Sari Kivistö – författare

This book argues that no ethically appropriate relation to other human beings is possible unless we treat them as genuinely other. The authors provide reasons to be critical of various attempts, many of them popular in our contemporary (Western) culture, to encourage deeper attachment to and immersion into others’ lives and experiences. They defend the significance of the distance between human beings, criticizing exaggerated uses of, e.g., the concept of empathy and related concepts in academic as well as more popular ethical contexts, across a range of issues from the nature of ethical duty to the philosophy of love. The chapters offer non-technical philosophical and cultural criticism through selected perspectives on the continuum between closeness and distance, exploring various aspects of ethically significant relations between human beings. This book thus appeals to a wide audience, especially researchers and students in different fields of the humanities, including philosophy, literary studies, and cultural studies, by combining philosophical and literary methodologies in a humanistic examination of the value of distance. The book also argues that we have to be able to abstract from the concrete other in ethical relations, living in the normative and rational sphere of duty instead of emotional immersion.

This book defends antitheodicism, arguing that theodicies, seeking to excuse God for evil and suffering in the world, fail to ethically acknowledge the victims of suffering. The authors argue for this view using literary and philosophical resources, commencing with Immanuel Kant’s 1791 “Theodicy Essay” and its reading of the Book of Job. Three important twentieth century antitheodicist positions are explored, including “Jewish” post-Holocaust ethical antitheodicism, Wittgensteinian antitheodicism exemplified by D.Z. Phillips and pragmatist antitheodicism defended by William James. The authors argue that these approaches to evil and suffering are fundamentally Kantian. Literary works such as Franz Kafka’s The Trial, Samuel Beckett’s Waiting for Godot, and George Orwell’s Nineteen Eighty-Four, are examined in order to crucially advance the philosophical case for antitheodicism.

This book defends antitheodicism, arguing that theodicies, seeking to excuse God for evil and suffering in the world, fail to ethically acknowledge the victims of suffering. The authors argue for this view using literary and philosophical resources, commencing with Immanuel Kant’s 1791 “Theodicy Essay” and its reading of the Book of Job. Three important twentieth century antitheodicist positions are explored, including “Jewish” post-Holocaust ethical antitheodicism, Wittgensteinian antitheodicism exemplified by D.Z. Phillips and pragmatist antitheodicism defended by William James. The authors argue that these approaches to evil and suffering are fundamentally Kantian. Literary works such as Franz Kafka’s The Trial, Samuel Beckett’s Waiting for Godot, and George Orwell’s Nineteen Eighty-Four, are examined in order to crucially advance the philosophical case for antitheodicism.

Valloittava tutkimusmatka kirjallisuuden suljetuille lehdille!Kirjallisuushistoria kertoo säilyneistä teoksista, mutta joidenkin kirjojen kohtaloksi koituvat kaupalliset, uskonnolliset tai teknologiset mullistukset – joskus jopa sensuuri tai kirjaroviot. Miksi ja miten kokonaiset kirjallisuuden lajit kuolevat? Millaisia jälkiä niistä jää? Tähän kirjaan on koottu 30 kiehtovaa tarinaa kadonneista kirjallisuuden lajeista antiikista 1800-luvulle. Pian selviää, millaisia kadonneet lajit – kuten consolatio, kirjakirous tai priaameli – olivat ja miten ne katosivat. Samalla lukijan eteen piirtyvät ne kulttuurit ja elämäntavat, joissa eri lajit kukoistivat.Kerran kadonnut ei välttämättä katoa iäksi. Kadonneiden lajien kaikuja voi nykyään kuulla popmusiikissa, Hollywood-elokuvissa ja jopa tsemppaavissa affirmaatiolauseissa. Intoutuuko joku tämän kirjan lukija itse elvyttämään härskit fabliaut, aamun sarastaessa rakastetulle lausuttavat aubadet tai luontokuvia maalailevat idyllit?Kirjallista aarrearkkua raottavat tutkijat Sari Kivistö, Katariina Kärkelä, Erika Pihl ja Isa Välimäki, jotka johdattavat lukijan menneisyyden saloihin lumoavasti ja asiantuntevasti.

Tutkitun tiedon arvosta ja merkityksestä yhteiskunnassa keskustellaan kiivaasti. Sivistyksen puolustus selvittää, miksi tieteellistä tutkimusta ylipäänsä harjoitetaan, mitä tarkoittavat sivistysyliopisto ja akateeminen vapaus ja miksi sivistys ja oppineisuus ovat nykymaailmassa ehkä tärkeämpiä kuin koskaan. Teoksessa pohditaan lukemisen ja kirjastojen ratkaisevaa merkitystä niin yksilöille kuin yhteiskunnallekin. Samalla pureudutaan tiedon metaforiin: millä eri tavoin tiedosta on puhuttu eri aikoina antiikista nykypäivään? Sivistyksen puolustus osoittaa, että kapeakatseinen ja välineellistävä näkemys tiedosta ja tutkimuksesta johtaa vakaviin sivistystä ja jopa koko kansakuntaa rappeuttaviin seurauksiin. Yhdessä tieto, tutkimus ja asiantuntijuus osoittautuvat ihmisen koko olemassaoloa koskevaksi asiaksi.

Kuoleman kulttuurit Suomessa valaisee monipuolisesti sitä, miten kuolemaan suhtaudutaan yhteiskunnassamme, miten suhtautuminen on muuttunut yhteiskuntarakenteen kehittyessä sekä millaiseksi käsitämme hyvän kuoleman ja kuoleman riitit. Kuolema ei ole vain fyysinen tapahtuma, vaan kulttuurinen, sosiaalinen, uskonnollinen ja filosofinen ilmiö. Lääketieteellinen kuoleman luonnehdinta on epätarkkaa, ja kuoleman syiden analyysit ovat vaihdelleet eri aikakausina. Suhtautumisemme kuolemaan on vahvasti sidoksissa siihen, miten ymmärrämme elämän ja sen tarkoituksen. Myös käsitykset kuolemattomuudesta vaihtelevat eri uskontojen ja ihmisten välillä. Kuoleman kulttuurit Suomessa pohtii suomalaisen kuoleman erityispiirteitä, kuoleman kokemusta, kuolevan kohtaamista sekä kysymyksiä itsemurhasta ja kuoleman jouduttamisesta. Esille tulevat myös koulusurmat, sodan uhrien tunnistaminen ja urheilusankarin kuolemalle annetut merkitykset.

Länsimaisesta yhteiskunnasta on vaikea löytää elämänaluetta, joka ei olisi tavalla tai toisella kytköksissä globaaliin markkinatalouteen. Tästä huolimatta taloutta ajatellaan usein itsenäisenä sfäärinä, jonka toimintaan ei tulisi puuttua. Miten näin on päässyt käymään? Talous ja moraali tuo esille, miten esimerkiksi velanmaksuun, vakuuttamiseen sekä yritysmaailman ja markkinoiden toimintaan sisältyy aina myös moraalinen ulottuvuus. Taloudelliset ilmiöt ovat osa elävää inhimillistä todellisuutta, joka ei typisty kustannuksiin, hyötyihin ja muihin laskelmiin. Teoksessa talouden ja moraalin suhteeseen pureudutaan muun muassa historian, uskonnon, filosofian ja taloustieteen näkökulmasta. Kirjoittajina on akateemisen tutkimuksen kärkinimiä sekä tunnettuja talousvaikuttajia ja yhteiskunnallisia keskustelijoita, kuten Asmo Kalpala, Sixten Korkman, Erkki Liikanen, Juhana Vartiainen ja Björn Wahlroos.

Satiiri ruoskii huumorin keinoin ihmisen paheita ja yhteiskunnan epäkohtia, heittää kohdevalon aikansa kulttuurikeskusteluun ja politiikkaan. Tämä satiirin muotoja ja historiaa käsittelevä antologia on hyödyllinen ja viihdyttävä tietokirja, joka johdattaa lukijan satiiri myötä antiikista nykypäivään. Laajemmin kirjan artikkeleissa tarkastellaan antiikin, keskiajan, renessanssin sekä 1700-luvun ranskalaisen ja englantilaisen satiirin kirjailijoita ja heidän keskeisiä teemojaan. Tuomalla esiin satiirikkoja eri kielialueilta sekä myös erilaisia tapoja lukea satiireja kirjoittajat antavat kattavan kuvan lajin piirteistä ja merkityksestä kirjallisuudessa. Kirja sisältää myös käsitteistön ja nimihakemiston sekä lyhyen satiiritutkimuksen bibliografian. Kirjan on toimittanut Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin jäsen, FT Sari Kivistö.