Heikki Turunen – författare

Yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä romaanejamme!

Pielisen rantaan saapuu keväällä kummallinen mies. Kun hän syksyllä lähtee, ei mikään ole ennallaan.

Mukanaan Simpauttaja tuo kaupunkilaisen levottomuuden ja oudot tapahtumat. Luonnollinen elämänrytmi häiriintyy. Simpauttaja tuhoaa ja rakentaa ihmissuhteita, ja kun hän syksyllä lähtee, ei mikään ole ennallaan. Kyläläiset kuitenkin ovat oppineet itsestään jotain uutta.Nuoren pohjoiskarjalaisen lehtimiehen Heikki Turusen Simpauttaja arvioitiin ilmestyessään vuoden 1973 parhaaksi esikoisteokseksi. Sittemmin romaani on valittu koko vuosisadan parhaaksi esikoisteokseksi ja sen tarina on nähty myös elokuvana, monilla teatterilavoilla ja musikaalina.

Heikki Turunen (s. 1945) on ansioitunut suomalaisen yhteiskunnallisen murroksen kuvaaja. Hänen kuuluisimpiin teoksiinsa lukeutuvat mm. Simpauttaja, Joensuun Elli ja Kivenpyörittäjän kylä.

Kunnianosoitus tarinankertojille.

Hämärätunti päivän ja illan taitekohdassa on perheelle tärkeä. Silloin äiti saa hetken huoahtaa ja nauraa vuklattaa isän tarinoille.

Hämärätunnin tarinoita kuvaa sodanjälkeistä jälleenrakennusajan Suomea. Asutustilallinen isä on sodassa hermonsa menettänyt, ja elämä on niukkaa. Päähenkilön, pienen Heino-pojan elämä on kuitenkin yllättävän onnellista. Etenkin romaanin alussa tunnelma on kotona lämmin: on hämärätunti, isä tarinoi, äiti käristää sianlihaa kastikkeeseen ja villasukat kuivuvat hellan vieressä.

Romaanin henkilöt, kuten Totinen Matti, Nauraja-Hilkkonen ja Satjangon kaunis Anni, jäävät elämään vielä kirjan lukemisen jälkeenkin. Heikki Turunen on mestari välittämään naurunkursketta ja itkuntyrskettä. Teos kuvaa aidosti myös henkisen ilmapiirin muutosta, kun Suomi nykyaikaistui, hevonen vaihtui traktoriin ja asutustila lopulta rivitalonpätkään.

Hämärätunnin tarinoita on julkaistu vuonna 2010.

Heikki Turunen on syntynyt 9. joulukuuta 1945 Pielisjärvellä ja asuu nykyisin Juuan kunnassa Pielisen rannalla. Hänen esikoisromaaninsa Simpauttaja julkaistiin vuonna 1973. Turunen varttui Suomen maaseudun kulta-aikana, mikä teki hänestä parantumattoman maalaisromantikon.

Yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä romaanejamme!

Pielisen rantaan saapuu keväällä kummallinen mies. Kun hän syksyllä lähtee, ei mikään ole ennallaan.

Mukanaan Simpauttaja tuo kaupunkilaisen levottomuuden ja oudot tapahtumat. Luonnollinen elämänrytmi häiriintyy. Simpauttaja tuhoaa ja rakentaa ihmissuhteita, ja kun hän syksyllä lähtee, ei mikään ole ennallaan. Kyläläiset kuitenkin ovat oppineet itsestään jotain uutta.Nuoren pohjoiskarjalaisen lehtimiehen Heikki Turusen Simpauttaja arvioitiin ilmestyessään vuoden 1973 parhaaksi esikoisteokseksi. Sittemmin romaani on valittu koko vuosisadan parhaaksi esikoisteokseksi ja sen tarina on nähty myös elokuvana, monilla teatterilavoilla ja musikaalina.

Heikki Turunen (s. 1945) on ansioitunut suomalaisen yhteiskunnallisen murroksen kuvaaja. Hänen kuuluisimpiin teoksiinsa lukeutuvat mm. Simpauttaja, Joensuun Elli ja Kivenpyörittäjän kylä.

Romaani, josta Suomi voi katsoa todellisia kasvojaanEletään 70-lukua, kansakunnan murroksen aikaa. Autoistuminen pakottaa syrjäisen Koppelovaaran tien tekoon ja kehityksen imuun. Mutta kuten on nähty, yhteishenkinen lupsakka suomalainen muuttuu autossa ja tieasioissa kaikkia vihaavaksi korven karhuksi. Kylä saa tiensä, mutta vasta katkeran, uhrinsa vaativan sodan jälkeen. Sen tuoksinassa kylän väki ehtii kaivaa toistensa salasynnit ja muut häpeälliset yksityisasiat päivänvaloon. Eräiden mielestä tiemestarina heiluu Jeesus, toisista piru.Heikki Turunen (s. 1945 Pielisjärvellä), viimeinen korpikirjailijamme, asuu Joensuussa ja työskentelee Juuan sykkivillä sydänmailla.

Miten Simpauttajasta tutuille Otolle ja Impalle käy rakennemuutoksen myllerryksessä?

Simpauttaja, 1973 ilmestynyt Heikki Turusen maineikas esikoisromaani, päättyy Oton, moniongelmaisen kansantaiteilijan joutumiseen pakkohoitoon itselleen ja ympäristölleen vaarallisena henkilönä hänen veljensä Impan valheiden takia. Tarinan pohjana ollut elämä ei kuitenkaan siihen lopu. Jo seuraavana yönä Imppa löytää veljensä laatikoista outoja kirjoituksia, eräänlaisen Oton hulluuden historiikin, jonka paljastukset asettavat kylää kuohuttaneet Pirtamon kuoleman ja Taivaisen Juulin hyväksikäytön äkkiä uuteen ja yllättävään valoon.

Karjalan kuninkaassa Turunen kertoo Simpauttajassa aloittamansa tarinan loppuun. Tuloksena on traaginen ja koskettava taiteilija- ja rakkausromaani, mutta myös rehellinen tarina lapsen seksuaalisesta kehityksestä maaseudulla. Ennen kaikkea se avaa uuden, kriittisemmän, joskin aina yhtä ihailevan näkökulman asutustoimintaan kiihkeimpänä jälleenrakennusaikana, suurten ikäluokkien lapsuudessa.

Heikki Turunen (s. 1945) on ansioitunut suomalaisen yhteiskunnallisen murroksen kuvaaja. Hänen kuuluisimmat teokset ovat 1970-luvulla ilmestyneet Simpauttaja, Joensuun Elli ja Kivenpyörittäjän kylä sekä vuonna 2010 ilmestynyt Hämärätunnin tarinoita. Kirjojen tapahtumat sijoittuvat yleensä maaseudulle. Vuonna 2000 Simpauttaja valittiin vuosisadan parhaaksi esikoisteokseksi. Tarina on nähty elokuvana, monilla teatterilavoilla ja musikaalina. Lukuisilla palkinnoilla juhlistetun kirjailijan kerronnalle on ominaista rento ote, mehevä huumori ja tarkka ihmiskuvaus.

Kauan odotettu evakkojen eepos

Kuokka ja kannel, kaksiosaisen ortodoksievakkoeepoksen ensimmäinen osa, korvaa näihin päiviin hellityn myytin runon ja laulun ja kanteleen kotimaasta totuudella, joka on ankara ja hurja, vaan ei välttämättä sen runottomampi eikä vähemmän kaunis.

Sotien jälkeen Neuvostoliitolle luovutetulta alueelta Kanta-Suomeen sijoitetut livvinkieliset siirtokarjalaiset, aikansa maahanmuuttajat, kestivät paikoin hyvinkin nurjan vastaanoton ja ryssittelyn ja nousivat lopulta jörön suomalaisuuden rikkaudeksi kauniiden kirkollisten perinteittensä, laulunomaisen kielensä, lapsenomaisen elämänilonsa ja raatajaluontonsa voimalla. Suuren evakkoeepoksen ensimmäisessä osassa Suomi on vasta itsenäistynyt. Kannas, Viipuri, puolet Laatokasta ja Raja-Karjala, harmaiden salokylien ja vinoristikirkkojen maa ovat vielä osa sitä. Valtion itäisimmässä kolkassa, puna-armeijan saartamassa, länteen pakenevan ihmisen jalan muotoisessa "Hyrsylän mutkassa" elävä Malanja, iloluontoisen sepän uskovainen vaimo, mielistyy äkisti nuoreen rajavartijaan. Siitä alkaa Kristuksen ja ihmisen, hyvän ja pahan taistelu tyypillisessä ortodoksisielussa. Samaan aikaan koko pitäjä aloittaa kirvein ja kuokin taistelun pääsystä kehityksessä muun maan rinnalle.

Heikki Turunen on verenperimältään Karjalaisia itsekin. Kuokka ja kannel on osa Suomen tasavallan syntytarinaa, suuri kertomus Karjalan evakoista.

Väkevän evakkoeepoksen toinen romaani

"Suojärven pitäjässä syntynyt seitsemän lapsen äiti, emäntä ja kunnallispoliitikko, Karjalan evakko Manja Tuononen, onko teillä jotain lisäämistä tai korjattavaa yleiseen käsitykseen, jonka mukaan laatokankarjalaisten sijoittaminen ja sulauttaminen eriuskoiseen ja -kieliseen valtaväestöön oli pelkkää voittokulkua, lukemattomien kirjojen, kaskujen ja laulujen aiheeksi päässyt iloinen ja onnellinen tapahtuma? Menestystarina, tyylikkäimpiä sulkia satavuotiaan päivänsankarin hatussa?""On totta että valtio hoiti asiamme mallikkaasti. Mutta kansa vieroksui karjalaisia. Tietäisittepä, mitä meidän täytyi sietää ja mistä kaikesta piti luopua, että hyväksyttäisiin rakentamaan tätä maata teidän "oikeiden" suomalaisten rinnalla!"

Heikki Turunen paljastaa kertomuksessaan, joka on yhtä riipaiseva ja hykerryttävä kuin runollinenkin, häveten vaietut asiat jälleenrakennusajoilta, pyöreät sata täyttävän Suomen kaikkien aikojen kenties uljaimmalta ajalta.

Heikki Turunen (s. 1945) on Suomen merkittävin rakennemuutoksen kuvaaja, hänen huumoristaan ja verevästä karjalankielestään runsas kansankuvauksensa on muodostunut tärkeäksi osaksi suomalaista mielenmaisemaa.

"Ne on niitä nenkossii"

Paetessaan Itä-Karjalassa riehuneen sodan jaloista Suomeen karjalaisevakot joutuvat sopeutumaan täysin erilaiseen kulttuuriin, suomenkieliseen, luterilaiseen Suomeen. Omalla tavallaan he ovat maahanmuuttajia, turvapaikanhakijoita. Ennakkoluulot ja ristiriidat kansanryhmien välillä johtavat tappeluihin, veritekoihin ja itsemurhiin.Nenkoset on Heikki Turusen evakkoeepoksen kolmas itsenäinen romaani. Siinä Manja Pelagea, hartaista hartain ortodoksi ja Kristuksen morsian koettaa selviytyä elämälle sopeutumisvaikeuksista ja nuoruudenrakkautensa ikävästä huolimatta. Hän kaipaa takaisin ainoaan ja oikeaan Karjalaan. Vaikka Manja pääsee sijoituskuntansa suurimpiin kuuluvan talon miniäksi, hänenkään kohdalla uusi elämä valtaväestön keskuudessa ei onnistu uhreitta ja puhtain paperein.'Nenkonen' on lempinimi, jota paikkakuntalaiset käyttivät siirtolaisnaapureistaan Pielisjärvellä, Juuassa ja Valtimolla. Se on monimielinen väännös tulokkaiden usein käyttämästä sanasta nenga (niin) tai nengalei (sellainen), jotka ovat karjalassa myöntösanoja: sellainen mies on karjalaksi nengoinen muzikku, vaimoihminen taas nengoinen muzoi.

Heikki Turunen tietää mistä puhuu. Hänen oma isänsä, Simpauttajan Hilppa Ryynäsen ja Hupelin Viljo Oinosen esikuva, rakensi aikoinaan Turusen lapsuuskodin asutusalueelle, jolle sijoitettiin kymmeniä rajakarjalaisia siirtolaisperheitä. Heikki Turunen on kirjoittanut Kuokka ja kannel -evakkotrilogian nykyisessä asuinkunnassaan Juuassa Hyrsylänmutkasta lähteneiden ortodoksikarjalaisten siunauksella.

Heikki Turunen (s. 1945) on Suomen merkittävin rakennemuutoksen kuvaaja, hänen huumoristaan ja verevästä karjalankielestään runsas kansankuvauksensa on muodostunut tärkeäksi osaksi suomalaista mielenmaisemaa.

Viisiosaisen Raivaaja-sarjan kolmas romaani.

Punahongan hehku jatkaa kertomusta Kolmen hevosen mies -romaanissa esitellyn uudisraivaajaperheen työntäyteisestä elämästä.

Sotainvalidi Viljo ja hänen eläväinen vaimonsa Kyllikki ovat kuin tumma korpikuusi ja valoisa helvekoivu. Arkinen aherrus pientilalla ei riitä Kyllikin vilkkaalle luonnolle, ja elämä asettaa hänen tielleen koetinkiven; kova työ ja ankara aviomies tekevät kielletystä hedelmästä vielä houkuttelevamman.

Romaani on myös tarina raivaajaisän ja pojan suhteesta, pojan kasvusta. Kuokkamiehen kumara hahmo raivuusavussa näyttäytyy pojalle sitä selvempänä, mitä isommaksi hän kasvaa. Isän riutuneessa katseessa poika näkee sellaista, mikä aikuisilta jää huomaamatta.

Turunen asettaa raivaajaeepoksellaan kyseenalaiseksi yhä elävän myytin Saarijärven Paavosta ja näyttää ihmisen sellaisena kuin hän on kaikkine inhimillisine piirteineen.

Punahongan hehku ilmestyi vuonna 1982. Heikki Turusen Raivaaja-sarjaan kuuluvat teokset Hupeli, Kolmen hevosen mies, Punahongan hehku, Mustarinnan lapset ja Maan veri.

Heikki Turunen on syntynyt 9. joulukuuta 1945 Pielisjärvellä ja asuu nykyisin Juuan kunnassa Pielisen rannalla. Hänen esikoisromaaninsa Simpauttaja julkaistiin vuonna 1973. Turunen varttui Suomen maaseudun kulta-aikana, mikä teki hänestä parantumattoman maalaisromantikon.

Hupeli on maaseudun viimeisen suuren nousun alkusoitto

Hupeli on maaseudun viimeisen suuren nousun alkusoitto. Se on viimeisen korvenraivaajan eepos, parempien päivien toivoa täynnä. Siinä ei vielä näy tuleva turhuus.

Viljo on työmies, sitä suomalaista korveneläjien heimoa, joka on säilynyt kuin ihmeen kaupalla vuosisataisesta aineellisesta ahdingosta. Hän on rintamamies, jota ajaa halu piiloutua sodan melskeiden jälkeen korpeen nuolemaan haavojaan. Vielä enemmän häntä vaivaa maan nälkä, sama haave, jota hänen esi-isänsä elättelivät maatessaan kerjäläisten penkillä ovensuussa: kunpa saisi kerran omaa maata.

Hupeli on Heikki Turusen vuonna 1978 ilmestynyt romaani. Äänikirja on nauhoitettu vuonna 1983 ja digitoitu vuonna 2020.

Heikki Turunen on syntynyt 9. joulukuuta 1945 Pielisjärvellä. Turunen on ansioitunut suomalaisen yhteiskunnallisen murroksen kuvaaja. Hänen kuuluisimpia teoksiaan ovat mm. Simpauttaja, Joensuun Elli ja Kivenpyörittäjän kylä sekä Hämärätunnin tarinoita. Kirjojen tapahtumat sijoittuvat yleensä maaseudulle.

Romaani uudisraivaajasta ja hänen perheestään, pienistä ihmisistä ja suurista unelmista.

Sotainvalidi Viljo ja hänen Kyllikkinsä saavat asuttavakseen rintamamiesmaata, kylmän tilan. Muuta valmista ei ole kuin he itse, viisi lasta ja velkataakka. Suurin vaikeus on kuitenkin ristiriita kahden tyystin erilaisen luonteen välillä. Viljon unelma on omassa maassa, kaukana liikepaikoista. Kyllikki taas haaveilee kaupunkielämästä, kevyestä työstä, vapaa-ajan vietosta. Uudistila on heidän koetinkivensä aviopuolisoina ja vanhempina, siitä riippuu myös heidän lastensa tulevaisuus.

Kolmen hevosen mies on Heikki Turusen Korvenraivaaja-sarjan toinen romaani. Viljon ja Kyllikin tarina alkoi Hupeli-romaanissa. Tätä elämänsä kirjan kirjoittamista Turunen nyt jatkaa. Ote on entistä realistisempi, kirjallisen villimiehen tyylissä on uutta kurinalaisuutta. Mutta sijansa saa myös Turusen elämänmyönteinen fantasia. Raivaajan huohotuksen rinnalla elää leikki ja hupsuttelu, kaikuu lasten iloinen nauru.

Romaani ilmestyi alun perin vuonna 1981. Äänikirja on nauhoitettu 1985 ja digitoitu 2019.

Heikki Turunen on syntynyt 1945 Pielisjärvellä ja asuu nykyisin Juuan kunnassa Pielisen rannalla. Hänen esikoisromaaninsa Simpauttaja julkaistiin vuonna 1973, ja vuonna 2000 se valittiin vuosisadan parhaaksi esikoisteokseksi.

Turunen varttui Suomen maaseudun kulta-aikaan, mikä teki hänestä parantumattoman maalaisromantikon. Hän kuvaa tuotannossaan suomalaisen yhteiskunnan murrosta, maaltamuuton vaikutuksia yksilöön ja yhteisöön. Monesti palkittu kirjailija tunnetaan rehevästä, rehellisestä ja humoristisesta tarinankerronnastaan.

Kuudenkymmenen vuoden runot. Runoja vuosilta 1959–2019.

Runonivaska yhden jykevä- ja väkeväkielisimmän proosamahtajamme herkkäpiirtoisesta kynästä. Simpauttajan kirjailijan taiteilijaelämän liekittämiä tuntoja kuuden vahvasti eletyn vuosikymmenen varrelta.

Heikki Turusen rakkausrunojen, yhteiskunnallisten runojen, metsää ja sen luontoa ylistävien runojen ja juhlarunojen parhaimmat on koottu kirjaksi. Arkistoista, perheiden laatikoista ja Turusen runokansioista ne on etsinyt, valinnut ja koonnut Timoi Munne.

Heikki Turunen on syntynyt 9. joulukuuta 1945 Pielisjärvellä. Hän asuu Joensuussa ja kirjoittaa enimmäkseen maalla Juuan kunnassa Pielisen rannalla. Hän on toiminut lehtimiehenä vuosina 1964–74.

Turunen on ansioitunut suomalaisen yhteiskunnallisen murroksen kuvaaja. Hänen kuuluisimmat teokset ovat 1970-luvulla ilmestyneet Simpauttaja, Joensuun Elli ja Kivenpyörittäjän kylä sekä vuonna 2010 ilmestynyt Hämärätunnin tarinoita sekä vuosina 2016–18 ilmestynyt ortodoksikarjalaa käsittelevä trilogia Kuokka ja Kannel. Turusen kirjojen tapahtumat sijoittuvat yleensä maaseudulle.

Heikki Turusen Simpauttaja (WSOY, 1973) on valittu vuosisadan parhaaksi esikoisteokseksi.

Kuudenkymmenen vuoden runot. Runoja vuosilta 1959–2019.

Runonivaska yhden jykevä- ja väkeväkielisimmän proosamahtajamme herkkäpiirtoisesta kynästä. Simpauttajan kirjailijan taiteilijaelämän liekittämiä tuntoja kuuden vahvasti eletyn vuosikymmenen varrelta.

Heikki Turusen rakkausrunojen, yhteiskunnallisten runojen, metsää ja sen luontoa ylistävien runojen ja juhlarunojen parhaimmat on koottu kirjaksi. Arkistoista, perheiden laatikoista ja Turusen runokansioista ne on etsinyt, valinnut ja koonnut Timoi Munne.

Heikki Turunen on syntynyt 9. joulukuuta 1945 Pielisjärvellä. Hän asuu Joensuussa ja kirjoittaa enimmäkseen maalla Juuan kunnassa Pielisen rannalla. Hän on toiminut lehtimiehenä vuosina 1964–74.

Turunen on ansioitunut suomalaisen yhteiskunnallisen murroksen kuvaaja. Hänen kuuluisimmat teokset ovat 1970-luvulla ilmestyneet Simpauttaja, Joensuun Elli ja Kivenpyörittäjän kylä sekä vuonna 2010 ilmestynyt Hämärätunnin tarinoita sekä vuosina 2016–18 ilmestynyt ortodoksikarjalaa käsittelevä trilogia Kuokka ja Kannel. Turusen kirjojen tapahtumat sijoittuvat yleensä maaseudulle.

Heikki Turusen Simpauttaja (WSOY, 1973) on valittu vuosisadan parhaaksi esikoisteokseksi.

Elä mieti miespolonen, tuumi turhia tarikka. Ota kivi kierimästä, järkäle jäpättämästä.

Ruotsinsuomalainen Pekka Oinonen saapuu kesällä 1975 vaimonsa Meerin, tyttärensä Jaanan ja äitinsä Linnean kanssa vanhaan kotikyläänsä juhlimaan kylän viimeisen nuoren parin häitä. Ajaessaan kylään he näkevät ensimmäisenä miehen vierittämässä suurta kiveä.

Kivenpyörittäjän kylä kuvaa pohjoiskarjalaisen kylän tapahtumia lauantaiaamupäivästä sunnuntai-iltapäivään. Ruotsissa yksinäisyydestä ja kielitaidottomuudesta kärsinyt Pekka kuvittelee palaavansa lapsuutensa miljööseen, mutta taantuvassa kylässä asuu enää vain vanhuksia ja muutama kylähullu. Kivenpyörittäjän kyläkäsittelee Heikki Turusen ominta aihetta: kuinka yhteiskunnallinen murros muuttaa myös ihmisiä ja heidän kulttuuriaan ja arvomaailmaansa.

Kivenpyörittäjän kylä (1976) on Heikki Turusen kolmas romaani. Turuselle myönnettiin siitä Valtion kirjallisuuspalkinto. Markku Pölönen ohjasi romaanin pohjalta vuonna 1995 ensi-iltansa saaneen elokuvan.

Heikki Turunen on syntynyt 9. joulukuuta 1945 Pielisjärvellä ja asuu nykyisin Juuan kunnassa Pielisen rannalla. Hänen esikoisromaaninsa Simpauttaja julkaistiin vuonna 1973. Turunen varttui Suomen maaseudun kulta-aikana, mikä teki hänestä parantumattoman maalaisromantikon.

Elä mieti miespolonen, tuumi turhia tarikka. Ota kivi kierimästä, järkäle jäpättämästä.

Ruotsinsuomalainen Pekka Oinonen saapuu kesällä 1975 vaimonsa Meerin, tyttärensä Jaanan ja äitinsä Linnean kanssa vanhaan kotikyläänsä juhlimaan kylän viimeisen nuoren parin häitä. Ajaessaan kylään he näkevät ensimmäisenä miehen vierittämässä suurta kiveä.

Kivenpyörittäjän kylä kuvaa pohjoiskarjalaisen kylän tapahtumia lauantaiaamupäivästä sunnuntai-iltapäivään. Ruotsissa yksinäisyydestä ja kielitaidottomuudesta kärsinyt Pekka kuvittelee palaavansa lapsuutensa miljööseen, mutta taantuvassa kylässä asuu enää vain vanhuksia ja muutama kylähullu. Kivenpyörittäjän kyläkäsittelee Heikki Turusen ominta aihetta: kuinka yhteiskunnallinen murros muuttaa myös ihmisiä ja heidän kulttuuriaan ja arvomaailmaansa.

Kivenpyörittäjän kylä (1976) on Heikki Turusen kolmas romaani. Turuselle myönnettiin siitä Valtion kirjallisuuspalkinto. Markku Pölönen ohjasi romaanin pohjalta vuonna 1995 ensi-iltansa saaneen elokuvan.

Heikki Turunen on syntynyt 9. joulukuuta 1945 Pielisjärvellä ja asuu nykyisin Juuan kunnassa Pielisen rannalla. Hänen esikoisromaaninsa Simpauttaja julkaistiin vuonna 1973. Turunen varttui Suomen maaseudun kulta-aikana, mikä teki hänestä parantumattoman maalaisromantikon.

Viisiosaisen Raivaaja-sarjan kolmas romaani.

Punahongan hehku jatkaa kertomusta Kolmen hevosen mies -romaanissa esitellyn uudisraivaajaperheen työntäyteisestä elämästä.

Sotainvalidi Viljo ja hänen eläväinen vaimonsa Kyllikki ovat kuin tumma korpikuusi ja valoisa helvekoivu. Arkinen aherrus pientilalla ei riitä Kyllikin vilkkaalle luonnolle, ja elämä asettaa hänen tielleen koetinkiven; kova työ ja ankara aviomies tekevät kielletystä hedelmästä vielä houkuttelevamman.

Romaani on myös tarina raivaajaisän ja pojan suhteesta, pojan kasvusta. Kuokkamiehen kumara hahmo raivuusavussa näyttäytyy pojalle sitä selvempänä, mitä isommaksi hän kasvaa. Isän riutuneessa katseessa poika näkee sellaista, mikä aikuisilta jää huomaamatta.

Turunen asettaa raivaajaeepoksellaan kyseenalaiseksi yhä elävän myytin Saarijärven Paavosta ja näyttää ihmisen sellaisena kuin hän on kaikkine inhimillisine piirteineen.

Punahongan hehku ilmestyi vuonna 1982. Heikki Turusen Raivaaja-sarjaan kuuluvat teokset Hupeli, Kolmen hevosen mies, Punahongan hehku, Mustarinnan lapset ja Maan veri.

Heikki Turunen on syntynyt 9. joulukuuta 1945 Pielisjärvellä ja asuu nykyisin Juuan kunnassa Pielisen rannalla. Hänen esikoisromaaninsa Simpauttaja julkaistiin vuonna 1973. Turunen varttui Suomen maaseudun kulta-aikana, mikä teki hänestä parantumattoman maalaisromantikon.

Juhannus on vain kerran kesässä.

Joensuun Elli on hersyvällä huumorilla ryyditetty kudelma ihmiselon sattumanvaraisesta kurjuudesta kesäyössä, kun sekalainen seurakunta kokoontuu syrjäiselle leirintäalueelle viettämään juhannusta.

Romaani pureutuu perisuomalaiseen yksinäisyyteen, jonka tuntevat yhtä lailla kaupunkikulttuurissa rypevät narrit kuin pirtissä nyhjöttävät aikamiespojatkin. Latotanssien hikisessä lähikontaktissa tavoitellaan hetken onnea keskikesän maagisessa valossa.

Joensuun Elli on Heikki Turusen toinen romaani, joka ilmestyi vuonna 1974. Anssi Mänttäri ohjasi romaanin pohjalta elokuvan vuonna 2004.

Heikki Turunen on syntynyt 9. joulukuuta 1945 Pielisjärvellä ja asuu nykyisin Juuan kunnassa Pielisen rannalla. Hänen esikoisromaaninsa Simpauttaja julkaistiin vuonna 1973. Turunen varttui Suomen maaseudun kulta-aikana, mikä teki hänestä parantumattoman maalaisromantikon.

Juhannus on vain kerran kesässä.

Joensuun Elli on hersyvällä huumorilla ryyditetty kudelma ihmiselon sattumanvaraisesta kurjuudesta kesäyössä, kun sekalainen seurakunta kokoontuu syrjäiselle leirintäalueelle viettämään juhannusta.

Romaani pureutuu perisuomalaiseen yksinäisyyteen, jonka tuntevat yhtä lailla kaupunkikulttuurissa rypevät narrit kuin pirtissä nyhjöttävät aikamiespojatkin. Latotanssien hikisessä lähikontaktissa tavoitellaan hetken onnea keskikesän maagisessa valossa.

Joensuun Elli on Heikki Turusen toinen romaani, joka ilmestyi vuonna 1974. Anssi Mänttäri ohjasi romaanin pohjalta elokuvan vuonna 2004.

Heikki Turunen on syntynyt 9. joulukuuta 1945 Pielisjärvellä ja asuu nykyisin Juuan kunnassa Pielisen rannalla. Hänen esikoisromaaninsa Simpauttaja julkaistiin vuonna 1973. Turunen varttui Suomen maaseudun kulta-aikana, mikä teki hänestä parantumattoman maalaisromantikon.

Romaani uudisraivaajasta ja hänen perheestään, pienistä ihmisistä ja suurista unelmista.

Sotainvalidi Viljo ja hänen Kyllikkinsä saavat asuttavakseen rintamamiesmaata, kylmän tilan. Muuta valmista ei ole kuin he itse, viisi lasta ja velkataakka. Suurin vaikeus on kuitenkin ristiriita kahden tyystin erilaisen luonteen välillä. Viljon unelma on omassa maassa, kaukana liikepaikoista. Kyllikki taas haaveilee kaupunkielämästä, kevyestä työstä, vapaa-ajan vietosta. Uudistila on heidän koetinkivensä aviopuolisoina ja vanhempina, siitä riippuu myös heidän lastensa tulevaisuus.

Kolmen hevosen mies on Heikki Turusen Korvenraivaaja-sarjan toinen romaani. Viljon ja Kyllikin tarina alkoi Hupeli-romaanissa. Tätä elämänsä kirjan kirjoittamista Turunen nyt jatkaa. Ote on entistä realistisempi, kirjallisen villimiehen tyylissä on uutta kurinalaisuutta. Mutta sijansa saa myös Turusen elämänmyönteinen fantasia. Raivaajan huohotuksen rinnalla elää leikki ja hupsuttelu, kaikuu lasten iloinen nauru.

Romaani ilmestyi alun perin vuonna 1981. Äänikirja on nauhoitettu 1985 ja digitoitu 2019.

Heikki Turunen on syntynyt 1945 Pielisjärvellä ja asuu nykyisin Juuan kunnassa Pielisen rannalla. Hänen esikoisromaaninsa Simpauttaja julkaistiin vuonna 1973, ja vuonna 2000 se valittiin vuosisadan parhaaksi esikoisteokseksi.

Turunen varttui Suomen maaseudun kulta-aikaan, mikä teki hänestä parantumattoman maalaisromantikon. Hän kuvaa tuotannossaan suomalaisen yhteiskunnan murrosta, maaltamuuton vaikutuksia yksilöön ja yhteisöön. Monesti palkittu kirjailija tunnetaan rehevästä, rehellisestä ja humoristisesta tarinankerronnastaan.

Hupeli on maaseudun viimeisen suuren nousun alkusoitto

Hupeli on maaseudun viimeisen suuren nousun alkusoitto. Se on viimeisen korvenraivaajan eepos, parempien päivien toivoa täynnä. Siinä ei vielä näy tuleva turhuus.

Viljo on työmies, sitä suomalaista korveneläjien heimoa, joka on säilynyt kuin ihmeen kaupalla vuosisataisesta aineellisesta ahdingosta. Hän on rintamamies, jota ajaa halu piiloutua sodan melskeiden jälkeen korpeen nuolemaan haavojaan. Vielä enemmän häntä vaivaa maan nälkä, sama haave, jota hänen esi-isänsä elättelivät maatessaan kerjäläisten penkillä ovensuussa: kunpa saisi kerran omaa maata.

Hupeli on Heikki Turusen vuonna 1978 ilmestynyt romaani. Äänikirja on nauhoitettu vuonna 1983 ja digitoitu vuonna 2020.

Heikki Turunen on syntynyt 9. joulukuuta 1945 Pielisjärvellä. Turunen on ansioitunut suomalaisen yhteiskunnallisen murroksen kuvaaja. Hänen kuuluisimpia teoksiaan ovat mm. Simpauttaja, Joensuun Elli ja Kivenpyörittäjän kylä sekä Hämärätunnin tarinoita. Kirjojen tapahtumat sijoittuvat yleensä maaseudulle.

Viimeisen korpikirjailijan testamentti

Ikääntyvä kansankirjailija Heino Oinonen saa Pohjois-Karjalaan postia etelästä: hänen tuotantonsa on närkästyttänyt nuoren lukijan, joka perää suurten ikäluokkien vastuuta maailman nykytilasta. Vastauksen pohtiminen saa kirjailijan aikamatkalle sukupolvensa nuoruuteen, Suomen maaseudulle 1950- ja 1960-luvuille.

Timotein tuoksu on riemastuttava ja traaginen kertomus maailmasta, jota ei enää ole, ja ihmisistä, joiden työllä kotimaan hyvinvointi rakennettiin. Tangon tahdit ja heinäniitoksen tuoksu siivittävät kansankirjailija Oinosen muistoja ajasta, jolloin Jumalakin tuntui heinäkuorman korkeuksista luotujaan kaitsevalta, sota-arpiselta pienviljelijältä.

Heikki Turunen on syntynyt 9. joulukuuta 1945 Pielisjärvellä ja asuu nykyisin Juuan kunnassa Pielisen rannalla. Hänen esikoisromaaninsa Simpauttaja julkaistiin vuonna 1973, ja vuonna 2000 se valittiin vuosisadan parhaaksi esikoisteokseksi.

Turunen varttui Suomen maaseudun kulta-aikaan, mikä teki hänestä parantumattoman maalaisromantikon. Hän kuvaa tuotannossaan suomalaisen yhteiskunnan murrosta, maaltamuuton vaikutuksia yksilöön ja yhteisöön. Monesti palkittu kirjailija tunnetaan rehevästä, rehellisestä ja humoristisesta tarinankerronnastaan.

Viimeisen korpikirjailijan testamentti

Ikääntyvä kansankirjailija Heino Oinonen saa Pohjois-Karjalaan postia etelästä: hänen tuotantonsa on närkästyttänyt nuoren lukijan, joka perää suurten ikäluokkien vastuuta maailman nykytilasta. Vastauksen pohtiminen saa kirjailijan aikamatkalle sukupolvensa nuoruuteen, Suomen maaseudulle 1950- ja 1960-luvuille.

Timotein tuoksu on riemastuttava ja traaginen kertomus maailmasta, jota ei enää ole, ja ihmisistä, joiden työllä kotimaan hyvinvointi rakennettiin. Tangon tahdit ja heinäniitoksen tuoksu siivittävät kansankirjailija Oinosen muistoja ajasta, jolloin Jumalakin tuntui heinäkuorman korkeuksista luotujaan kaitsevalta, sota-arpiselta pienviljelijältä.

Heikki Turunen on syntynyt 9. joulukuuta 1945 Pielisjärvellä ja asuu nykyisin Juuan kunnassa Pielisen rannalla. Hänen esikoisromaaninsa Simpauttaja julkaistiin vuonna 1973, ja vuonna 2000 se valittiin vuosisadan parhaaksi esikoisteokseksi.

Turunen varttui Suomen maaseudun kulta-aikaan, mikä teki hänestä parantumattoman maalaisromantikon. Hän kuvaa tuotannossaan suomalaisen yhteiskunnan murrosta, maaltamuuton vaikutuksia yksilöön ja yhteisöön. Monesti palkittu kirjailija tunnetaan rehevästä, rehellisestä ja humoristisesta tarinankerronnastaan.

On kaksi maalaismiestä. On reki ja on viinapullo. Ja on heikkouksia ja on himoja.

Eletään talvisodan kynnyksellä, maailma on myllerryksen kourissa. Viisikymppiset Oppi ja Matti lähtevät reellä Opin äidin ruumista hakemaan, murheelliselle matkalle korpeen. Reissulla kilvoitellaan ja pinnistellään, taistellaan lihan heikkoutta vastaan, mutta kahdelle juopolle kiusaus on liian suuri ja yönseutu menee ryypiskelyksi ja rymistelyksi.

Heikki Turunen on romaanissaan tarinankertomisen alkulähteillä, kirjailijan ja lukijan yhteisessä mielikuvien syntymaastossa. Kuin tarinaukko jossain salotuvan uunin päällä hän paljastaa ihmisen elämässä ja kuolemassa. "Minä kerron teille niin pitkiä satuja kuin suksenlatuja ja sanani vierivät sydämiinne kuin jäniksenpaskat kalliolta."

Heikki Turunen on syntynyt 1945 Pielisjärvellä ja asuu nykyisin Juuan kunnassa Pielisen rannalla. Hänen esikoisromaaninsa Simpauttaja julkaistiin vuonna 1973, ja vuonna 2000 se valittiin vuosisadan parhaaksi esikoisteokseksi.

Turunen varttui Suomen maaseudun kulta-aikaan, mikä teki hänestä parantumattoman maalaisromantikon. Hän kuvaa tuotannossaan suomalaisen yhteiskunnan murrosta, maaltamuuton vaikutuksia yksilöön ja yhteisöön. Monesti palkittu kirjailija tunnetaan rehevästä, rehellisestä ja humoristisesta tarinankerronnastaan.

On kaksi maalaismiestä. On reki ja on viinapullo. Ja on heikkouksia ja on himoja.

Eletään talvisodan kynnyksellä, maailma on myllerryksen kourissa. Viisikymppiset Oppi ja Matti lähtevät reellä Opin äidin ruumista hakemaan, murheelliselle matkalle korpeen. Reissulla kilvoitellaan ja pinnistellään, taistellaan lihan heikkoutta vastaan, mutta kahdelle juopolle kiusaus on liian suuri ja yönseutu menee ryypiskelyksi ja rymistelyksi.

Heikki Turunen on romaanissaan tarinankertomisen alkulähteillä, kirjailijan ja lukijan yhteisessä mielikuvien syntymaastossa. Kuin tarinaukko jossain salotuvan uunin päällä hän paljastaa ihmisen elämässä ja kuolemassa. "Minä kerron teille niin pitkiä satuja kuin suksenlatuja ja sanani vierivät sydämiinne kuin jäniksenpaskat kalliolta."

Heikki Turunen on syntynyt 1945 Pielisjärvellä ja asuu nykyisin Juuan kunnassa Pielisen rannalla. Hänen esikoisromaaninsa Simpauttaja julkaistiin vuonna 1973, ja vuonna 2000 se valittiin vuosisadan parhaaksi esikoisteokseksi.

Turunen varttui Suomen maaseudun kulta-aikaan, mikä teki hänestä parantumattoman maalaisromantikon. Hän kuvaa tuotannossaan suomalaisen yhteiskunnan murrosta, maaltamuuton vaikutuksia yksilöön ja yhteisöön. Monesti palkittu kirjailija tunnetaan rehevästä, rehellisestä ja humoristisesta tarinankerronnastaan.

Menestysromaanin synty ja sen hinta.

Heikki Turunen paljastaa Simpauttajan rehevän alkuvoiman lähteet.

Simpauttajan hinta on itsenäinen jatko-osa vuonna 2021 ilmestyneelle romaanille Timotein tuoksu. Heikki Turunen kertoo siinä jäljittelemättömään tapaansa Suomen, maaseudun, ikäpolvensa ja oman minänsä tarinaa vuosilta, jolloin yhteiskunnan rakennemuutos pakotti miljoonat nuoret kaupunkeihin aiheuttaen heissä nykypäivän pakolaistenkin sopeutumisvaikeuksiin verrattavan kulttuurishokin.

Pohjoiskarjalaisen Turusen esikoinen ilmestyi 1973 mullistaen nuoren lehtimiehen elämän. Vuosituhannen taitteessa se valittiin 1900-luvun parhaaksi suomalaiseksi esikoisromaaniksi. Simpauttajan hinnassa ikääntyvä kirjailija taustoittaa viisikymppisen esikoisensa teemoja ja sen henkilöiden taustoja. Samalla hän paljastaa sen ja koko tuotantonsa uhrit ja hinnan, joka liikuttaa, järkyttää, hävettääkin.

Heikki Turunen on syntynyt 9. joulukuuta 1945 Pielisjärvellä ja asuu nykyisin Juuan kunnassa Pielisen rannalla. Hänen esikoisromaaninsa Simpauttaja julkaistiin vuonna 1973. Turunen varttui Suomen maaseudun kulta-aikana, mikä teki hänestä parantumattoman maalaisromantikon.

Menestysromaanin synty ja sen hinta.

Heikki Turunen paljastaa Simpauttajan rehevän alkuvoiman lähteet.

Simpauttajan hinta on itsenäinen jatko-osa vuonna 2021 ilmestyneelle romaanille Timotein tuoksu. Heikki Turunen kertoo siinä jäljittelemättömään tapaansa Suomen, maaseudun, ikäpolvensa ja oman minänsä tarinaa vuosilta, jolloin yhteiskunnan rakennemuutos pakotti miljoonat nuoret kaupunkeihin aiheuttaen heissä nykypäivän pakolaistenkin sopeutumisvaikeuksiin verrattavan kulttuurishokin.

Pohjoiskarjalaisen Turusen esikoinen ilmestyi 1973 mullistaen nuoren lehtimiehen elämän. Vuosituhannen taitteessa se valittiin 1900-luvun parhaaksi suomalaiseksi esikoisromaaniksi. Simpauttajan hinnassa ikääntyvä kirjailija taustoittaa viisikymppisen esikoisensa teemoja ja sen henkilöiden taustoja. Samalla hän paljastaa sen ja koko tuotantonsa uhrit ja hinnan, joka liikuttaa, järkyttää, hävettääkin.

Heikki Turunen on syntynyt 9. joulukuuta 1945 Pielisjärvellä ja asuu nykyisin Juuan kunnassa Pielisen rannalla. Hänen esikoisromaaninsa Simpauttaja julkaistiin vuonna 1973. Turunen varttui Suomen maaseudun kulta-aikana, mikä teki hänestä parantumattoman maalaisromantikon.

Kunnianosoitus tarinankertojille.

Hämärätunti päivän ja illan taitekohdassa on perheelle tärkeä. Silloin äiti saa hetken huoahtaa ja nauraa vuklattaa isän tarinoille.

Hämärätunnin tarinoita kuvaa sodanjälkeistä jälleenrakennusajan Suomea. Asutustilallinen isä on sodassa hermonsa menettänyt, ja elämä on niukkaa. Päähenkilön, pienen Heino-pojan elämä on kuitenkin yllättävän onnellista. Etenkin romaanin alussa tunnelma on kotona lämmin: on hämärätunti, isä tarinoi, äiti käristää sianlihaa kastikkeeseen ja villasukat kuivuvat hellan vieressä.

Romaanin henkilöt, kuten Totinen Matti, Nauraja-Hilkkonen ja Satjangon kaunis Anni, jäävät elämään vielä kirjan lukemisen jälkeenkin. Heikki Turunen on mestari välittämään naurunkursketta ja itkuntyrskettä. Teos kuvaa aidosti myös henkisen ilmapiirin muutosta, kun Suomi nykyaikaistui, hevonen vaihtui traktoriin ja asutustila lopulta rivitalonpätkään.

Hämärätunnin tarinoita on julkaistu vuonna 2010.

Heikki Turunen on syntynyt 9. joulukuuta 1945 Pielisjärvellä ja asuu nykyisin Juuan kunnassa Pielisen rannalla. Hänen esikoisromaaninsa Simpauttaja julkaistiin vuonna 1973. Turunen varttui Suomen maaseudun kulta-aikana, mikä teki hänestä parantumattoman maalaisromantikon.