Korruptio rehottaa, naiset on sysätty takaisin koteihin, yhteisistä säännöistä ei välitetä. Lännen silmissä Euroopan unionin joidenkin itäisten jäsenmaiden kehitys vaikuttaa huolestuttavalta. Viime vuosina on uutisoitu oikeusvaltion heikentämisestä ja sananvapauden ongelmista esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa, jotka olivat kylmän sodan aikana sosialistisista maista länsimyönteisimpiä. Demokratian karikot avartaa kuvaa itäisen Euroopan maista. Miksi kansallismielisyyden ja jyrkkien arvojen kannatus on niin vahvaa tällä alueella? Millaisia edellytyksiä maille annettiin pärjätä Euroopan unionissa? Onko demokratiakriittisyys vain itäisiä jäsenmaita koskeva ja niiden historiaan ja kulttuuriin sidoksissa oleva ongelma? Teoksessa kyseenalaistetaan unelma yhdentyvästä Euroopasta: entiset sosialistiset maat eivät demokratisoituneet ja siirtyneet markkinatalouteen ongelmitta, toisin kuin länsimaissa ajateltiin. Jaottelua idän ja lännen välillä on kyettävä purkamaan, jotta eriarvoistuminen saadaan pysäytettyä. Ratkaisuja ei voida kuitenkaan sanella ylhäältä, vaan niiden on perustuttava maiden omiin lähtökohtiin.
