös Talent Suomi 2020 -finalistina. seittemänvuotiaan tein Vetehisen kans diilin Pilvijärvel pysyäkseni pinnal seittemännel luokal kesken uintikuupperin tuli takasinmaksun aika seittemän vuotta mua naarattiin altaast kunnes joku tonttu vasikoi sanoi nähneensä mut saunassa lauteiden alla

Tämä kirja ei kerro kivusta vaan kivunhallinnasta. Ero on pieni mutta ratkaiseva: Pasi Virtanen on kärsinyt jatkuvasta, alituisesta, kaikenaikaisesta kivusta yli 20 vuotta, mutta kipu ei ole hänen mielestään aihe saati että se olisi kauhistelun aihe. Hänestä kipu on mahdollisuus. Ulkopuolisesta ajatus voi kuulostaa hämmentävältä, jopa käsittämättömältä. Juuri siksi Pasi Virtanen kertoo elämäntarinansa - jotta tuo ajatus saisi hahmon ja jotta muutkin voisivat löytää mahdollisuuksia sieltä missä on kipua.Pasin kivusta kirjassa tarinoivat mm ”kipulääkettä” Pasille valmistavat muusikko, lauluntekijä Mikko Kuustonen, muusikko Tony Kakko Sonata Arcticasta, filosofi Esa Saarinen, kipupsykologi Tage Orenius sairaala Ortonista sekä Pasin oman elämän soundtrack , rakkaat pojat Miki, Jimi ja Kimi sekä Mr Pain. Kirjan on toimittanut kirjailija Petri Tamminen.

Tämä kirja ei kerro kivusta vaan kivunhallinnasta. Ero on pieni mutta ratkaiseva: Pasi Virtanen on kärsinyt jatkuvasta, alituisesta, kaikenaikaisesta kivusta yli 20 vuotta, mutta kipu ei ole hänen mielestään aihe saati että se olisi kauhistelun aihe. Hänestä kipu on mahdollisuus. Ulkopuolisesta ajatus voi kuulostaa hämmentävältä, jopa käsittämättömältä. Juuri siksi Pasi Virtanen kertoo elämäntarinansa - jotta tuo ajatus saisi hahmon ja jotta muutkin voisivat löytää mahdollisuuksia sieltä missä on kipua.Pasin kivusta kirjassa tarinoivat mm ”kipulääkettä” Pasille valmistavat muusikko, lauluntekijä Mikko Kuustonen, muusikko Tony Kakko Sonata Arcticasta, filosofi Esa Saarinen, kipupsykologi Tage Orenius sairaala Ortonista sekä Pasin oman elämän soundtrack , rakkaat pojat Miki, Jimi ja Kimi sekä Mr Pain. Kirjan on toimittanut kirjailija Petri Tamminen. Äänikirjan lukee Tapio Liinoja.

Rapuooppera on runokirja kaikille, niin lapsille kuin lapsenmielisillekin. Kirja sisältää monella eri tekniikalla tehtyjä runoja ja tekotapoja avataan tarpeen mukaan. Esittelyssä on niin riimirunoa, proosarunoa, dialogia, tajunnanvirtaa kuin visuaalista runoa, laulunsanoitusta, haikuja ja loitsua ja onpa mukana vielä oopperalibrettokin!Rapuoopperan runot ovat hauskoja, pohdiskelevia ja haikeitakin - niissä on kaikkea, mitä elämään kuuluu aina pehmoleluista valon nopeuteen.Leena Sainio on helsinkiläinen kirjoittaja ja musiikinopettaja. Sainio pitää tärkeänä sitä, että tekstien sisäinen rytmiikka on vahvasti esillä, jolloin runoja on myös helppo esittää tai lukea ääneen. Kirjan tarkoitus on myös kannustaa lapsia omaehtoiseen kirjoittamiseen.Leena Sainiolta on aikaisemmin julkaistu aikuisille suunnattu, kehuttu runokokoelma Särmää serenadissa (Pesä Kustannus, 2019)."Leena Sainion Rapuooppera on monipuolinen ja huolella tehty lastenrunokirja, joka innostaa lastakin runoilemaan."Vesa Rantama, Helsingin SanomatÄänirunokirja on Sainion itsensä lukema.

Trad. on Juha Raution (s. 1980) kuudes runokokoelma. Teoksen runoissa aika ja perintö asetetaan jännitteiseen yhteyteen. Maailmat virtaavat hetkien yli ja muistuttavat, että alun lisäksi kaikessa on oltava myös loppu. Raution esikoisproosateos, novellikokoelma Sunnuntain rajat (Enostone, 2020) oli ilmestymisvuonnaan Savonia-ehdokkaana. Mies kulkee puun sisällä ei enää mies ollenkaan eläin etenee, elävä puu liikkuu

Kehuttu esseekokoelma nyt Liisa Peltosen lukemana äänikirjana!Ville Ropposen Siperialainen Säväri on johdatus todelliseen ja mentaaliseen Siperiaan. Esseeteoksessa Ropponen samoilee Siperian mahtavassa taigassa niin vaellusvarusteiden kuin kirjallisuudenkin avulla. Hän setvii öljyntuotantoa, ilmastonmuutosta ja ympäristökriisiä, vankileirimenneisyyttä ja alkuperäiskansojen osaa. Tulevaisuutta tähyillään. Käsinkosketeltavasta paikasta Siperia laajenee metaforisiin ulottuvuuksiin.Entä mitä Siperialainen Säväri tarkoittaa? Siihen teoksen jokainen essee antaa oman vastauksensa. Ropponen peilaa Siperialaista Säväriä niin luokkayhteiskunnan uutta tulemista vasten kuin dystopioiden ja utopioiden kehyksessä. Entä mitä poliittiset dekkarit tai kirjallisuuden depressiokuvaukset kertovat nykymaailmasta? Teoksessa pohditaan myös kirjailijan osaa yksilöbrändien ja uushierarkian ajassa. Mikä on kirjallisuuskritiikin asema? Kaiken takana tykyttää pyrkimys vapautua fossiilikapitalismista ja sen tuhoisista kehityskuluista.Ville Ropponen (s. 1977) on kirjailija, kriitikko ja etnofuturisti. Hän on julkaissut kymmenkunta teosta esseeteoksista runokokoelmiin ja tietokirjoihin. Ropposen tuorein teos on yhdessä Ville-Juhani Sutisen kanssa kirjoitettu Luiden tie. Gulagin jäljillä (Like 2019); teos oli tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana 2019.Siperialainen Säväri on kolmas osa Ropposen esseetrilogiassa, jonka kaksi edellistä osaa ovat Uralilainen ikkuna (Savukeidas 2012) ja Suuren idän essee (2017). Trilogia perkaa nykysuomalaista olemista, kulttuuria, politiikkaa, ekologiaa ja teknologiaa itäisen kulttuuriyhteyden ja Euraasian taustaa vasten.