Suomessa on pitkään vaiettu lapsiin uskonnollisissa yhteisöissä kohdistuvasta väkivallasta.
Yhteiskuntatieteiden tohtori ja lastensuojelun tutkija Johanna Hurtig tarttuu aiheeseen tarkastelemalla yhtä uskonnollista yhteisöä, vanhoillislestadiolaista herätysliikettä, väkivaltaa kokeneen lapsen näkökulmasta. Tutkimuksessa väkivalta on yhteisöön sijoittuva ilmiö, jonka kohtaamiseen ja ratkaisemiseen yhteisön sisällä tekijä erityisesti pureutuu.
Tutkimuksen aineisto koostuu uhrien ja heidän läheistensä kertomuksista sekä julkisesti ja yhteisön sisällä käydyistä keskusteluista. Tutkimus antaa arvokasta tietoa yksilön ja ryhmän välisistä suhteista ja niiden mekanismeista kaikenlaisissa yhteisöissä. Sen tulokset helpottavat keskusteluja erilaisissa yhteisöissä sekä yhteisöjen ja yhteiskunnan välillä.
Teos nostaa vahvasti esiin kysymyksen yhteiskunnallisesta vastuusta. Vallan ja moraalin käsitteisiin nojaava analyysi rakentaa moniulotteisen ja yllättävänkin kuvan vanhoillislestadiolaisen yhteisön lasten todellisuudesta.
