Jaana Seppänen – författare

Ekstaasista kärsimykseen - paratiisista helvettiin!

Nelikymppinen Veli on päättömästi rakastunut nuoreen kampaajapoikaan Sebastianiin. Meeri, elämänkokemuksensa vimmaiseksi kypsyttämä Donna Giovanna, taas on lakannut jo oireilemasta rajuja rakkauksiaan.

Kun nämä kaksi toisilleen ventovierasta jäävät yöllisen porraskäytävän vangeiksi, seuranaan vain toisensa ja täysi viinitonkka, alkaa aamuun kurkottava keskustelu kumpaakin riivaavasta arvoituksesta rakkauden ja intohimon olemuksesta. Estoton vuoropuhelu velloo runoudesta rujouteen, filosofiasta fiilistelyyn. Velin ja Meerin intiimiksi antautuvia tunnustuksia seuraa postiluukun raosta naapurin paha silmä.Revitään rikki se rakkaus on hämmentävän kiehtova dialogiromaani, assosiaatioiden ja paradoksien temmellyskenttä.

Vasta iltapäivällä voi tulla tietoiseksi kaaresta, jota aurinko on taivaalla tekemässä.

Jaana Seppänen kuljeskelee fatalistina Ouagadougoussa ja misantrooppina Roomassa. Vaieten hän odottaa Oostendessa nousuvettä.

Toisessa esseekokoelmassaan Seppänen pohtii tarkkaan ja raadolliseen tyyliinsä ikävystymisen, kommunikaation ja väärinymmärrysten teemoja ja peilaa niitä mm. Krzysztof Kieslowskin, Michael Haneken, T.S. Eliotin, Michel Houellebecqin, Pier Paolo Pasolinin ja Imre Kertészin teoksiin. Kohtalo on tumma sävy, joka värjää näkökentän laidat, matalataajuinen jyminä, jonka voi tarkasti kuuntelemalla erottaa maailman hälyn takaa. Tähän mielentilaan, iltapäivään, Seppänen kutsuu lukijansa.

Jaana Seppänen on vapaa kirjailija ja kääntäjä. Hän debytoi 2008 romaanilla Lublinin taika. Seppäsen esseekokoelma Carmenin silmät (2011) sai laajasti huomiota ja kehuja. Viimeisin teos on yhdessä Johanna Venhon kanssa kirjoitettu dialogiromaani Revitään rikki se rakkaus (2013).

Essee on hetken omakuva

Teoksessa puolustetaan raivoisasti ihmisen salaisuutta ja humanismia, joka ei unohda ruumista.

Outokuoriaiset on Jaana Seppäsen kolmas esseekokoelma, impotentti omakuva keskellä tämänhetkistä kaaosta. Se liikkuu viattomuuden, toden ja valheen liepeillä. Seppänen kirjoittaa aistillisia, lihallisia esseitä mm. Louis-Ferdinand Célinestä, Emil Cioranista, Clarice Lispectorista, Michelangelo Antonionista, Markku Lahtelasta. Hän porautuu siihen, mikä ei ole ilmeistä – kuten edistyksen ajatukseen, joka on kuin ihoon tatuoituja maksiimeja, kun tosiasiassa ihmisen syvemmissä kerroksissa vallitsee vuosikymmenten tunkkaisuus. Hän pohtii, minkälainen arvoitus nainen on 60-luvun eurooppalaisessa elokuvassa tai mitä viestivät 70-80-luvun pornotähti Cicciolinan paljaat rinnat sillä samalla vapautumisen tiellä jolla vieläkin opettelemme kävelemistä. "Katselen ja yritän olla näkemättä sitä, mikä silmille tarjoutuu. Tuolla suoltaa valheita suuri Trollitehdas. Mutta minä tunnustelen liikettä itsessäni. Laitan silmät kiinni, kuuntelen. Pienestä jännittyneestä värinästä syntyvät sodatkin."

Jaana Seppänen on filosofian lisensiaatti ja helsinkiläinen kirjailija, joka on kirjoittanut sekä esseitä että romaaneja.