Kimmo Ketola – författare

The Hare Krishna movement is one of the most well-known new religious movements in the Western societies. It was founded in New York in 1966 by the Indian monk A. C. Bhaktivedanta Swami Prabhupada (1896-1977). The fact that it emerged during the heyday of the countercultural protests is often invoked in the explanations of its success. This book offers a completely new account for the rise and growth of the Hare Krishna movement by analysing it from the viewpoint of cognitive science of religion. It focuses on the charisma of the founder-guru through the writings of his earliest disciples and also takes a close look at the theology and ritual practices of the movement.

Selviävätkö asiat puhumalla, vai onko vaikeneminen kultaa? Kirjassa tutkitaan, millä perusteilla vaikenemisen, salaamisen, hiljaisuuden tai muun kommunikaation puuttumisen voidaan katsoa olevan tärkeää. Kirjassa pohditaan nonkommunikaation eli kommunikoimatta jättämisen hyödyllisyyttä ja pakkoa erilaisissa oloissa ja ympäristöissä. Nonkommunikaatio voi suojata tai mahdollistaa jotakin toimijalle arvokasta. Sitä tarvitaan myös ylläpitämään ja rakentamaan yhteisöllistä maailmaamme. Kuitenkin varsin usein nonkommunikaatio näyttäytyy asiana, jonka hyväksymisestä ja paheksumisesta kiistellään kiihkeästikin. Tässä teoksessa nonkommunikaatiota tarkastellaan kommunikaatioteorioita, folkloristiikkaa, uskontotiedettä, sosiaalipsykologiaa ja terapiakeskusteluja hyödyntäen. Runsas esimerkkiaineisto valottaa kysymystä useissa erilaisissa asiayhteyksissä. Teos tarjoaa näkökulmia ihmisten kanssa ammatikseen työskenteleville sekä sosiaali- ja kulttuuritieteistä kiinnostuneille. Se soveltuu myös oppikirjaksi korkeakouluihin.

Mikä selittää tietynlaisten uskomusten yleismaailmallisen suosion? Miksi ihmisillä on taipumus erottaa tiettyjä toimintoja arkisista askareista ja suhtautua niihin poikkeuksellisesti? Miksi näissä toiminnoissa usein hyödynnetään poikkeuksellisia tunne- ja tietoisuudentiloja? Mikä selittää sen, että uskonto lisää ihmisten yhteenkuuluvuutta? Miksi ihmiset välittävät tiettyjä kertomuksia perinteenä sukupolvelta toiselle? Uskonto ja ihmismieli etsii vastauksia näihin kysymyksiin kognitiivisen uskontotieteen avulla, joka on yksi uskontotieteen uusista lähestymistavoista. Sen päämääränä on selittää tieteen avulla ylikulttuurisesti toistuvia uskonnollisia ilmiöitä. Lähestymistavan mukaan ihmismieli ei ole tyhjä taulu, joka saa sisältönsä kulttuurista, vaan pikemminkin kulttuuri saa sisältönsä yksilöiden mielistä. Näin myös uskonto nousee ihmismielen rakenteesta ja on osa ihmisen luontaista toimintarepertoaaria. Riippumatta siitä, onko olemassa jumalia, jotka ilmoittavat itsensä ihmisille, on selitettävä, miksi uskonnollinen ilmoitus tuntuu puhuttelevalta ja miksi uskonnollinen sanoma leviää eri kulttuureissa. Uskonto ja ihmismieli on ensimmäinen perusteellinen suomenkielinen johdatus kognitiiviseen uskonnontutkimukseen. Uskontoa lähestytään siinä luonnollisena osana ihmismieltä ja kulttuuria. Tämä uusi kansainvälinen suuntaus lähestyy uskonnollista ajattelua, käyttäytymistä ja kokemusta kognitiivisen psykologian, neurotieteen ja evoluutioteorian näkökulmista. Teos koostuu laajasta johdannosta ja tapausanalyyseista, joiden teemat vaihtelevat jumalakäsitteistä rock-idolien palvontaan ja psykoterapiaan. Teos on tarkoitettu oppikirjaksi uskontotieteeseen sekä muuhunkin kulttuurintutkimukseen. Samalla se on kiinnostava katsaus uskontojen tutkimukseen jokaiselle näitä asioita pohtivalle. Kirjoittajat ovat uskontotieteen tutkijoita.