Kiitetyn tekijän toinen runoteos tekee moniäänisiä rajanvetoja itsen ja muiden sekä elämisen ja asumisen välillä otteella, jossa keveä yhdistyy vakavaan ja arjen tunnistettavat tilanteet outoihin.

Kello 00.15, syön banaania, istun iltaa. Uskon itseeni. Olen tässä suunnitellut vähän uutta sisustusta. Siirtäisin sohvaa jos ei olisi yö. Mutta kerrostalossa ei öisin siirrellä huonekaluja.Banaania voi syödä, banaani ei pidä meteliä niin kuin näkkileipä. Olen tässä vähän miettinyt elämää.

Anja Erämajan kiitetty esikoisteos Laulajan paperit ilmestyi vuonna 2005. Kuuluuko tämä teille tekee moniäänisiä rajanvetoja itsen ja muiden, elämisen ja asumisen välille otteella, jossa keveä yhdistyy vakavaan ja arjen tunnistettavat tilanteet outoihin.

Humoristisia novelleja Outi Alanteen, Tuuve Aron, Anja Erämajan, Taina Latvalan, Maritta Lintusen, Sinikka Nopolan, Miina Supisen ja Tuula-Liina Variksen tuotannosta. Rakkaudelle ja kuolemalle hymyillään ja nauretaan niin savon- kuin hämeenmurteella, niin hautausarkkujen äärellä kuin kuumalla konepellillä.

Nauravia naisia -antologian kertomuksissa rollaattori-ikäinen huudattaa hevirokkia, perheenäiti ajattelee seksiä lokakuusta jouluun ja parikymppinen kanttori soittaa seitsemät hautajaiset päivässä.

Viihdyttävä äänikirja vie kuulijan elämän katkeransuloiseen ytimeen. Ansiokkaat näyttelijät puhaltavat tarinat eloon kaikissa värisävyissä. Kuulijan tekee mieli repiä hiuksia, nyökätä ja puhjeta nauruun. Näiden kertomusten silmäkulmassa väikkyy salaviisas pilke. Sinikka Nopola: On soitot loppunu; Mää luin Feng shui-oppaan; Mää säästän itteeni; Likka kelmuttaa; Likka hoitaa puutarhaa; Mää ostin kumikananTuuve Aro: Ei saapuneita viestejä; Uimakoulussa kukaan ei ole yksin Taina Latvala: Diiva, Gloria Maritta Lintunen: Vakoojat; Kappelikeikka Anja Erämaja: Loka, marras, seksi; Seisoo, istuu, makaa Sinikka Nopola: Mää seurustelin; Mää otan kohteliaisuuresta vastaan äiteni vanhoja alushousuja; Liivinsäästäjä; Sairaalassa; Pöpö Tuula-Liina Varis: Pieni mummosarja: Spagaatti; Rokkia; Seksiä Sari Mikkonen: Yliopistoretki Outi Alanne: Kuuma konepeltiMiina Supinen: Miinus 200 astetta; Timanttinappi Sinikka Nopola: Hämäläisen vanhuus: 70-vuotiaana; 80-vuotiaana; 90-vuotiaana; 100-vuotiaana

Elämää eletään eteenpäin, mikä siinä on niin vaikeaa?

Imurissa on tilanne päällä. Se on romaani itsensätyöllistäjästä, perheestä ja paheista. Se on kertomus, jossa ihmiset jumittaa ja kieli on vapaa.

"Jos ei itse tiedä mitä se jotain on, joku toinen päättää, eikä se jotain ole välttämättä paras jotain sulle."

Kristiinan elämän muuttaa yrittäjyys. Toimintasuunnitelmat ja deadlinen kauhu täyttävät päivät kotitoimistolla. Kevytyrittäminen ulottuu vapaa-ajalle: mies, lapset, sisko, äiti, ystävä ja naapurin koira eivät voi odottaa. Kristiina on nykyajan supernainen, joka hoitaa kodin ja lapset, alkoholismin ja superbakteerit. Itseään hän psyykkaa radikaalirehellisessä keskusteluryhmässä. Ja joskus tosi harvoin salaröökillä. Tunnit vyöryvät. Kristiina yrittää toteuttaa itseään, mutta elämä tulee väliin. Imuri tuijottaa.

Anja Erämaja on runoilija, joka usein löytää itsensä eri taiteenlajien välimaastoista. Onnelliset ovat ne, jotka ovat nähneet Erämajan livenä esittämässä runojaan. Hänen ensimmäisen proosarunokokoelmansa Laulajan paperit (WSOY 2005) oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja Runeberg-palkinnon saajaksi ja viimeisin teos Ehkä liioittelen vähän (WSOY 2016) voitti Yleisradion Tanssiva karhu -palkinnon. Erämaja elää, kirjoittaa ja käveleskelee Helsingissä. Imuri on hänen ensimmäinen romaaninsa.

Elämää eletään eteenpäin, mikä siinä on niin vaikeaa?

Imurissa on tilanne päällä. Se on romaani itsensätyöllistäjästä, perheestä ja paheista. Se on kertomus, jossa ihmiset jumittaa ja kieli on vapaa.

"Jos ei itse tiedä mitä se jotain on, joku toinen päättää, eikä se jotain ole välttämättä paras jotain sulle."

Kristiinan elämän muuttaa yrittäjyys. Toimintasuunnitelmat ja deadlinen kauhu täyttävät päivät kotitoimistolla. Kevytyrittäminen ulottuu vapaa-ajalle: mies, lapset, sisko, äiti, ystävä ja naapurin koira eivät voi odottaa. Kristiina on nykyajan supernainen, joka hoitaa kodin ja lapset, alkoholismin ja superbakteerit. Itseään hän psyykkaa radikaalirehellisessä keskusteluryhmässä. Ja joskus tosi harvoin salaröökillä. Tunnit vyöryvät. Kristiina yrittää toteuttaa itseään, mutta elämä tulee väliin. Imuri tuijottaa.

Anja Erämaja on runoilija, joka usein löytää itsensä eri taiteenlajien välimaastoista. Onnelliset ovat ne, jotka ovat nähneet Erämajan livenä esittämässä runojaan. Hänen ensimmäisen proosarunokokoelmansa Laulajan paperit (WSOY 2005) oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja Runeberg-palkinnon saajaksi ja viimeisin teos Ehkä liioittelen vähän (WSOY 2016) voitti Yleisradion Tanssiva karhu -palkinnon. Erämaja elää, kirjoittaa ja käveleskelee Helsingissä. Imuri on hänen ensimmäinen romaaninsa.

Hätätila vai jokamiehenoikeus irtiottoon?

Eläytyvänä ja leikkisänä rytmin taitajana tunnetun Anja Erämajan kokoelmassa liikutaan lajien ja tunnelmien rajoilla, metsän peitossa, muistojen ja minuuksien koeteltavana.

”Ja jos minä johonkin uskon niin mustikkaan,

jos minä jossain olen vilpitön niin

mustikkametsässä, jos minulta sielu löytyy,

se on sininen ja pyöreä.”

Rinne sinisenään, sinne. Koko kansan lääkekaappi, kyykkyvitamiinit. Näkö paranee, muisti herää. Se vaan että korpi kutoo polkunsa umpeen, ilmansuunnat katoavat ja akku hiipuu. Siinäpä vasta tragedia.

Erään marjareissun kuvaus, tosiasioiden hienovarainen esittely: et ole yksin. Joku koputtaa.

Anja Erämaja asuu Helsingissä ja on kotoisin Turun saaristosta. Hän on kirjoittanut runoja, proosaa ja lastenkirjoja. Monipuolinen taiteilija on opiskellut Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen laitoksella ja tehnyt musiikkia eri kokoonpanoissa.

Runoja pääkallopaikalta.

Kas, kioskin nurkalla huojuu ihmisiä, hiljainen disko, haluan huojua mukana. Elää, se on tullut selväksi.

Puutarhaa kuopiva pieni aikuinen jatkaa siitä, mihin äiti jäi. Löytää juuria ja mustuneita varsia. Talvi lähenee.

Mitä tehdä, kun tilaa seitsemän värikästä mekkoa, mutta räätäli toimittaa mustan hupun? Tarvitaanko elämään suuret tunteet, mitä tarvitaan, jalat, toimiva apuvälineyksikkö? Onko tämä hajoamispiste vai kokoamiskenttä?

Anja Erämajan kuudes runoteos sisältää vereslihaista puhetta kuoleman ääreltä, keskeltä elämää.

Mutta juurakot, jos hiukan huolta pitää, talvehtivat,

versovat taas keväällä, kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä.

Anja Erämaja asuu Helsingissä ja on kotoisin Turun saaristosta. Hän on kirjoittanut runoja, proosaa ja lastenkirjoja. Monipuolinen taiteilija on opiskellut Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen laitoksella ja tehnyt musiikkia eri kokoonpanoissa.

Kiitetyn tekijän toinen runoteos tekee moniäänisiä rajanvetoja itsen ja muiden sekä elämisen ja asumisen välillä otteella, jossa keveä yhdistyy vakavaan ja arjen tunnistettavat tilanteet outoihin.

Kello 00.15, syön banaania, istun iltaa. Uskon itseeni. Olen tässä suunnitellut vähän uutta sisustusta. Siirtäisin sohvaa jos ei olisi yö. Mutta kerrostalossa ei öisin siirrellä huonekaluja.Banaania voi syödä, banaani ei pidä meteliä niin kuin näkkileipä. Olen tässä vähän miettinyt elämää.

Anja Erämajan kiitetty esikoisteos Laulajan paperit ilmestyi vuonna 2005. Kuuluuko tämä teille tekee moniäänisiä rajanvetoja itsen ja muiden, elämisen ja asumisen välille otteella, jossa keveä yhdistyy vakavaan ja arjen tunnistettavat tilanteet outoihin.

Humoristisia novelleja Outi Alanteen, Tuuve Aron, Anja Erämajan, Taina Latvalan, Maritta Lintusen, Sinikka Nopolan, Miina Supisen ja Tuula-Liina Variksen tuotannosta. Rakkaudelle ja kuolemalle hymyillään ja nauretaan niin savon- kuin hämeenmurteella, niin hautausarkkujen äärellä kuin kuumalla konepellillä.

Nauravia naisia -antologian kertomuksissa rollaattori-ikäinen huudattaa hevirokkia, perheenäiti ajattelee seksiä lokakuusta jouluun ja parikymppinen kanttori soittaa seitsemät hautajaiset päivässä.

Viihdyttävä äänikirja vie kuulijan elämän katkeransuloiseen ytimeen. Ansiokkaat näyttelijät puhaltavat tarinat eloon kaikissa värisävyissä. Kuulijan tekee mieli repiä hiuksia, nyökätä ja puhjeta nauruun. Näiden kertomusten silmäkulmassa väikkyy salaviisas pilke. Sinikka Nopola: On soitot loppunu; Mää luin Feng shui-oppaan; Mää säästän itteeni; Likka kelmuttaa; Likka hoitaa puutarhaa; Mää ostin kumikananTuuve Aro: Ei saapuneita viestejä; Uimakoulussa kukaan ei ole yksin Taina Latvala: Diiva, Gloria Maritta Lintunen: Vakoojat; Kappelikeikka Anja Erämaja: Loka, marras, seksi; Seisoo, istuu, makaa Sinikka Nopola: Mää seurustelin; Mää otan kohteliaisuuresta vastaan äiteni vanhoja alushousuja; Liivinsäästäjä; Sairaalassa; Pöpö Tuula-Liina Varis: Pieni mummosarja: Spagaatti; Rokkia; Seksiä Sari Mikkonen: Yliopistoretki Outi Alanne: Kuuma konepeltiMiina Supinen: Miinus 200 astetta; Timanttinappi Sinikka Nopola: Hämäläisen vanhuus: 70-vuotiaana; 80-vuotiaana; 90-vuotiaana; 100-vuotiaana

Elämää eletään eteenpäin, mikä siinä on niin vaikeaa?

Imurissa on tilanne päällä. Se on romaani itsensätyöllistäjästä, perheestä ja paheista. Se on kertomus, jossa ihmiset jumittaa ja kieli on vapaa.

"Jos ei itse tiedä mitä se jotain on, joku toinen päättää, eikä se jotain ole välttämättä paras jotain sulle."

Kristiinan elämän muuttaa yrittäjyys. Toimintasuunnitelmat ja deadlinen kauhu täyttävät päivät kotitoimistolla. Kevytyrittäminen ulottuu vapaa-ajalle: mies, lapset, sisko, äiti, ystävä ja naapurin koira eivät voi odottaa. Kristiina on nykyajan supernainen, joka hoitaa kodin ja lapset, alkoholismin ja superbakteerit. Itseään hän psyykkaa radikaalirehellisessä keskusteluryhmässä. Ja joskus tosi harvoin salaröökillä. Tunnit vyöryvät. Kristiina yrittää toteuttaa itseään, mutta elämä tulee väliin. Imuri tuijottaa.

Anja Erämaja on runoilija, joka usein löytää itsensä eri taiteenlajien välimaastoista. Onnelliset ovat ne, jotka ovat nähneet Erämajan livenä esittämässä runojaan. Hänen ensimmäisen proosarunokokoelmansa Laulajan paperit (WSOY 2005) oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja Runeberg-palkinnon saajaksi ja viimeisin teos Ehkä liioittelen vähän (WSOY 2016) voitti Yleisradion Tanssiva karhu -palkinnon. Erämaja elää, kirjoittaa ja käveleskelee Helsingissä. Imuri on hänen ensimmäinen romaaninsa.

Elämää eletään eteenpäin, mikä siinä on niin vaikeaa?

Imurissa on tilanne päällä. Se on romaani itsensätyöllistäjästä, perheestä ja paheista. Se on kertomus, jossa ihmiset jumittaa ja kieli on vapaa.

"Jos ei itse tiedä mitä se jotain on, joku toinen päättää, eikä se jotain ole välttämättä paras jotain sulle."

Kristiinan elämän muuttaa yrittäjyys. Toimintasuunnitelmat ja deadlinen kauhu täyttävät päivät kotitoimistolla. Kevytyrittäminen ulottuu vapaa-ajalle: mies, lapset, sisko, äiti, ystävä ja naapurin koira eivät voi odottaa. Kristiina on nykyajan supernainen, joka hoitaa kodin ja lapset, alkoholismin ja superbakteerit. Itseään hän psyykkaa radikaalirehellisessä keskusteluryhmässä. Ja joskus tosi harvoin salaröökillä. Tunnit vyöryvät. Kristiina yrittää toteuttaa itseään, mutta elämä tulee väliin. Imuri tuijottaa.

Anja Erämaja on runoilija, joka usein löytää itsensä eri taiteenlajien välimaastoista. Onnelliset ovat ne, jotka ovat nähneet Erämajan livenä esittämässä runojaan. Hänen ensimmäisen proosarunokokoelmansa Laulajan paperit (WSOY 2005) oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja Runeberg-palkinnon saajaksi ja viimeisin teos Ehkä liioittelen vähän (WSOY 2016) voitti Yleisradion Tanssiva karhu -palkinnon. Erämaja elää, kirjoittaa ja käveleskelee Helsingissä. Imuri on hänen ensimmäinen romaaninsa.

Hätätila vai jokamiehenoikeus irtiottoon?

Eläytyvänä ja leikkisänä rytmin taitajana tunnetun Anja Erämajan kokoelmassa liikutaan lajien ja tunnelmien rajoilla, metsän peitossa, muistojen ja minuuksien koeteltavana.

”Ja jos minä johonkin uskon niin mustikkaan,

jos minä jossain olen vilpitön niin

mustikkametsässä, jos minulta sielu löytyy,

se on sininen ja pyöreä.”

Rinne sinisenään, sinne. Koko kansan lääkekaappi, kyykkyvitamiinit. Näkö paranee, muisti herää. Se vaan että korpi kutoo polkunsa umpeen, ilmansuunnat katoavat ja akku hiipuu. Siinäpä vasta tragedia.

Erään marjareissun kuvaus, tosiasioiden hienovarainen esittely: et ole yksin. Joku koputtaa.

Anja Erämaja asuu Helsingissä ja on kotoisin Turun saaristosta. Hän on kirjoittanut runoja, proosaa ja lastenkirjoja. Monipuolinen taiteilija on opiskellut Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen laitoksella ja tehnyt musiikkia eri kokoonpanoissa.

Runoja pääkallopaikalta.

Kas, kioskin nurkalla huojuu ihmisiä, hiljainen disko, haluan huojua mukana. Elää, se on tullut selväksi.

Puutarhaa kuopiva pieni aikuinen jatkaa siitä, mihin äiti jäi. Löytää juuria ja mustuneita varsia. Talvi lähenee.

Mitä tehdä, kun tilaa seitsemän värikästä mekkoa, mutta räätäli toimittaa mustan hupun? Tarvitaanko elämään suuret tunteet, mitä tarvitaan, jalat, toimiva apuvälineyksikkö? Onko tämä hajoamispiste vai kokoamiskenttä?

Anja Erämajan kuudes runoteos sisältää vereslihaista puhetta kuoleman ääreltä, keskeltä elämää.

Mutta juurakot, jos hiukan huolta pitää, talvehtivat,

versovat taas keväällä, kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä.

Anja Erämaja asuu Helsingissä ja on kotoisin Turun saaristosta. Hän on kirjoittanut runoja, proosaa ja lastenkirjoja. Monipuolinen taiteilija on opiskellut Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen laitoksella ja tehnyt musiikkia eri kokoonpanoissa.