Mauno Pekkala nousi jo alle 30-vuotiaana Suomen keskeiseksi metsäpolitiikan vaikuttajaksi. Hän oli Väinö Tannerin hallituksen maatalousministeri ja valtiovarainministeri sotavuosina 1939-1942, ja sitten rauhanopposition jäsen. Hän kritisoi Saksaan lähentymistä eikä edes sodan alussa uskonut Saksan voittoon. Sodan jälkeen Pekkala siirtyi sosiaalidemokraateista SKDL:ään. Pääministerinä hän toimi sodan jälkeen 1946-48.
Mauno Pekkalan veli Eino Pekkala muistetaan huippu-urheilijana ja Työväen Urheiluliiton ensimmäisenä puheenjohtajana. Hän voitti Suomen urheilukuninkuuden ja kymmenottelumestaruuden useasti. Pekkalan poliittinen toiminta maailmansotien välisenä aikana vei hänet yhteensä viideksi vuodeksi Tammisaaren pakkotyölaitokseen.
Vuonna 1927 Eino Pekkala valittiin kansanedustajaksi samaan aikaan Maunon kanssa. Hänet siepattiin eduskunnasta kesken perustuslakivaliokunnan kokouksen ja kyyditettiin Lapualle. Jatkosodan jälkeen Pekkala toimi ensin opetusministerinä ja sittemmin oikeusministerinä veljensä johtamassa hallituksessa. Vasemmistolaisten puolustusasianajajana ja ministerinä Pekkala pyrki kunnioittamaan oikeusvaltion periaatteita, vaikka sai oikeiston kritiikkiä sotasyyllisyys- ja asekätkentäprosessien hoidosta. Kritiikkiä tuli myös kommunisteilta lain liiallisesta kunnioituksesta.
Neuvostosuhteissa Mauno Pekkalaa on leimattu Neuvostoliiton myötäilijäksi. Kirjan kirjoittaja Erkki Tuomioja toivoo, että kaksoiselämäkerta Pekkalan veljeksistä antaa aineksia arvioida tasapainoisemmin jopa kohtuuttomasti kritisoitua Mauno Pekkalaa.
