Meänmaan kohtaloita ja seikkailuja – serie

KOHTALONYÖ -44 on 1. osa sarjassa Meänmaan kohtaloita ja seikkailuja. Meänmaa – Tornionlaakso – on pitkään ollut ”Ruotsin hiljaista rämettä”, jota edes Nils Holgersson ei huomannut Ruotsin matkallaan. Kirjailija Bengt Pohjanen debytoi 1970-luvun alussa. Siitä lähtien hän on romaaneissa, lauluissa, näytelmissä, runoissa, lyhytelokuvissa ja oopperoissa antanut lukemattomien äänten kuulua tässä Rajan kolmannessa huoneessa, missä poliittiset ja uskonnolliset utopiat, eksistentiaalinen uteliaisuus ja halu matkustella ovat luoneet aivan omanlaisensa, rajat ylittävän mentaliteetin ja rikastuttaneet alueen monien kielten välistä interferenssiä.

Författaren Bengt Pohjanen uppmärksammade ”kirunasvenskarna” i en krönika ”Det bultade på dörren till dödens barack” (Dagens Nyheter, 24.11.1998). Den handlade om Julius Fors, en sjuåring som en kall vinternatt, ensam i underkläder stod på trappan till en dödens barack i Uhtua i Sovjet och ropade efter mor och far som hämtats av NKVD. Två dagar senare blev han uppringd av en kvinna som presenterade sig som Alice Eriksson-Kalla. Hon bodde i Kiruna men hade sina rötter i en by utanför Tärendö i Pajala kommun. Hon ville berätta om sina 59 år i Sovjet, dit hon reste som 7-åring. Tre dagar satt författaren och lyssnade, spelade in hennes berättelse. Julius hade varit en av hennes barndomsvänner i Uhtua.

Berättelsen utspelar sig i slott och herresäten, i soldattorp och vid fronten. Vi möter de legendariska officerarna, Sandels och von Döbeln, vi får ta del av Torneå kompani och dess färgstarka soldater, mitt i fältsjukan i Torneå/Haparanda.