Johanna Hurtig – författare

Vanhoillislestadiolaisen Maijan lapsuus särkyi jo varhain, kun hän joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Siitä alkanutta traumaattista tapahtumasarjaa pahensi perheessä ja lähiympäristössä vaikuttanut vaikenemisen kulttuuri, joka mahdollisti hyväksikäytön jatkumisen. Tässä kirjassa Maija kertoo lapsena koetusta seksuaalisesta väkivallasta sekä sen torjumisesta, unohtamisesta ja palautumisesta mieleen aikuisena. Yritykset purkaa lapsuuden tapahtumia oman lähipiirin ja uskonyhteisön kanssa johtivat uudenlaisiin vaikeuksiin. Maijan lisäksi teoksessa kirjoittavat eri alojen asiantuntijat. Heidän teksteissään tarkastellaan traumatisoitumisen ja toipumisen prosessia, uskonnollisen yhteisön ja väkivallan kytköksiä, uskon ja moraalin välistä yhteyttä sekä hyväksikäytöstä puhumista ja siitä vaikenemista. Kokonaisuutena teos on vahva yhteiskunnallinen puheenvuoro mutta myös kertomus uskosta, rohkeudesta ja selviytymisestä.

Suomessa on pitkään vaiettu lapsiin uskonnollisissa yhteisöissä kohdistuvasta väkivallasta.Yhteiskuntatieteiden tohtori ja lastensuojelun tutkija Johanna Hurtig tarttuu aiheeseen tarkastelemalla yhtä uskonnollista yhteisöä, vanhoillislestadiolaista herätysliikettä, väkivaltaa kokeneen lapsen näkökulmasta. Tutkimuksessa väkivalta on yhteisöön sijoittuva ilmiö, jonka kohtaamiseen ja ratkaisemiseen yhteisön sisällä tekijä erityisesti pureutuu.Tutkimuksen aineisto koostuu uhrien ja heidän läheistensä kertomuksista sekä julkisesti ja yhteisön sisällä käydyistä keskusteluista. Tutkimus antaa arvokasta tietoa yksilön ja ryhmän välisistä suhteista ja niiden mekanismeista kaikenlaisissa yhteisöissä. Sen tulokset helpottavat keskusteluja erilaisissa yhteisöissä sekä yhteisöjen ja yhteiskunnan välillä.Teos nostaa vahvasti esiin kysymyksen yhteiskunnallisesta vastuusta. Vallan ja moraalin käsitteisiin nojaava analyysi rakentaa moniulotteisen ja yllättävänkin kuvan vanhoillislestadiolaisen yhteisön lasten todellisuudesta.