Charlotta Wolff – författare

In eighteenth-century Europe, artistic production was characterised by significant geographical and cultural transfer. For innumerable musicians, composers, singers, actors, authors, dramatists and translators – and the works they produced – state borders were less important than style, genre and canon. Through a series of multinational case studies a team of authors examines the mechanisms and characteristics of cultural and artistic adaptability to demonstrate the complexity and flexibility of theatrical and musical exchanges during this period.By exploring questions of national taste, so-called cultural appropriation and literary preference, contributors examine the influence of the French canon on the European stage – as well as its eventual rejection –, probe how and why musical and dramatic materials became such prized objects of exchange, and analyse the double processes of transmission and literary cross-breeding in translations and adaptations. Examining patterns of circulation in England, France, the Netherlands, Germany, Scandinavia, Russia, Bohemia, Austria, Italy and the United States, authors highlight:the role of migrant musicians in breaching national boundaries and creating a ‘musical cosmopolitanism’;the emergence of a specialised market in which theatre agents and local authorities negotiated contracts and productions, and recruited actors and musicians;the translations and rewritings of major plays such as Sheridan’s The School for scandal, Schiller’s Die Räuber and Kotzebue’s Menschenhass und Reue;the refashioning of indigenous and ‘national’ dramas in Europe under French Revolutionary and imperial rule.

1700-talet präglades av Upplysningens radikala idéer. Alla fönster stod öppna mot Europa, och familjen Ekeblad på Stola herrgård utanför Lidköping var en del av denna nya tid. De innehade höga tjänster och viktiga uppdrag i statens tjänst, både i Sverige och på kontinenten. De rörde sig hemtamt vid hovet, läste, skrev brev, lyssnade på musik och diskuterade samtidens tänkare. Men de satte också det lantliga livet på Stola högt. De fyra författarna beskriver i boken fem av medlemmarna ur släkten Ekeblad under 1600- och 1700-talet. Göran B Nilsson tecknar i förordet en bakgrund, med utgångspunkt från den symbolladdade minnesstenen ”Popeln” som än idag kan besökas i minneslunden på Stola.

Vuoden historiateos -ehdokas 2020”Eugene Wolff hakeutui vuonna 1876 Viipuriin ja sai kahden viipurilaisen suosittelijan avulla paikan Hackman & Co:n konttorista, jossa hänestä tuli kolmea vuotta myöhemmin yhtiön prokuristi. Kielitaitoisena sellaisena hän vastasi muun muassa steariinin myynnistä, kahvin tuonnista ja ulkomaankirjeenvaihdosta.”Eugene Wolff oli vaasalaisen kauppiaan, laivanvarustajan ja valtiopäivämiehen poika, joka loi oman uransa uudenaikaisten teollisuuslaitosten parissa. Wolffien lisäksi Hackmanin, Borgströmin ja Dahlströmin menestyvät kauppiassuvut jättivät jälkensä suomalaiseen yhteiskuntaan.Edelläkävijät avaa ovet suurkauppiaiden kartanoihin ja kauppahuoneisiin 1800-luvun Viipurissa, Helsingissä, Turussa ja Vaasassa. Millaista oli sukujen elämä kolmessa polvessa? Onnistuneita afäärejä, tanssiaisia ja purjehdusta? Kenties niitäkin, mutta ennen kaikkea porvariseliitti sopeutui uusiin tilanteisiin, menestyi liiketoiminnallaan sekä edisti Suomen kehittymistä moderniksi yhteiskunnaksi ja itsenäiseksi oikeusvaltioksi.Taloudellinen menestys ei yksinään täyttänyt hyvän porvarin ominaisuuksia. Yhteiskunnallinen eliitti vaali myös kulttuurista sivistystä sekä muita tärkeäksi katsottuja arvoja, kuten rehellisyyttä ja heikommista huolehtimista.