Kati Tervo – författare

Järjellä ja tunteella kirjoitettu esikoisteos. Aurinkoista, intiimiä tekstiä kirjailijaperheen elämästä, keski-ikäisen naisen tunnoista ja muistoista vuosien takaa.

Kati Tervo kirjoitti Kesäpäiväkirjaa vapusta syksyyn vuonna 2007. Aurinkoinen, intiimi teksti virtaa lempeästi, hieman viistosti hymyillen. Juuri tätä arki parhaimmillaan on – yksinkertaisen kaunista. Elämänmyönteinen kerronta vie mukanaan ja kirjoittajan taito iloita pienistä asioista tarttuu lukijaan.

Poika Kalle ja kirjailijamies Jari ovat kertojan elämän kiintopisteitä. Päivät täyttyvät kotoisista askareista ja luonnon tarkkailusta, nykyhetkeä vasten piirtyy perhehistoria. Pintaan nousee muistoja vuosien takaa: lapsuuden kesät, murrosiän kapina SS-miehenä palvellutta isää vastaan, äidin kuolema, avoliittoaika puolison kanssa, kosinta ja lapsen syntymä. Menneisyyden pelot ovat vähentyneet lapsuudesta aikuisuuteen matkattaessa ja keski-ikä herättää vapautumisen tunteen. Kesäpäiväkirjassa kesää vietetään kaupungissa, mökkeillään kotimaassa ja lomaillaan Italiassa. Rakastetaan paljon ja välillä riidellään – eletään.

Miksi sitruunanlohko ruiskii aina silmään? Herkullisia tarinoita elämän makeudesta, suolaisuudesta ja tahmaisuudesta

Kati Tervon humoristisissa tarinoissa perataan, ruoditaan ja kiehautellaan elämää keittiön kautta. Miksi sitruunanlohko ruiskii aina silmään? Miksi kortteleita kiertää jäätelöauto muttei yhtään vihannesautoa? Mitä anopilta voi oppia ja mikä on miehen paikka? Miltä maailma näyttää jääkaapin valossa?

Keittiöstä on lähdetty sotaan, keittiössä on rakasteltu, keittiössä on päästetty sisäinen marttyyri valloilleen. Muistoissaan Tervo palaa lapsuuteen, mummulan karkaileviin sikoihin, ukin tassikahveihin ja äidin verilettuihin. Nuoruudessa keittiö palveli hiusvärjäämönä, kunnes kaalikeitosta heräsi rakkaus ruoanlaittoon ja jääkaappiin. Kirjailijaperheen keittiö on naisen valtakuntaa, mutta reviirille alkavat tunkea sekä mies että poika.

Kati Tervolla on tarkka silmä, hymyilevä kynä ja ennen kaikkea salliva asenne. Hänkin taistelee jääkaapin öistä kutsua vastaan.

Olemme kaikki tallessa puun oksina emmekä katoa mihinkään.

Lapsena Heidi Hukkanen käy vastentahtoisesti sairaan mummunsa luona, joka röhnöttää nojatuolissaan kuin Punahilkka-sadun susi ja rähisee vieraalla kielellä. Aikuisena Heidi matkustaa Saksaan kaivelemaan juuriaan.

Vuonna 1912 koulutyttö Adele Schumacher rakastuu Dresdenissä saksaa opiskelevaan Johannes Hukkaseen ja seuraa miestä Suomeen. Uusi koti ja kotimaa eivät kuitenkaan muistuta Adelen unelmaa: Tampereella odottaa anoppi, jonka mielestä saksalaismorsian olisi saanut jäädä omalle kaalimaalleen. Hukkaset ja Schumacherit kokevat kohtalonsa viime vuosisadan myllerryksien keskellä: yksi joutuu kaasukammioon, toinen muuttaa Amerikkaan ja adoptoi intiaanipojan. Heidi Hukkanen piirtää sukupuunsa, jonka oksat, jo edesmenneet ihmiset, puhkeavat vielä kerran puhumaan ja kertovat kukin oman väkevän tarinansa.

Kati Tervon aiemmat teokset Kesäpäiväkirja (2008) ja Jääkaapin henki (2011) ovat saaneet kiitosta ironisen lämpimästä tyylistä, arjen rehellisestä kuvauksesta ja konstailemattomuudesta. Kati Tervo on myös Ilta-Sanomien ja Yhteishyvän pidetty kolumnisti. Hän kokkaa, hoitaa kotia ja seuraa maailman menoa. Hän rakastaa arkea ja asuu perheineen Helsingissä.