Mikko Lahtinen – författare

Often portrayed as an aloof philosopher, Louis Althusser's work on Niccolo Machiavelli reveals Althusser's deep commitment to political practice. Seeking to challenge the prevailing views on Althusser, Mikko Lahtinen argues that the French thinker cannot be understood from a purely philosophical perspective.

Louis Althusser’s interpretation of Niccolò Machiavelli has never really been studied in any detail as an analysis of political action and intervention. The same is also true for Althusser’s notion of aleatory materialism. Instead, these have conventionally been studied from the viewpoint of a philosophical perspective in which politics is excluded. The objective of the present book thus runs against many of the prevailing views on Althusser. Here the emphasis is placed on Althusser's advancement of a theory of materialist politics. The main argument put forward is that, for Althusser, it was essential to reflect on how the conjunctural understanding of history and reality could offer a theoretical starting point for a subversive political strategy.

"Aave kummittelee Euroopassa kommunismin aave." Poliittisen ajattelun klassikko vuodelta 1848 analysoi porvariston ja proletariaatin ristiriidan unohtumattomasti.

Vastapaino on julkaissut 40-vuotisen historiansa aikana yli 600 kirjaa. Niiden myötä Vastapainosta on kehittynyt keskeinen suomalainen tiede- ja tietokirjakustantamo. Sen julkaisemien kirjojen vaikutus suomalaiseen keskusteluun on ollut huomattava varsinkin yhteiskuntatieteissä, sukupuolentutkimuksessa ja monikulttuurisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Filosofian ja ihmistieteiden klassikkojen ja kansainvälisesti merkittävien nykytutkijoiden yli 170 suomennettua teosta ovat nekin monin tavoin rikastuttaneet kulttuuria. Vastapainon menetelmäoppaat ovat auttaneet tuhansia opinnäytteen tekijöitä selviytymään urakastaan, kustantamon tentti- ja pääsykoekirjojen äärellä on hikoiltu ja tuskailtu mutta myös koettu oppimisen iloa ja riemua. Filosofi ja politiikan tutkija Mikko Lahtisen kirjan neljässäkymmenessä esseessä nousevat esille niin Vastapainon suuret ”julkaisulinjat” kuin oman alansa tai lajityyppinsä ainutkertaiset edustajatkin. Hän arvostelee presentististä ajattelutapaa, jossa vanhan kirjan oletetaan olevan uutta huonompi tai peräti vanhentunut teos. Lahtisen esseissä Vastapainon vanhemmat ja uudemmat kirjat muodostavat vuolaan kirjojen virran, jossa eriaikaiset ja eriaineksiset teokset yhdessä avaavat yhä uusia näkökulmia inhimilliseen elämään globaaleista kysymyksistä pieniin talventörröttäjiin.