Jokainen sukupolvi kasvattaa lapsensa tavallaan. Elämme aikaa, jolloin kasvatus on jälleen uudenlainen kysymys. Yksilöllisyyden paineet ja mahdollisuudet, aineellinen yltäkylläisyys tai sen puute, mutta myös työelämän uudet muodot pakottavat vanhempia tekemään valintoja, joiden edessä mielen valtaa helposti neuvottomuus. Hyvään kasvatukseen pitäisi pyrkiä, mutta mitä ihmettä sellainen on? Tylsää ei saisi olla, luovuutta pitäisi ruokkia, lapsen oman paikan löytämistä pitäisi helpottaa. Mihin kaikkeen kasvattajan pitäisi venyä, milloin saisi olla tyytyväinen itseensä ja mitä nykykoulustakin pitäisi ajatella?
Uudessa kirjassaan Kasvatus ajan kanssa Juha T. Hakala pohtii oivaltavan värikkäällä tavallaan nykykasvattajan huolia mutta toki myös iloja ja riemuja. Kirja sisältää käytännön neuvoja, joskaan varsinainen opas se ei ole. Pikemminkin
se on aiheeseen paneutuneen kasvatuksen ammattilaisen ja ison perheen isän kynästä sukeutunut tutkimustietoon nojaava vahva kannanotto.
