Noora Vallinkoski – författare

Suuri romaani suuresta murroksesta, jossa tietokone panee työmiehen polvilleen. Johanna oppii lapsena, ettei opiskelu kannata. Hän oppii olemaan hyvä jätkä, isän ja veljen veroinen. Mutta sitten mieli muuttuu, ja hän pelkää: Entä jos tausta näkyy hänestä? Entä jos hän unohtaa sen?Aiemmin miehet rakensivat kokonaisen kaupungin, mutta uuden vuosituhannen myötä maailma on toinen. Miehet ovat vaarassa pudota kelkasta ja vetää mukanaan seuraavankin sukupolven.Teollistumisen raunioista ponnistava Koneen pelko näyttää, etteivät lähtökohdat ole kaikille samat. Romaani on uljas tarina luokkaeroista, näköalattomuudesta ja sanoista, joilla kerrotaan koko maailma.

Suuri romaani suuresta murroksesta, jossa tietokone panee työmiehen polvilleen. Johanna oppii lapsena, ettei opiskelu kannata. Hän oppii olemaan hyvä jätkä, isän ja veljen veroinen. Mutta sitten mieli muuttuu, ja hän pelkää: Entä jos tausta näkyy hänestä? Entä jos hän unohtaa sen?Aiemmin miehet rakensivat kokonaisen kaupungin, mutta uuden vuosituhannen myötä maailma on toinen. Miehet ovat vaarassa pudota kelkasta ja vetää mukanaan seuraavankin sukupolven.Teollistumisen raunioista ponnistava Koneen pelko näyttää, etteivät lähtökohdat ole kaikille samat. Romaani on uljas tarina luokkaeroista, näköalattomuudesta ja sanoista, joilla kerrotaan koko maailma.

Karhea romaani rakkauden taloudellisista edellytyksistä.Ikean takana purkukuntoista Mörskää asuttaa vanha Monni. Yläkerrassa aikuinen kummipoika pakenee lapsuudentraumaa nettipeleihin. Kun menestynyt siskontytär Tiia palaa ulkomailta Monnin luo, sekalainen kolmikko on koossa.Tiia on raskaana ja uuden elämän alussa. Raskaus herättää Monnissa vaikeita muistoja, ja aika tehtaalla palaa mieleen. Tiia ja Monni saavat toisistaan tukea, kummipoikaa lohduttaa salaperäinen nettiystävä.Vahvat teemat puhuvat: eriarvoisuus, sosiaalisen nousun aiheuttama juurettomuus ja menettämisen pelko. Rakkautta säännöstellään niin purkutalossa kuin järvenrannan hirsihuvilassa. Tuhlattavaksi sitä ei ole missään.

Karhea romaani rakkauden taloudellisista edellytyksistä.Ikean takana purkukuntoista Mörskää asuttaa vanha Monni. Yläkerrassa aikuinen kummipoika pakenee lapsuudentraumaa nettipeleihin. Kun menestynyt siskontytär Tiia palaa ulkomailta Monnin luo, sekalainen kolmikko on koossa.Tiia on raskaana ja uuden elämän alussa. Raskaus herättää Monnissa vaikeita muistoja, ja aika tehtaalla palaa mieleen. Tiia ja Monni saavat toisistaan tukea, kummipoikaa lohduttaa salaperäinen nettiystävä.Vahvat teemat puhuvat: eriarvoisuus, sosiaalisen nousun aiheuttama juurettomuus ja menettämisen pelko. Rakkautta säännöstellään niin purkutalossa kuin järvenrannan hirsihuvilassa. Tuhlattavaksi sitä ei ole missään.

Monica kertoi meille välitunnilla, että sillä oli huoneen ovessa kyltti, jossa luki PÄÄSY KIELLETTY. Monican äiti oli löytänyt kyltin Tiimarista.- Miksi sun äiti sellaisen osti, me kysyttiin.- Koska äiti haluaa kunnioittaa mun yksityisyyttä, Monica sanoi.Me ei tiedetty mitä yksityisyys tarkoitti, mutta se oli varmaan jotain sellaista mitä rivitaloissa asuvat ihmiset tekivät toisilleen.Turkulaisen Pernon lähiön korkein vuokratalo jättää varjoonsa muut Tähkiönkadun talot. Kun yläkerran ryyppyjuhlat valvottavat kuusihenkistä Heiskasen perhettä, herää unelma nousta talossa korkeammalle, sinne, missä valo tulvii katosta.Sääntöjä lateleva, punaisen hetekansa vangiksi vajoava äiti muistuttaa kuitenkin, ettei koskaan saa luulla olevansa muita ylempänä. Noora ei tosin ymmärrä, miten se olisi mahdollista, kun ei ole lähellekään muiden tasalla. Lamaan taittuva 1990-luku saa hänet ihmettelemään: on ihanaa, että koulussa on häntä varten oma pulpetti, mutta keitä ovat luokkatoverit, nuo laihat ja kauniit lapset, jotka tuoksuvat Omo Colorilta?Noora Vallinkosken lämpimän traagisessa esikoisromaanissa lapset askartelevat isän syöpähoidoissa irtoavasta tukasta tekoviikset ja kasvavat kaljarinkien vakoilijoista omiin rinkeihinsä. Onko niin, että huono-osaisuus aina periytyy? Miltä tuntuu, kun edes kieltä ei voi kutsua omakseen? Onko köyhällä varaa uusiin alusvaatteisiin, saati rakkauteen? Ja pitääkö paikkansa, että aurinko nousee joka päivä myös Pernossa?