Tutkijaliitto – förlag

Uuden työn sanakirja on yhteiskuntatieteellinen kokeilu, joka kokoaa yhteen 37 suomalaista yhteiskuntatieteilijää, filosofia, aktivistia, uuden median tutkijaa ja taiteilijaa. Kirja sisältää 53 artikkelia erilaisista uutta työtä kuvaavista sanoista. Tämän sanaston kautta kirja kartoittaa postfordistisen tuotannon muotoa ja aineettoman tietotyön vielä tuntematonta maastoa. Kirja kytkeytyy keskusteluihin yhteiskunnallisesta muutoksesta talouden globalisaation aikana. Artikkeleiden tyyli vaihtelee korkeatasoisesta filosofiasta ruohonjuuritason toiminnan luotauksiin. Sen keskustelut läpäisevät laajasti yhteiskunnan eri alueet kodista ja lastenhoidosta virtuaalitodellisuuksiin, pullojen kerääjistä globaalin talouden organisointiin.Uuden työn sanakirja on yhteiskuntatieteellinen kokeilu, jonka tarkoituksena ei ole ainoastaan kuvailla, vaan myös luoda yhteiskunnallista todellisuutta. Se hahmottaa siirtymää Michel Foucault'n kuvailemista kuriyhteiskunnista Gilles Deleuzen hahmottamiin kontrolliyhteiskuntiin, fordistisesta tehdastyöstä postfordistiseen älytyöhön ja kansallisvaltiollisesta järjestyksestä globaaliin tilaan. Uuden työn sanakirja kertoo työn ja talouden muutoksista ja luo tätä kautta pohjaa ajattelulle, joka kykenee rakentamaan uudenlaista hyvinvointia ja rikkautta hyvinvointivaltion ja perinteisen rikkauden tuotannon jälkeen. Uuden työn sanakirja on prekariaatin manifesti, joka taistelee uuden työvoiman rinnalla.E-kirjan tekemistä on tukenut Suomen tiedekustantajien liitto.

Mitä muusikko musisoidessaan tekee? Mitä sisältyy elävän äänen kuunteluun? Miten ääni muodostaa merkitystä? Kirjassa tarkastellaan musiikkia eettisesti kumouksellisena käytäntönä: tapana elää mielekästä elämää työstämällä oman ainutkertaisuuden suhdetta jaettuihin merkityksiin. Lähtökohtana on Julia Kristevan ja Roland Barthesin filosofinen käsitys taiteesta tällaisena etiikan käytäntönä, erityisesti Kristevan ajatus intiimistä kumousliikkeestä.Kristevan ja Barthesin prosessinomainen käsitys taiteesta haastaa näköaistin hallintaan perustuvaa metafysiikan traditiota ja tuo ääntä ja ruumiillisuutta filosofiaan.Intiimissä kumousliikkeessä korostuu feminiinisen arvo mahdollisuuksien alueenasekä sellainen ”naisen työ”, jota länsimaisen taidemusiikin tutkimusta pitkään hallinneen järki-, mieli- ja teoskeskeisen paradigman piirissä on väheksytty.Kirja jäsentää musiikin ja kirjallisuuden, kielen ja äänen suhteita uusilla tavoilla, jotka haastavat myös Barthesin ja Kristevan omien musiikkikäsitysten lukkiutuneet asetelmat. Muusikon kumousliikkeet tuo esiin musiikin mahdollisuuksia jäykkien kategorisointien vastustamiseensekä esimerkiksi liikkuvaisten sukupuolisten ja seksuaalisten identiteettienrakentamiseen ja toteuttamiseen. Muusikko näyttäytyy siinä leikkisänä ja kapinallisena queer-subjektina, joka toteuttaa liikkuvaisia identiteettejä musiikin käytännöissä.Laura Wahlforson helsinkiläinen musiikin- ja kirjallisuudentutkija ja pianisti.E-kirjan tekemistä on tukenut Suomen tiedekustantajien liitto.

Maailman katsominen vanhojen instituutioiden ja arvoiksi luutuneiden käsitteiden takaa vie meiltä kyvyn hahmottaa maailmaa ja kyvyn toimia. Seutu joka ei ole paikka työstää käsitteitä, jotka avaavat ikkunan nykykapitalismiin, sen vaikutuksiin aivoissa ja ruumiissa, tilassa ja ajassa, tiedon muodoissa ja toiminnan mahdollisuuksissa. Ennen kaikkea ne pyrkivät avaamaan mahdollisuuksia kapitalismin vastaisille kamppailuille globaalistuneen työn ja tuotannon avoimessa tilassa - metropolissa seutuna.Seutu ei ole paikka, mutta ei myöskään pelkkää eetteriä vailla ruumiita, vailla konflikteja ja voimien yhteentörmäyksiä. Seutu on kuin eksoduksen ilmestysmaja, rajoiltaan pakeneva ja eri ajoissa liikkuva asumus työvoimalle, ihmisen ruumiin ja aivojen kokonaisuudelle voimana, joka ei ole kokonaan suljettavissa erityisiin tiloihin kuten tehtaaseen tai toimistoon. Tämä tabernaakkeli rakentuu, hajoaa ja pystytetään uudestaan pakomatkalla ulos teollisesta kapitalismista. Liian usein sitä kuitenkin tarkastellaan joko vanhasta vankeuden ajasta tai haaveissa siintävästä tulevasta temppelistä käsin. Siksi kirja on myös barbaarista pöydän puhtaaksi pyyhkimistä vanhoista arvoista, tilan raivaamista tulevalle.Eetu Viren on helsinkiläinen tutkija ja suomentaja. Hän on suomentanut muun muassa Gilles Deleuzea, Christian Marazzia ja Walter Benjaminia.Jussi Vähämäki työskentelee yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopistossa. Hän on aikaisemmin kirjoittanut muun muassa teokset Elämä teoriassa (Tutkijaliitto 1997), Yhteisö ja politiikka (YTY 1997), Kuhnurien kerho (Tutkijaliitto 2003) sekä Itsen alistus (Tutkijaliitto/Like 2009). Vähämäki on myös suomentanut runsaasti eurooppalaista filosofiaa.Viren ja Vähämäki ovat aiemmin kirjoittaneet yhdessä teoksen Perinnöttömien perinne (Tutkijaliitto 2011). He toimittavat nykyisin Kumu-verkkolehteä.E-kirjan tekemistä on tukenut Suomen tiedekustantajien liitto.

Maailmamme on yhä täydellisemmin rahallisen vaihdon läpitunkema. Miten rahallisen vaihdon keskeisyys muokkaa elämänmuotojamme? Turo-Kimmo Lehtonen vastaa tähän tarkastelemalla ehkä tavanomaisinta rahankäyttötilannetta, ostoksilla käymistä. Itäkeskuksesta päästään iloisten shoppailijoiden ja ylivelkaantuneiden penninvenyttäjien haastatteluiden kautta tarkastelemaan sitä, miten kulutusyhteiskunta uusiintuu päivittäisissä käytännöissä, miten ihmiset sitoutuvat markkinatalouteen ja miten kietoutuvat toisiinsa välttämättömyys ja vapaus.E-kirjan tekemistä on tukenut Suomen tiedekustantajien liitto.

Mitä esiintyvillä taiteilla, erityisesti näyttelijäntaiteella, on annettavanaan filosofiselle, eettiselle ja poliittiselle ajattelulle tänä päivänä?Logomimesis. Tutkielma esiintyvästä ruumiista on filosofinen ja taiteellinen tutkielma esiintyvistä taiteista, ruumiista ja kielestä. Omintakeisen filosofisen analyysin ja toisaalta tarkan kokemusperäisen kuvauksen avulla teos näyttää, mihin taiteellinen tutkimus taiteellisten ilmiöiden tutkimuksena voi yltää ja kuinka se voi osallistua yhteiseen tiedonmuodostukseen tässä ja nyt. Se summaa tekijänsä monivuosikymmenisen filosofisen työn esiintyvien taiteiden tekijänä ja tutkijana.Teos synnyttää uudenlaista ymmärrystä ruumiillisuudesta, jolla ei ole suoraa vastinetta olemassa olevien ruumiin filosofioiden, luonnontieteen eikä arkikokemuksen piirissä. Kun esiintyvää ruumista tarkastellaan kielellisenä ilmiönä, kielen jäljittelynä - logomimesiksenä - alkaa taiteellisen kokemuksen ja muiden kokemuksen lajien välille ilmetä odottamattomia yhteyksiä.Esa Kirkkopelto on esitystaiteilija, filosofi ja taiteilija-tutkija. Hänen tutkimuksensa kohteena on esiintyvän ruumiin dekonstruktio sekä teoriassa että käytännössä. Vuosina 2007 2018 Kirkkopelto toimi Taideyliopistossa taiteellisen tutkimuksen professorina. Tällä hetkellä hän työskentelee samassa toimessa Lundin yliopistossa. Hän on myös Toisissa tiloissa -esitystaideryhmän perustajajäsen.E-kirjan tekemistä on tukenut Suomen tiedekustantajien liitto.

Entä jos ottaisimme vakavasti kumppanuutemme tavaroiden, teknologioiden ja eliöiden kanssa? Kun olemme yhdessä, emme ole koskaan vain ihmisten kesken. Metsät, tiet,talot ja sähköjohdot kehystävät kanssakäymisemme. Pääsemme toisiamme lähelle kahviloissa, pöytien ääressä, teekupin kanssa, vuoteissa. Tietoverkot, asvaltti, polkupyörät ja luentosalit tuovat meidät yhteen. Raha välittää arvostuksemme toisillemme. Haluamme puhdistaa väleiltämme bakteerit, mutta pehmeimmin välitämme toisistamme bakteerien kanssa: juodessamme yhdessä oluet tai jakaessamme viinin ja homejuuston. Jätämme jälkeemme kuvia, painotuotteita ja hautakiviä, joihin muisti voi kiinnittyä. Kun haluamme aloittaa uuden elämän, raivaamme tilan vihdoin tyhjäksi - ja täytämme sen kohta omilla tavaroillamme, seinillämme ja rajapyykeillämme.Aineellisessa yhteisössä Turo-Kimmo Lehtonen tarkastelee, miltä näyttää yhteiskuntatiede, joka ottaa yhdessä elämisen aineellisuuden vakavasti. Minkälaisia käsitteitä se käyttää, mihin sen tutkimus kohdistuu? Miten materiaalisuutta tutkiva yhteiskuntatiede luo uudenlaista pohjaa ymmärtää nykyelämänmuotoa?E-kirjan tekemistä on tukenut Suomen tiedekustantajien liitto.

Tuhon kirjoitus on fragmenteista koostuva teos, ja sen fragmenttien lomassa kirjoittuu ja pyyhkiytyy pois fragmentaarinen, siis se, mikä ajattelussa itsessään säilyy katkonaisena ja keskeneräisenä. Tuho on tiedon ja ajattelun, subjektin ja yhteisön ykseyden mahdottomuutta, ulkopuoli, joka on olemassa jo ennen kaikkea sisäisyyttä ja ulkoisuutta, häilyvä nimi sille, mikä kaikesta läsnäolosta, nykyisyydestä ja ilmenevästä jää yli. Se edustaa äärimmäistä haastetta ajattelulle, pysyttelyä ajattelun ja kielen itsensä äärirajoilla, siellä missä ajatteleva subjekti alkaa hämärtyä ja kadota. Se on altistumista kielen omalakisuudelle ja epäinhimillisyydelle, jokaisen teoksen ja diskurssin poissaololle, kosmisesta järjestyksestä irrallaan olevalle yölle vailla pimeyttä ja tähtiä.