Pyhät tekstit eivät ole suojattuja ajan hampaalta sen paremmin kuin maallisetkaan hengentuotteet, vaikka Raamattuun ja vanhoihin traditioihin usein liitetään ajatus juuri muuttumattomuudesta. Tekstit ja perinteet elävät jatkuvasti, useimmiten vieläpä tietoisen valinnan seurauksena.
Vuosisatojen ketjussa teksteistä on korjattu virheellisiltä vaikuttavia kohtia ja niihin on saattanut ilmestyä alun perin muistiinpanoiksi tarkoitettuja lisäyksiä. Myös tulkitsijat ovat muokanneet tekstejä: esimerkiksi Paavali siteeraa Vanhaa testamenttia omaan retoriikkaansa sopivasti, ei välttämättä sanatarkasti. Tekstien muutoksiin ovat vaikuttaneet kulttuuriset ja yhteiskunnalliset murrokset, kuten väestönsiirrot, kaupunkien tuhoutumiset sekä erilaisten kulttuuriperinteiden kohtaamiset.
Kiveen hakattu? raottaa pyhien tekstien historiaa ja teksteihin tehtyjä dokumentoituja muutoksia vieden samalla pohjaa fundamentalismilta. Esimerkiksi Raamatun muuttumattomuus on illuusio: vanhat käsikirjoitukset ovat aina olleet erilaisia sekä kokoonpanoltaan että sisällöltään. Muinaiset tekstit ovat suodattuneet meidän aikaamme lukuisten kirjureiden ja kääntäjien kätten kautta.
