Vuosi 1917 on alullaan Petrogradissa, sotaa käyvän Venäjän pääkaupungissa. Savitsevin perhe asuu kauniissa, kolmikerroksisessa kivitalossa Vasilinsaarella, jossa he pitivät leipomoa ennen vallankumousta. Perheen nuorin tytär Tanja Savitseva syntyy vuonna 1930. Kun sota alkaa, Tanjan perhe jää kaupunkiin, joka pian joutuu saksalaisten saartamaksi. Yksi toisensa jälkeen perheenjäsenet kuolevat nälkään. Tanja kirjoittaa kuolinpäivät muistikirjaansa. Viimeiseksi merkinnäksi jää tämä: ”Äiti 13. toukokuuta kello 7.30 aamulla 1942. Savitsevit ovat kaikki kuolleet. Vain Tanja on jäljellä.” Tanjan ja muiden samalla pienellä kadulla asuneiden kertomukset elämästä Pietarin kaupungissa vallankumouksesta kuluneiden sadan vuoden aikana ovat nyt ilmestyvän Kalle Kniivilän teoksen Tanjan katu kulmakivi. Kirja ei kerro eliitin valtataisteluista, vaan siitä, miten vuosisadan 1917-2017 mullistukset Venäjällä ovat vaikuttaneet arkielämään. Elämää käydään läpi vuosikymmenittäin ja tärkeimpänä aineistona toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta toimivat Tanjan kadun asukkaiden haastattelut. Kirja päättyy kommunistien vapunviettoon Pietarissa vallankumouksen juhlavuonna 2017. Talous on kriisissä ja Venäjä käy sotaa. Mitä vallankumous merkitsee tämän päivän pietarilaisille ja minne Venäjä on matkalla?
