Sami Lotila – författare

Suomalaisen kehonrakennuksen maailmanmestarin uskomaton tarina

Sami Lotila kertoo Olev Annuksen, suomalaisen kehonrakennuksen maailmanmestarin, elämäntarinan kirjassa Tallinnan terminaattori.

Virolaissyntyisen mutta Suomessa jo kohta 40 vuotta asuneen Olev Annuksen elämäntarina hakee vertaistaan. Siihen mahtuu litrakaupalla hikeä, verta ja kyyneliä sekä epäinhimillinen määrä suuria uhrauksia, joiden ansiosta vaatimattomien lähtökohtien mies ponnisti maailmanmaineeseen.

Olev Annus oli nuoruudessaan puna-armeijan Spetsnaz-erikoisjoukkojen jäsen, todellinen tappokone, mutta myös Neuvostoliiton paras kehonrakentaja. Virallisesti kehonrakennus oli Neuvostoliitossa kielletty ja Olev joutuikin usein hankaluuksiin KGB:n kanssa.

Olev halusi kansainvälisille kilpa-areenoille. Tähän tarjoutui mahdollisuus 1980-luvun alussa, kun hänen onnistui muuttaa Suomeen. Siitä alkoi Olevin nousu kohti maailman terävintä kehonrakennushuippua, jonka hän saavutti 1987 voittamalla ammattilaisten maailmanmestaruuden. Huipulla hän tutustui moniin kehonrakennuksen suuruuksiin kuten myös lajin legendaan Arnold Schwarzeneggeriin.

Menestyksestä huolimatta väkivalta seurasi Olevia Tallinnasta sinne, minne hän aina menikin. Väkivaltainen kohtaaminen päätti myös hänen kehonrakennusuransa. Olevin tarina on täynnä suuria voittoja, mutta myös suuria uhrauksia, pettymyksiä ja vainoa.

Kehonrakentaja, kuntovalmentaja, yrittäjä Tapani ”Tape” Valkonen on tuttu mies iltapäivälehtien lööpeistä ja juorulehtien sivuilta. Jos Suomessa nimettäisiin valtakunnan lööppikuningas, niin Tape nousisi vähintään perintöprinssiksi.

Kehonrakentaja, kuntovalmentaja, yrittäjä Tapani ”Tape” Valkonen on tuttu mies iltapäivälehtien lööpeistä ja juorulehtien sivuilta. Jos Suomessa nimettäisiin valtakunnan lööppikuningas, niin Tape nousisi vähintään perintöprinssiksi.Tapesta puhutaan, hänestä liikkuu mitä uskomattomampia huhuja, ja häntä myös pelätään. Milloin hämmästellään Tapen yltäkylläiseltä näyttävää elämäntyyliä, milloin hänen avioliittoaan Tiina Jylhään, milloin hänen avointa dopingaineiden käyttöään, tai hänen suhteitaan moottoripyöräjengiläisiin. Tape on 120 kiloa teräksistä lihasta ja kova poika suustaan, joten hänet huomataan. Tape tuntuu olevan siellä, missä tapahtuu, niin hyvässä kuin joskus pahassakin.Mies Tape Valkosen karskin ulkokuoren takana on sen sijaan tuntemattomampi tapaus. Harva tietää mitään hänen monipuolisesta urheilutaustastaan, hänen työstään suomalaisen kehonrakennuksen ja fitnessurheilun hyväksi, tai hänen perhekeskeisyydestään ja rakkaudestaan lapsia kohtaan. Kuka uskoisi, että Tape Valkonen on myös herkkä runoilija?Tape ei kiellä kommelluksiaan ja rikoksiaankaan, mutta valottaa nyt ensimmäistä kertaa niiden taustoja. Tape on siitä harvinainen huippu-urheilija, että hän myöntää avoimesti käyttäneensä dopingia aina ennen kilpailuja. Hän sanoo, että ilman sitä huippu-urheilussa ei pärjää, oli laji melkein mikä hyvänsä. Tape ei suosittele doping-aineita, mutta korostaa, että on tehtävä ero niiden ja huumeiden välillä. Doping on huippu-urheilussa yleisempää kuin kukaan on uskaltanut tunnustaa.Tässä elämäkerrassa Tapani Valkonen kertoo avoimesti kaiken elämästään ja kalliista autoistaan ja 1200-neliömetriseksi väitetystä talostaan Tallinnassa ja dopingkäräjistään ja onnettomuuksistaan ja lapsuudestaan ja kovista oppitunneistaan ja elämästään ylipäätään. Tämä kirja ei ole Valkosen valkopesu, vaan johdattaa lukijansa varjoisillekin poluille, joita Tape on tallustanut. Aina lopulta on aurinko kuitenkin paistanut ja elämä voittanut. Annetaan ison miehen puhua, omin sanoin ja sensuroimatta. Kirjan kirjoittaja toimittaja Sami Lotila, FM, asuu Tallinnassa ja Helsingissä ja kirjoittaa työkseen lehtiin Suomessa ja Virossa. Aiemmin hän on toiminut Hymy-lehden päätoimittajana ja juontanut keskusteluohjelmaa Viron TV:ssä. Lotila on kirjoittanut yli kymmenen kirjaa suomeksi ja viroksi.

Kehonrakentaja, kuntovalmentaja, yrittäjä Tapani ”Tape” Valkonen on tuttu mies iltapäivälehtien lööpeistä ja juorulehtien sivuilta. Jos Suomessa nimettäisiin valtakunnan lööppikuningas, niin Tape nousisi vähintään perintöprinssiksi.

Kehonrakentaja, kuntovalmentaja, yrittäjä Tapani ”Tape” Valkonen on tuttu mies iltapäivälehtien lööpeistä ja juorulehtien sivuilta. Jos Suomessa nimettäisiin valtakunnan lööppikuningas, niin Tape nousisi vähintään perintöprinssiksi.Tapesta puhutaan, hänestä liikkuu mitä uskomattomampia huhuja, ja häntä myös pelätään. Milloin hämmästellään Tapen yltäkylläiseltä näyttävää elämäntyyliä, milloin hänen avioliittoaan Tiina Jylhään, milloin hänen avointa dopingaineiden käyttöään, tai hänen suhteitaan moottoripyöräjengiläisiin. Tape on 120 kiloa teräksistä lihasta ja kova poika suustaan, joten hänet huomataan. Tape tuntuu olevan siellä, missä tapahtuu, niin hyvässä kuin joskus pahassakin.Mies Tape Valkosen karskin ulkokuoren takana on sen sijaan tuntemattomampi tapaus. Harva tietää mitään hänen monipuolisesta urheilutaustastaan, hänen työstään suomalaisen kehonrakennuksen ja fitnessurheilun hyväksi, tai hänen perhekeskeisyydestään ja rakkaudestaan lapsia kohtaan. Kuka uskoisi, että Tape Valkonen on myös herkkä runoilija?Tape ei kiellä kommelluksiaan ja rikoksiaankaan, mutta valottaa nyt ensimmäistä kertaa niiden taustoja. Tape on siitä harvinainen huippu-urheilija, että hän myöntää avoimesti käyttäneensä dopingia aina ennen kilpailuja. Hän sanoo, että ilman sitä huippu-urheilussa ei pärjää, oli laji melkein mikä hyvänsä. Tape ei suosittele doping-aineita, mutta korostaa, että on tehtävä ero niiden ja huumeiden välillä. Doping on huippu-urheilussa yleisempää kuin kukaan on uskaltanut tunnustaa.Tässä elämäkerrassa Tapani Valkonen kertoo avoimesti kaiken elämästään ja kalliista autoistaan ja 1200-neliömetriseksi väitetystä talostaan Tallinnassa ja dopingkäräjistään ja onnettomuuksistaan ja lapsuudestaan ja kovista oppitunneistaan ja elämästään ylipäätään. Tämä kirja ei ole Valkosen valkopesu, vaan johdattaa lukijansa varjoisillekin poluille, joita Tape on tallustanut. Aina lopulta on aurinko kuitenkin paistanut ja elämä voittanut. Annetaan ison miehen puhua, omin sanoin ja sensuroimatta. Kirjan kirjoittaja toimittaja Sami Lotila, FM, asuu Tallinnassa ja Helsingissä ja kirjoittaa työkseen lehtiin Suomessa ja Virossa. Aiemmin hän on toiminut Hymy-lehden päätoimittajana ja juontanut keskusteluohjelmaa Viron TV:ssä. Lotila on kirjoittanut yli kymmenen kirjaa suomeksi ja viroksi.

Suomalaisen kehonrakennuksen maailmanmestarin uskomaton tarina

Sami Lotila kertoo Olev Annuksen, suomalaisen kehonrakennuksen maailmanmestarin, elämäntarinan kirjassa Tallinnan terminaattori.

Virolaissyntyisen mutta Suomessa jo kohta 40 vuotta asuneen Olev Annuksen elämäntarina hakee vertaistaan. Siihen mahtuu litrakaupalla hikeä, verta ja kyyneliä sekä epäinhimillinen määrä suuria uhrauksia, joiden ansiosta vaatimattomien lähtökohtien mies ponnisti maailmanmaineeseen.

Olev Annus oli nuoruudessaan puna-armeijan Spetsnaz-erikoisjoukkojen jäsen, todellinen tappokone, mutta myös Neuvostoliiton paras kehonrakentaja. Virallisesti kehonrakennus oli Neuvostoliitossa kielletty ja Olev joutuikin usein hankaluuksiin KGB:n kanssa.

Olev halusi kansainvälisille kilpa-areenoille. Tähän tarjoutui mahdollisuus 1980-luvun alussa, kun hänen onnistui muuttaa Suomeen. Siitä alkoi Olevin nousu kohti maailman terävintä kehonrakennushuippua, jonka hän saavutti 1987 voittamalla ammattilaisten maailmanmestaruuden. Huipulla hän tutustui moniin kehonrakennuksen suuruuksiin kuten myös lajin legendaan Arnold Schwarzeneggeriin.

Menestyksestä huolimatta väkivalta seurasi Olevia Tallinnasta sinne, minne hän aina menikin. Väkivaltainen kohtaaminen päätti myös hänen kehonrakennusuransa. Olevin tarina on täynnä suuria voittoja, mutta myös suuria uhrauksia, pettymyksiä ja vainoa.

Rikollisen hyviä tarinoita.

Immu – Vanki numero 1861 kuvaa suomalaisten vankien elämää kaunistelematta mutta viihdyttävästi.

Entinen Cannonballin asekersantti Mika ”Immu” Ilmén tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen huumekaupan rahoittamisesta vuonna 2014. Vankila oli Immulle uusi kokemus, ja vangin elämää piti alkaa opetella kantapään kautta.

Tässä kirjassa Immu kertoo, millaista arki vankilassa oli ja millaisia elämäntarinoita sinne oli säilötty. Helsingin Sörnäisten vankilan karuus oli Immulle aluksi järkytys samoin kuin ihmisraunioilta näyttäneet kanssavangit. Sörkkä osoittautui omaksi maailmakseen, josta ei puuttunut valtataisteluita eikä väkivaltaa.

Tietokirjailija Sami Lotilan toimittama Immu – Vanki numero 1861 sisältää paljon mielenkiintoista asiaa vankilan kirjoitetuista ja kirjoittamattomista säännöistä sekä hauskoja ja surullisia mutta ennen kaikkea elämänmakuisia tarinoita kiven sisältä.

Rikollisen hyviä tarinoita.

Immu – Vanki numero 1861 kuvaa suomalaisten vankien elämää kaunistelematta mutta viihdyttävästi.

Entinen Cannonballin asekersantti Mika ”Immu” Ilmén tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen huumekaupan rahoittamisesta vuonna 2014. Vankila oli Immulle uusi kokemus, ja vangin elämää piti alkaa opetella kantapään kautta.

Tässä kirjassa Immu kertoo, millaista arki vankilassa oli ja millaisia elämäntarinoita sinne oli säilötty. Helsingin Sörnäisten vankilan karuus oli Immulle aluksi järkytys samoin kuin ihmisraunioilta näyttäneet kanssavangit. Sörkkä osoittautui omaksi maailmakseen, josta ei puuttunut valtataisteluita eikä väkivaltaa.

Tietokirjailija Sami Lotilan toimittama Immu – Vanki numero 1861 sisältää paljon mielenkiintoista asiaa vankilan kirjoitetuista ja kirjoittamattomista säännöistä sekä hauskoja ja surullisia mutta ennen kaikkea elämänmakuisia tarinoita kiven sisältä.

Pornon palveluksessa

Sami Lotilan henkilökuvassa Pornotähti Cindy Sun kurkistetaan jyväskyläläisen Sini Paanasen tarinan kautta aikuisviihdeteollisuuden kulissien taakse.

Tavalliseen keskiluokkaiseen perheeseen syntynyt Sini Paananen alkoi stripata jo teini-iässä. Parikymppisenä hän siirtyi hardcore-pornoon, ja hänestä tuli Cindy Sun, kansainvälisen pornomaailman tunnetuin suomalainen. Hänet voi nähdä alan filmeissä ja videoilla muiden maailmantähtien kanssa sekä aikuisviihdemessuilla ympäri maailman.

Tässä kirjassa Sini Paananen kertoo urastaan ja kokemuksistaan pornoteollisuudessa. Kirjan kirjoittaja Sami Lotila on haastatellut kirjaa varten paitsi Paanasta myös hänen ystäviään ja työtovereitaan.

Pornotähti Cindy Sun on kiertelemätön kertomus herkän nuoren naisen matkasta pornon kivikovaan maailmaan, missä ihmisten lihanhimolla voi ansaita suuria rahasummia.

Pornon palveluksessa

Sami Lotilan henkilökuvassa Pornotähti Cindy Sun kurkistetaan jyväskyläläisen Sini Paanasen tarinan kautta aikuisviihdeteollisuuden kulissien taakse.

Tavalliseen keskiluokkaiseen perheeseen syntynyt Sini Paananen alkoi stripata jo teini-iässä. Parikymppisenä hän siirtyi hardcore-pornoon, ja hänestä tuli Cindy Sun, kansainvälisen pornomaailman tunnetuin suomalainen. Hänet voi nähdä alan filmeissä ja videoilla muiden maailmantähtien kanssa sekä aikuisviihdemessuilla ympäri maailman.

Tässä kirjassa Sini Paananen kertoo urastaan ja kokemuksistaan pornoteollisuudessa. Kirjan kirjoittaja Sami Lotila on haastatellut kirjaa varten paitsi Paanasta myös hänen ystäviään ja työtovereitaan.

Pornotähti Cindy Sun on kiertelemätön kertomus herkän nuoren naisen matkasta pornon kivikovaan maailmaan, missä ihmisten lihanhimolla voi ansaita suuria rahasummia.

Rosoisia juttuja Helsingin yöstä

Immu – Pokevuodet jatkaa Mika ”Immu” Ilménin rikollisen viihdyttävää tarinaa ja kertoo hänen vuosistaan Helsingin suosituimpien baarien ovilla.

Entisenä Cannonballin asekersanttina tunnetuksi tullut Mika ”Immu” Ilmén toimi ennen vuosiaan järjestäytyneessä rikollisuudessa toisenlaisessa ammattikunnassa: eteisvahtimestarina, joita tutummin myös portsareiksi tai pokeiksi kutsutaan.

Immu työskenteli ovimiesalalla yhteensä 18 vuotta. Hän aloitti työskentelyn pienten lähiöbaarien ovilla, mutta eteni pikkuhiljaa Helsingin keskustan tunnetuimpien illanviettopaikkojen portinvartijaksi. Portsarin työssä ei voinut välttyä yllättäviltä tilanteilta ja väkivallalta, mutta tulot olivat tuohon aikaan huippuluokkaa: tippien lisäksi monien portsareiden ansioita kerryttivät useaan kertaan myydyt liput ja huumekauppa.

Sami Lotilan toimittama Immu – Pokevuodet on jo tutuksi tullutta Immua: värikkään humoristista kerrontaa karusta elämästä alamaailmassa.

Rosoisia juttuja Helsingin yöstä

Immu – Pokevuodet jatkaa Mika ”Immu” Ilménin rikollisen viihdyttävää tarinaa ja kertoo hänen vuosistaan Helsingin suosituimpien baarien ovilla.

Entisenä Cannonballin asekersanttina tunnetuksi tullut Mika ”Immu” Ilmén toimi ennen vuosiaan järjestäytyneessä rikollisuudessa toisenlaisessa ammattikunnassa: eteisvahtimestarina, joita tutummin myös portsareiksi tai pokeiksi kutsutaan.

Immu työskenteli ovimiesalalla yhteensä 18 vuotta. Hän aloitti työskentelyn pienten lähiöbaarien ovilla, mutta eteni pikkuhiljaa Helsingin keskustan tunnetuimpien illanviettopaikkojen portinvartijaksi. Portsarin työssä ei voinut välttyä yllättäviltä tilanteilta ja väkivallalta, mutta tulot olivat tuohon aikaan huippuluokkaa: tippien lisäksi monien portsareiden ansioita kerryttivät useaan kertaan myydyt liput ja huumekauppa.

Sami Lotilan toimittama Immu – Pokevuodet on jo tutuksi tullutta Immua: värikkään humoristista kerrontaa karusta elämästä alamaailmassa.

Hormonien ja huumeiden huuruissa

Suomen dopingin kummisetä on värikäs kuvaus Jyrki Tepsan rikollisesta elämästä dopingaineiden myyntiverkoston pyörittäjänä.

Laittomalla dopingkaupalla ansaitaan Suomessa vuosittain miljoonia euroja. Tämän alati kasvavan markkinan kummisetänä voidaan pitää Jyrki Tepsaa, joka tutustui itse dopingaineisiin voimailuharrastuksensa seurauksena.

Tepsa kasvatti kaupankäyntiään määrätietoisesti 1980-luvulta lähtien ja tilaili lopulta dopingainelasteja Venäjältä, Baltiasta ja Balkanin maista saakka. Yhteistyökumppaneina Tepsalla oli muun muassa Venäjän mafia, jonka karskit toimintatavat tulivat hänelle hyvin tutuiksi. Tepsan kehittämän myynti- ja jakeluverkoston kautta kiellettyjä aineita ostivat niin Suomen urheilumaailman kirkkaimmat tähdet kuin kuntosalien sunnuntaitreenaajatkin.

Suomen dopingin kummisedän tarina on täynnä rikoksia, päihteitä ja raakaa väkivaltaa mutta myös tragikoomisia tilanteita, ja se piirtää hätkähdyttävän kuvan dopingaineiden levinneisyydestä Suomessa.

Hormonien ja huumeiden huuruissa

Suomen dopingin kummisetä on värikäs kuvaus Jyrki Tepsan rikollisesta elämästä dopingaineiden myyntiverkoston pyörittäjänä.

Laittomalla dopingkaupalla ansaitaan Suomessa vuosittain miljoonia euroja. Tämän alati kasvavan markkinan kummisetänä voidaan pitää Jyrki Tepsaa, joka tutustui itse dopingaineisiin voimailuharrastuksensa seurauksena.

Tepsa kasvatti kaupankäyntiään määrätietoisesti 1980-luvulta lähtien ja tilaili lopulta dopingainelasteja Venäjältä, Baltiasta ja Balkanin maista saakka. Yhteistyökumppaneina Tepsalla oli muun muassa Venäjän mafia, jonka karskit toimintatavat tulivat hänelle hyvin tutuiksi. Tepsan kehittämän myynti- ja jakeluverkoston kautta kiellettyjä aineita ostivat niin Suomen urheilumaailman kirkkaimmat tähdet kuin kuntosalien sunnuntaitreenaajatkin.

Suomen dopingin kummisedän tarina on täynnä rikoksia, päihteitä ja raakaa väkivaltaa mutta myös tragikoomisia tilanteita, ja se piirtää hätkähdyttävän kuvan dopingaineiden levinneisyydestä Suomessa.

Laulusta ”Sinä ja minä” alkanut Dingo-ilmiö kulminoitui vuoteen 1985, jolloin Dingo tuntui onnistuvan kaikessa, mihin se ryhtyi.

Dingon kakkosalbumi ”Kerjäläisten valtakunta” myi hirvittäviä määriä ja urheiluseurat ympäri Suomen halusivat tanssilavoilleen ”sen bändin, jolla on tukat pystyssä ja joka laulaa autiosta talosta”. Dingo-hysteriaa kesti kuitenkin vain rajallisen ajan, sillä jo seuraavana vuonna Dingo ei ollut Suomessa enää kaikkein kuuminta hottia.

Tämä kirja etsii kymmenien haastattelujen voimalla vastausta siihen, mistä Dingo oikein tuli ja miksi siitä tuli niin järkyttävän suosittu? Oliko bändissä jotain niin ainutlaatuista, mikä teki sen suosiosta vääjäämätöntä, vai onko sittenkin niin,

että Dingon poikienkin piti viettää aikansa jonotuslistalla, ennen kuin he lopulta nousivat Suosikin kanteen ja teinityttöjen seinille?

Tässä kirjassa Dingoa lähellä olleet ihmiset kertovat omia tarinoitaan Dingosta ja sen karismaattisesta johtajasta Neumannista. He kertovat yhtyeen syntyhistoriasta, sen keikoista ja kiertueista ja biiseistä ja demoista. He kertovat Dingon ja Yöyhtyeen

suhteesta ja siitäkin, miksi Neumannia kutsuttiin Porissa Stingiksi, ja miksi hänen tyttöystävänsä piti työntää komeroon piiloon? Tarinat ovat rouheita, mutta niistä paistaa läpi kunnioitus Dingoa ja sen nerokasta musiikkia kohtaan.

Mukana kirjassa ovat muun muassa Mikko Alatalo, Markku ”Mato” Valtonen, Mari Rantasila, Lasse Norres, Tuomo ”Tumppi” Vähä-Pesola, Kari Levola ja Jani Viitanen, sekä Dingo-faneja eri vuosikymmeniltä.