Petri Tamminen – författare

Zwar wird er das Gefühl nie ganz los, "dass alle anderen echte Kapitäne" sind "und er nur eine Art Missverständnis, das noch einmal ans Tageslicht" kommen wird. Doch de facto bringt Vilhelm Huurna alle Voraussetzungen für eine erfolgreiche Kapitänslaufbahn mit. Alle – bis auf das Seeglück. Und so versenkt Vilhelm einen Segelfrachter nach dem anderen, die er auf den großen europäischen Handelsrouten des 19. Jahrhunderts kommandiert. Das hindert seine Auftraggeber indes nicht daran, ihm immer neue Verantwortung zu übertragen, und schließlich erkennt Vilhelm, dem auch privat nichts erspart bleibt, dass am Ende meist alles halb so schlimm ist.Wir alle sind Vilhelm Huurna, und dieser schmale Roman, in dem der Autor die Kunst des pointierten, lakonischen Erzählend perfektioniert hat, ist eine so aktuelle wie kurzweilige Parabel über die Tragikomik unseres Lebens.

Vaikka onni keksittiin Amerikassa jo vuonna 1962, siitä on edelleen vaikea saada otetta. Toimelias vaimo Liisa saa idean ja keskeyttää kirjailijamiehensä tv:n katselun. Liisa ehdottaa, että mies kirjoittaisi kirjan onnesta aavistamatta, että aihe vaatii laajaa kenttätutkimusta. Kirjailija ryhtyy perehtymään onnen olemukseen pelikaverinsa Hannun kanssa. Miehet matkustavat ruotsinlaivalla Maarianhaminaan, haastattelevat onnellisuustutkijaa, rikasta miestä, mestarijuoksijaa ja haudankaivajaa, tutustuvat luhankalaiseen ekoyhteisöön ja ruumiilliseen työhön. Etenkin Hannu paneutuu myös onnen seksuaalisiin sovellutuksiin. Onnellisuustutkimusten edetessä kirjailija ajautuu lopulta seuraamaan oman onnensa jälkiä, jotka johtavat nuoruusvuosiin. Kirjailija muistaa tanskalaisen rakastettunsa Liseloten ja alkaa toiveikkaana suunnitella Kööpenhaminan matkaa.Tämä sähkökirja toimii ePub-formaattia tukevilla lukuohjelmilla.

Kun kirjailija kainostelematta paljastaa häpeäpilkkunsa, syntyy tragikoomisia ja tosia tarinoita Etenkin miehenä olemisen kanssa kirjailija Tamminen on jatkuvassa piinassa. Toisin kuin sukulaisenot ja kylän miehet, jotka osaavat suvereenisti olla miehiä pitämättä siitä porua. Kun Tamminen saa jalkapallokentällä täydellisen syötön ja varman maalipaikan, hän potkaisee hädissään pallon väärään suuntaan. Vaikka parhaatkin jalkapalloilijat - nuo miehekkyyden perikuvat - epäonnistuvat maalipaikoissaan jatkuvasti, hutaisematta jäänyt maali määrää kirjailijan mielentilan päiväkausiksi. Maailman kaatuessa päälle vaatimuksineen Tamminen hakee piilonsa kirjallisuudesta, kirjoittamisesta ja lukemisesta. On huojentavaa kun voi lukea ja kirjoittaa kun joku toinen menee ja tekee. Kuvatessaan ujoutta ja häpeää Petri Tamminen asettaa itsensä esimerkkihenkilöksi ja joutuu kauhukseen muun muassa kirjoittamaan idolinsa Veijo Meren kirjoituskoneella.Tämä sähkökirja toimii ePub-formaattia tukevilla lukuohjelmilla.

Suhde oli romanttinen. Kuljimme keväisemmissä vaatteissa kuin muut, katsoimme taiteellisempia elokuvia ja söimme eksoottisempia ruokia. Näin itseni vastaantulijoiden silmin, kulkemassa irtotakissa elokuvateatterista ravintolaan maaliskuun viimassa. Kuukauden kuluttua kihlattuni sai tietää suhteesta. Kihlaus jatkui. Kun tapasin toisen naisen seuraavan kerran, jouduin esittelemään itseni uudestaan.Kun Petri Tamminen julkaisi muistelmansa 37-vuotiaana, oli helppo arvata, etteivät ne ole aivan tavanomaiset. Niitä lukiessa alkaa myös miettiä, millaiset muistelmat omasta elämästä syntyisivät. Sillä jokainen meistä on elänyt elämän, olipa nuori tai vanha, menestynyt tai huono-onninen, valuuttadiileri tai kukkakaupan myyjä.Tämä sähkökirja toimii ePub-formaattia tukevilla lukuohjelmilla.

"Tytötkin sulkeutuvat komeroon, mutta pojat eivät tule ulos. He seisovat pimeässä ja hengittävät äidin villatakkiin. Kauniina kesäpäivänä pojat panevat lusikan taskuun, polkevat Osuuskaupalle ja ostavat litran jäätelöä vihkoon. Makasiinin nurkalla he vilkuilevat ympärilleen kuin pedot, livahtavat laiturin alle ja rupeavat syömään. - Huolensa pojat maksavat kahteen kertaan, nyt ja 30 vuoden päästä."Miehen ikävä ristivalaisee lempeän suorasukaisesti suomalaisen miehen elämän ja unelmat. Oli mies sitten pieni tai iso, isä, eno tai appi, Lapista tai Pohjanmaalta, hänellä on vapaudenkaipuunsa. Ja yksinäisyytensä - sitä miehiin kertyy kuin ikää ja rusketusta.Tämä sähkökirja toimii ePub-formaattia tukevilla lukuohjelmilla.

Pohjanmaan-retken jälkeen Harrista tuntuu, että hän on palannut katastrofialueeltaHarrin kauheimmat pelot aktivoituvat, kun vaimo ilmoittaa olevansa raskaana. Bakteerit ja pahat voimat jylläävät yhtäkkiä kaikkialla, kauppakassissakin. Kun lapsi syntyy, Harri haluaa raadella jokaisen, joka uhkaa pienokaista. Sekä vaimo että lapsi menettävät hermonsa. Harri tuntee itsensä haavoitetuksi.Sitten Harri tapaa puolitutun Eeron, miehen jolla on näkemys elämästä. Eero istuttaa Harrin autonsa pelkääjän paikalle ja päättää tehdä retken kotipuoleen Keski-Pohjanmaalle.Tämä sähkökirja toimii ePub-formaattia tukevilla lukuohjelmilla.

On heinäkuu 1981,Diana ja Charles ovat menossa naimisiin. Varsinaissuomalaisen talon kamarissa makaava isoisä haluaa nähdä arkun johon hänet kohta pannaan. Asiasta syntyy sukulaisten kesken kova suukopu.Teini-ikäiselle kertojalle koittaa heräämisen hetki: on tilanteita joissa porukan yhtenäisyys pettää. Hän lähtee enon kanssa Turkuun arkkua hankkimaan. Eno on vain kymmenen vuotta vanhempi, mutta hän tietää miten asiat elämässä menevät. Tai ainakin miten niiden pitäisi mennä.Lokakuussa 1994 eno kutsuu kalaan. Kertoja, josta on tullut jo perheenisä, lähtee matkaan suurin odotuksin ja epävarmana kaikesta. Perillä ei kalasteta. Enolla ja hänen kaverillaan on naiset mukana, ja kaikki ovat ympäripäissään. Yöllä toinen naisista tarvitsee ambulanssia ja kertoja ihmettelee, miten ja miksi toiset elävät sellaista elämää kuin haluavat.Helmikuussa 2005 kertojan avioero astuu voimaan. Totutellessaan uuteen oloonsa hän itkee Camillan ja Charlesin häiden julistamaa kohtuuden ja armon sanomaa. Juomiseensa syrjäytynyt eno soittelee ja käskee pysymään lujana. Juhannuksena eno kuolee. Hautajaisissa poikansa kanssa jutellessaan kertoja huomaa että hänellä on kymmenen vuotta aikaa tulla enonsa kaltaiseksi tai välttää se.Petri Tamminen (s.1966)asuu Vääksyssä ja työskentelee vapaana kirjailijana ja freelance-toimittajana. Hän on julkaissut aiemmin kirjat Elämiä, Miehen ikävä, Väärä asenne, Piiloutujan maa ja Muistelmat .Tammisen tuotantoa on käännetty ruotsiksi ja saksaksi."Muistelmat uudistaa muistelmakirjallisuuden pönäkkää suurmiesperinnettä. Tammisen teos ei lannista paatoksella tai turhantärkeydellä."- Savon Sanomat.Tämä sähkökirja toimii ePub-formaattia tukevilla lukuohjelmilla.

Etsi piilo valmiiksi, kun sitä tarvitset, on jo myöhäistä!Hermoparantoloita ei ole enää, mutta piiloja on. Jokainen on joskus vaivihkaa poistunut alakerran hälystä ja noussut portaita taivaaseen, vinttipiilon hiljaisuuteen. Olo on kevyt kuin heinäkuisessa hautaustoimistossa, jossa urakoitsija syö juustoleipää ja arkkujen kylkeen paistaa aurinko.Kaikki haluavat joskus piiloon, kuka maailman pahuutta, kuka naapurinsa hyvyyttä, kuka perhettään, kuka itseään. Onneksi hyviä piiloja on kaikkialla – piiloutua voi vaikka lääninhallitukseen tai Somerolle.Petri Tammisen kirjan jälkeen ympäristöään katsoo uusin silmin. Sillä viisas katselee piiloja kaiken aikaa.

Alttarille hylätty morsian, sairauslomalle masennettu valtioneuvos, tylyn lääkärinlausunnon tai kuntokartoitusraportin masentamia kansalaisia. Nöyryytettyjä, lannistettuja sieluja, huolia ja häpeää.Komisario Vehmas söi kesäkeittoa ja katseli syksyistä Pasilaa. Tuolla jossakin liiteli Malmin musertaja, Hämeenlinnan häpäisijä Hermann Ångström tihutöissään, ujuttamassa katutaikurin kepeydellä huolia ja häpeää ihmisten elämään. Mihin hän iskisi seuraavaksi?Kuka Ångström on, ja mitä hän kostaa? Ylivoimaisesta Ångströmistä ei elämää nähnyt, rikoksiin kyllästynyt Vehmaskaan saa otetta ennen kuin sattuma puuttuu peliin.Tämä sähkökirja toimii ePub-formaattia tukevilla lukuohjelmilla.

Petri Tammisen surumielinen huumori humisee raikkaasti kuin merituuli takilassa.Herkullinen pienoisromaani kertoo kapteeni Vilhelm Huurnasta, joka onnistuu upottamaan laivan toisensa jälkeen maailman merillä purjehtiessaan.Todellisuus lyö surullisen hahmon ritaria toistuvasti kasvoille, mutta kuin mykkäelokuvan sankari hän aina kokoaa itsensä ja lähtee kohti uusia vastoinkäymisiä.Leuka rintaan ja isopurje ylös! Tragikoominen kertomus Huurnan meriseikkailuista nousee vertauskuvaksi lähes kaikelle.Tämä sähkökirja toimii ePub-formaattia tukevilla lukuohjelmilla.

Päivä jolloin Kekkonen haudattiin ja kili kuoli – Tammisen Suomen historia vie kansallisen muistin ytimeen ja laitamille.Kun poika tulee rintamalta kotilomalle, äiti joutuu miettimään, mihin pojan huoneeseen majoitettu venäläinen sotavanki pannaan. Nuoret miehet nukkuvat samassa kamarissa. Loman jälkeen poika palaa sotimaan ja sotavanki peltotöihin.Petri Tammisen kerrotuista muistoista kirjoittama maamme historia karistaa pölyt yltään ja uhmaa lajityyppiä olemalla hauska ja haikea, riemastuttava ja henkilökohtainen.Tarinat polveilevat itsenäistymisestä tähän päivään. Kekkonen ehtii nousta valtaan, hallita, kuolla, ja saada siinä välissä kudotun sinivalkoisen pipon.Tämä sähkökirja toimii ePub-formaattia tukevilla lukuohjelmilla.

Lakonisen huumorin ja tilannekomiikan mestarin elämää suurempi ja hauskempi Finlandia-ehdokkaaksi noussut romaani kasvamisen tiestäEno on vain kymmenen vuotta kertojaa vanhempi, mutta hän tietää miten asiat elämässä menevät. Siksi hän päättää kantaa vastuunsa enona ja vanhempana sukulaismiehenä ja tietäjänä ja kitkeä nuoremmastaan antautujan taudin. Enon suunnitelmiin ei tosin aina voi luottaa, hänen seurassaan myöhästyy junista ja otteluista.

Ylivoimaisella isällä oli musta vyö itseluottamuksessa, poika ei tunnu pärjäävän missään - Kipeänhauska, tragikoominen romaani kuolemanpelosta.Isän kuolema laukaisee pojassa hirvittävän pelon ja ahdistuksen, joka ei ota millään talttuakseen. Aika pysähtyy. Hän makaa lamaantuneena puutarhakeinussa ja pohtii hukuttautumista. Hän katselee kotiaan kuin jäämistöä ja tuntee olevansa tarpeeton. Miehenä, aviomiehenä ja isänä.Vähitellen mies tajuaa, että hänen on otettava vaikutteita isänsä elämästä eikä tämän kuolemasta. "Otetaas nyt järki käteen", hän kuulee isänsä sanovan. Toiveikkuutta lisäävät myös vaimon - pyynnöstä - listaamat syyt elää: kakut, kirjasto, lentopallo.

Ylivoimaisella isällä oli musta vyö itseluottamuksessa, poika ei tunnu pärjäävän missään - Kipeänhauska, tragikoominen romaani kuolemanpelosta.Isän kuolema laukaisee pojassa hirvittävän pelon ja ahdistuksen, joka ei ota millään talttuakseen. Aika pysähtyy. Hän makaa lamaantuneena puutarhakeinussa ja pohtii hukuttautumista. Hän katselee kotiaan kuin jäämistöä ja tuntee olevansa tarpeeton. Miehenä, aviomiehenä ja isänä.Vähitellen mies tajuaa, että hänen on otettava vaikutteita isänsä elämästä eikä tämän kuolemasta. "Otetaas nyt järki käteen", hän kuulee isänsä sanovan. Toiveikkuutta lisäävät myös vaimon - pyynnöstä - listaamat syyt elää: kakut, kirjasto, lentopallo.

Vaikka onni keksittiin Amerikassa jo vuonna 1962, siitä on edelleen vaikea saada otetta. Toimelias vaimo Liisa saa idean ja keskeyttää kirjailijamiehensä tv:n katselun. Liisa ehdottaa, että mies kirjoittaisi kirjan onnesta aavistamatta, että aihe vaatii laajaa kenttätutkimusta. Kirjailija ryhtyy perehtymään onnen olemukseen pelikaverinsa Hannun kanssa. Miehet matkustavat ruotsinlaivalla Maarianhaminaan, haastattelevat onnellisuustutkijaa, rikasta miestä, mestarijuoksijaa ja haudankaivajaa, tutustuvat luhankalaiseen ekoyhteisöön ja ruumiilliseen työhön. Etenkin Hannu paneutuu myös onnen seksuaalisiin sovellutuksiin.Onnellisuustutkimusten edetessä kirjailija ajautuu lopulta seuraamaan oman onnensa jälkiä, jotka johtavat nuoruusvuosiin. Kirjailija muistaa tanskalaisen rakastettunsa Liseloten ja alkaa toiveikkaana suunnitella Kööpenhaminan matkaa.

Askaisten isännillä on suuret suunnitelmat Vilhelm Huurnan varalle. Nuori kapteeni saisi seilata napamiesten laivat maailman merille vaurautta keräämään.Huurna haluaa lunastaa isäntien odotukset, mutta kohtalo ei miehelle hymyile. Kovan onnen kapteeni onnistuu upottamaan laivan toisensa jälkeen.Tammisen tragikoominen kertomus nousee vertauskuvaksi lähes kaikelle.

Rikoksiin kyllästynyt komisario Vehmas on elämänsä risteyksessä, kun aineettomaan pahantekoon syyllistynyt Ångström, Malmin musertaja, Hämeenlinnan häpäisijä, liitelee aamuyön pimeydessä ja langettaa ihmisten ylle sarjan sosiaalisia häpeitä ja hahmotonta murhetta.

Päivä jolloin Kekkonen haudattiin ja kili kuoli - Tammisen Suomen historia vie kansallisen muistin ytimeen ja laitamille.Kun poika tulee rintamalta kotilomalle, äiti joutuu miettimään, mihin pojan huoneeseen majoitettu venäläinen sotavanki pannaan. Nuoret miehet nukkuvat samassa kamarissa. Loman jälkeen poika palaa sotimaan ja sotavanki peltotöihin.Petri Tammisen kerrotuista muistoista kirjoittama maamme historia karistaa pölyt jaloistaan ja uhmaa lajityyppiä olemalla hauska ja haikea, riemastuttava ja henkilökohtainen. Tarinat polveilevat itsenäistymisestä tähän päivään. Kekkonen ehtii nousta valtaan, hallita, kuolla, ja saada siinä välissä kudotun sinivalkoisen pipon.

Uhraan itteni, totesi tuleva isä avioliiton kynnyksellä. Suomalaisilta kerätyt muistot osuvat ihmiselon tragikoomiseen ytimeen.Kun kynttilän oppii jo lapsena pitämään vakan alla, sinne se helposti jää. Yhdet oikealla hetkellä lausutut rohkaisevat sanat taas voivat muuttaa elämän suunnan. Ihmiset sanovat toisilleen kummallisia asioita, ja joskus huoletta lohkaistu voi jäädä kuulijan mieleen iäksi. Lausahdusten ympärille taiten rakennetuista kohtauksista muodostuu kuin kollektiivinen muistelmateos, kertomus siitä, kuinka olemme toisemme kohdanneet.Kuten sodankäynyt pappa totesi: on se lysti ku saa ellää!

Uhraan itteni, totesi tuleva isä avioliiton kynnyksellä. Suomalaisilta kerätyt muistot osuvat ihmiselon tragikoomiseen ytimeen.Kun kynttilän oppii jo lapsena pitämään vakan alla, sinne se helposti jää. Yhdet oikealla hetkellä lausutut rohkaisevat sanat taas voivat muuttaa elämän suunnan. Ihmiset sanovat toisilleen kummallisia asioita, ja joskus huoletta lohkaistu voi jäädä kuulijan mieleen iäksi. Lausahdusten ympärille taiten rakennetuista kohtauksista muodostuu kuin kollektiivinen muistelmateos, kertomus siitä, kuinka olemme toisemme kohdanneet.Kuten sodankäynyt pappa totesi: on se lysti ku saa ellää!

Lakonisen huumorin mestari nostaa jalustalle lempijoukkuettaan kannustavan, salivuorolla hikoilevan jokamiehen.Kun katsoo elämää urheilun linssin läpi, näkee lapsen ensiaskeleet urheilusuorituksena ja Turun Palloseuran isoäidin tunteiden tulkkina. Intohimoisen penkkiurheilijan ja harrastajalentopalloilijan Petri Tammisen lyhytproosateos kuvaa niin voitontahtoa kuin voittamisen unohtumista ja ennen muuta sitä, miten vain joukkueessa voi saavuttaa minättömyyden onnen.Kulttikirja Muistelmien sisarteos on haikea matka junnujoukkueesta äijien myöhäisillan jäävuorolle ja Hippokisojen kiihkeänä kannustavasta yleisöstä pesästä lentäneen lapsen palkintokaapin ääreen.

Lakonisen huumorin mestari nostaa jalustalle lempijoukkuettaan kannustavan, salivuorolla hikoilevan jokamiehen.Kun katsoo elämää urheilun linssin läpi, näkee lapsen ensiaskeleet urheilusuorituksena ja Turun Palloseuran isoäidin tunteiden tulkkina. Intohimoisen penkkiurheilijan ja harrastajalentopalloilijan Petri Tammisen lyhytproosateos kuvaa niin voitontahtoa kuin voittamisen unohtumista ja ennen muuta sitä, miten vain joukkueessa voi saavuttaa minättömyyden onnen.Kulttikirja Muistelmien sisarteos on haikea matka junnujoukkueesta äijien myöhäisillan jäävuorolle ja Hippokisojen kiihkeänä kannustavasta yleisöstä pesästä lentäneen lapsen palkintokaapin ääreen.

Kaunokirjallinen elämäkerta soi haikeasti ja hellästi, mutta myös kovaa ja korkealta. Se kertoo erään sopraanon vaiheikkaan tarinan.Häpeilemätön diiva, kotona viihtyvä kosmopoliitti, uraäiti, entinen juoppo, maailman estradit valloittanut sopraano Helena Juntunen raottaa verhoa oopperatalojen takahuoneisiin.Kun tiiviin lauseen mestari, häpeän tulkki Petri Tamminen sai viestin Helena Juntuselta, hän tunnisti tarinan ja usutti sen esiin. Kuinka tullaan oopperalaulajaksi? Vaatiiko kenties maailman erikoisin työ erikoiset huvit? Kuinka soi muistoissa isän huikkaama kutsu syömään?Pysäyttävä, kiertelemätön ja lämpimän humoristinen kirja klassisen musiikin maailmasta lumoaa rytmillään.

Kaunokirjallinen elämäkerta soi haikeasti ja hellästi, mutta myös kovaa ja korkealta. Se kertoo erään sopraanon vaiheikkaan tarinan.Häpeilemätön diiva, kotona viihtyvä kosmopoliitti, uraäiti, entinen juoppo, maailman estradit valloittanut sopraano Helena Juntunen raottaa verhoa oopperatalojen takahuoneisiin.Kun tiiviin lauseen mestari, häpeän tulkki Petri Tamminen sai viestin Helena Juntuselta, hän tunnisti tarinan ja usutti sen esiin. Kuinka tullaan oopperalaulajaksi? Vaatiiko kenties maailman erikoisin työ erikoiset huvit? Kuinka soi muistoissa isän huikkaama kutsu syömään?Pysäyttävä, kiertelemätön ja lämpimän humoristinen kirja klassisen musiikin maailmasta lumoaa rytmillään.

Etsi piilo valmiiksi. Kun sitä tarvitset, on jo myöhäistä!"Hermoparantoloita ei ole enää, mutta piiloja on. Jokainen on joskus vaivihkaa poistunut alakerran hälystä ja noussut portaita taivaaseen, vinttipiilon hiljaisuuteen. Olo on kevyt kuin heinäkuisessa hautaustoimistossa, jossa urakoitsija syö juustoleipää ja arkkujen kylkeen paistaa aurinko."Kaikki haluavat joskus piiloon, kuka maailman pahuutta, kuka naapurinsa hyvyyttä, kuka perhettään, kuka itseään. Onneksi hyviä piiloja on kaikkialla – piiloutua voi vaikka lääninhallitukseen tai Somerolle.Petri Tammisen kirjan jälkeen ympäristöään katsoo uusin silmin. Sillä viisas katselee piiloja kaiken aikaa.

Petri Tammisen odotettu romaani on lakoninen mutta vereslihainen kertomus rakkaudesta.Nuori mies janoaa rakkautta. Kihlajaismatkalla Prahassa 1988 hän ihastuu tulisesti paikalliseen naiseen. Alkaa rakkaus yli rautaesiripun. Se ei voi kestää muttei myöskään päättyä. Romaani nuoruudesta, Prahasta, nuoruudenrakkauden pitkästä varjosta. Miehestä, jota on aina rakastettu, mutta joka ei osaa ottaa rakkautta vastaan. Äidistä, joka hänkin oli kerran nuori, ja joka rakasti. Vaimosta, joka tietää, mitä rakkaus on."Kumma juttu: Jos toinen sanoo rakastavansa, hänen sanojaan epäilee. Mutta jos toinen sanoo, että hän ei rakasta, sen tietää todeksi heti."

Petri Tammisen odotettu romaani on lakoninen mutta vereslihainen kertomus rakkaudesta.Nuori mies janoaa rakkautta. Kihlajaismatkalla Prahassa 1988 hän ihastuu tulisesti paikalliseen naiseen. Alkaa rakkaus yli rautaesiripun. Se ei voi kestää muttei myöskään päättyä. Romaani nuoruudesta, Prahasta, nuoruudenrakkauden pitkästä varjosta. Miehestä, jota on aina rakastettu, mutta joka ei osaa ottaa rakkautta vastaan. Äidistä, joka hänkin oli kerran nuori, ja joka rakasti. Vaimosta, joka tietää, mitä rakkaus on."Kumma juttu: Jos toinen sanoo rakastavansa, hänen sanojaan epäilee. Mutta jos toinen sanoo, että hän ei rakasta, sen tietää todeksi heti."

"Kyllä pojalla on oikeus vihata isäänsä. Ainakin viisikymmentä vuotta. Sen jälkeen voi ehkä hiukan armahtaa, mutta ei sen armon kanssa saa hosua."Isän ja pojan kirjeenvaihto alkaa, kun poika rohkaistuu antamaan romaanikäsikirjoituksensa kirjailijaisälle luettavaksi. Se, mitä poika on kirjoittanut, avaa keskustelun isän ja pojan suhteesta kaikkinensa - peloista, häpeästä ja hyväksytyksi tulemisen kaipuusta.Silloin tällöin onnellinen on rohkea vuoropuhelu, joka arkailematta puntaroi, millainen on isä, millainen on poika ja millaisia asioita on heidän välissään. Viisas ja rehellinen keskustelu saa lukijan pohtimaan: Mitä jos sen kaiken pukisikin sanoiksi ja uskaltaisi?