Impromptu Kustannus – förlag

Mitä sinä teet? vaimoni kysyi, kun näki että tapojeni vastaisesti viivyttelin peilin edessä. En mitään, vastasin hänelle, katson nenäni sisään, tänne sieraimeen. Kun painan sitä, tunnen pientä kipua.Vaimoni hymyili ja sanoi: Luulin että katsoit, kumpaan suuntaan se on vinossa.Käännyin kuin koira, jonka hännälle on tallattu: Vinossa? Minunko? Nenänikö?Ja vaimoni, tyynesti: Kyllä vain, kulta. Katsohan tarkkaan. Se on vinossa oikealle.Tästä alkoi sairauteni. Sairaus, joka nopeasti saattaisi minut niin surkeaan ja epätoivoiseen ruumiin- ja mielentilaan, että olisin varmaankin kuollut tai tullut hulluksi, ellen olisi löytänyt siitä itsestään (kuten myöhemmin kerron) lääkettä, joka parantaisi minut.Näin käynnistyy Luigi Pirandellon romaani Vino nenä (Uno, nessuno e centomila, 1926) ja päähenkilö Vitangelo Moscardan eksistentiaalinen kriisi. Tässä Pirandellon seitsemännessä ja viimeiseksi jääneessä romaanissa tiivistyvät hänen monipuolisen kirjallisen tuotantonsa johtavat teemat, minuuden sirpaloituminen, kommunikaation mahdottomuus, todellisuuden suhteellisuus, ja ne puhuttelevat lukijaa edelleen, vaikka kirjan ilmestymisestä on kulunut kohta vuosisata. Luigi Pirandello (1867-1936) on Italian kirjallisuuden klassikkonimiä, ja hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon 1934. Kertojana Pirandelloa on verrattu aikalaisiinsa Italo Svevoon, Marcel Proustiin ja James Joyceen. Vino nenä aloittaa Impromptu Kustannuksen Italian kirjallisuuden klassikot -sarjan. Impromptu on vuonna 2017 perustettu helsinkiläinen pienkustantamo, joka julkaisee italialaista ja ranskalaista kirjallisuutta suomeksi.

Giovanni Verga (1840-1922) on italialainen, ranskalaisesta naturalismista ja erityisesti Émile Zolan teoksista innoituksensa saaneen, verisminä tunnetun kirjallisen suuntauksen tärkein edustaja. Nyt suomennettu, alkujaan vuonna 1880 julkaistu novellikokoelma oli verismin ensimmäinen mestariteos. Siinä Verga kuvasi omien kotiseutujensa vaatimattoman väen elämää Sisiliassa. Todellisuuden luonnonmukaisen kuvaamisen hengessä Vergan novellien kertoja jättäytyy suosiolla taka-alalle ja antaa henkilöhahmojensa puhua omalla äänellään, niin ettei teoksen elävässä muodossa ole merkkiäkään mielestä jossa se versoi, varjoakaan silmästä joka sen aavisti. Sisilian maaseudulla ihmisten elämää ohjailevat näkymättömät lait ja kirjoittamattomat säännöt, ja tarinat kulkevat useimmiten traagista loppua kohti kuin vääjäämättömän loogisia uria seuraillen. Nimikkonovelli Cavalleria rusticana on tullut tunnetuksi myös Pietro Mascagnin oopperasovituksena. Giovanni Vergan tuotantoa on suomennettu yllättävän vähän. Romaani Malavoglian suku, jota pidetään Vergan pääteoksena, on suomennettu vuonna 1953, ja sen lisäksi vain muutama novelli joihinkin kokoomateoksiin.

Yläluokkainen Agnès elää 1920-luvun Pariisissa menestyneiden, lahjakkaiden ja näkemyksissään varmojen ihmisten ympäröimänä. Hän havahtuu olevansa aikuisikää lähestyessään itse vielä kaikin puolin keskeneräinen ja kelpaamaton. Agnès tarvitsee elämäänsä muutoksen ja käynnistää itsekasvatusprojektin, jonka tavoitteena on kehittyä tulevan rakastetun arvoiseksi. Samalla hän aloittaa kirjeenvaihdon tuon vielä tuntemattoman kanssa. Kirjoittamalla Agnès tutkii itseään, pohtii uskomuksiaan ja rakentaa maailmakuvaansa. Ja ehkä lopulta kelpaa, mutta kenelle?Ranskalainen kirjailija Catherine Pozzi (1882-1934) kuvaa Agnès-novellissa pitkälti omaa elämäänsä ja kasvuaan. Tähän oman identiteetin etsimiseen, pyrkimykseen kasvaa täydeksi itsekseen ja tarpeeseen kelvata on helppo samaistua. Novelli on itseironinen mutta myös itsetietoinen: se esittelee kuin ohimennen kirjailijan poikkeuksellisen laajaa lukeneisuutta ja eri tieteenalojen syvällistä tuntemusta. Muodoltaan novelli on tiivis, jokainen sana on tärkeä ja paljon on rivien välissä; sisällöltään se on rikas ja avaa monia kiehtovia maailmoita nykylukijalle.Agnès on Catherine Pozzin ensimmäinen suomennettu teos. Tätä ennen se on ilmestynyt käännettynä vain saksaksi ja espanjaksi.

Mario oli varsin terävä nähdessään asiat tuohon tapaan tuolla hetkellä. Vähemmän terävä silloin, kun lisäsi rauhallisesti: "Onneksi oma tilanteeni on erilainen." Italo Svevon vuonna 1926 julkaistu pie­noisromaani Onnistunut kepponen on tarina ikääntyvästä triesteläisestä kirjailijasta, jonka me­nestyksen päivät vaikuttavat koittaneen. Se on samalla kertaa lempeä ja brutaalin tarkkanäköinen katsaus unelmiin ja itsepetokseen.Aron Hector (Ettore) Schmitz (1861-1928) oli paremmin pseudonyymillään Italo Svevo tunnettu, Triestessä syntynyt italialainen kirjailija. Svevo nousi maineeseen romaanillaan Zenon tunnustuksia (1923) sen jälkeen, kun hänen ystävänsä James Joyce oli suositellut sitä ranskalaisille kriitikoille.

''Minä olen vanhus, joka ei rakastaisi ketään ja jota kukaan ei rakastaisi, jos ei olisi minua itseäni, jota rakastan ja joka rakastaa minua."Italo Svevon myöhäiskauden teosten ikääntyneet omaelämäkerralliset sankarit ovat kolminkertaisesti hyviä: hyväntahtoisia, hyväuskoisia ja omahyväisiä. Erinomainen esimerkki tästä on Lyhyen sentimentaalisen matkan herra Aghios, joka pakenee junalla perhettään "matkan vapauteen" kokeillakseen, josko löytäisi kadottamansa elinvoiman sen ulkopuolelta. Svevolle tyypillisen toimintaan kykenemättömän antisankarin tapaan hän tarkkailee elämää ja itseään turvallisesti omien ajatustensa suojasta.

Napoleonin sotien sankari, eversti Chabert, on virallisesti kuollut: hänet on jätetty taistelukentälle joukkohauhaan Eylaussa. Vuosia myöhemmin hän palaa Pariisiin köyhänä, sairaana ja vailla henkilöllisyyttä vaatimaan takaisin nimeään, arvoaan ja omaisuuttaan. Hänen vaimonsa on sillä välin solminut uuden, yhteiskunnallisesti edullisen avioliiton eikä ole halukas tunnustamaan menneisyytensä haamua eläväksi mieheksi.Eversti Chabert on tiivis ja voimakas romaani oikeudesta, muistista ja identiteetistä. Balzac kuvaa armottoman tarkasti byrokratian, lain ja rahan valtaa sekä yhteiskuntaa, jossa moraali taipuu edun mukaan. Samalla teos on koskettava kertomus ihmisestä, jonka sankaruus ei merkitse enää mitään rauhan ajan maailmassa.Romaani kuuluu Inhimilliseen komediaan ja on yksi Balzacin psykologisesti ja yhteiskunnallisesti terävimmistä teoksista.