Hippon piispa Aurelius Augustinus (354-430), lisänimeltään ”Armon opettaja”, oli paitsi teologi myös yksi Rooman kirjallisuuden suurista nimistä. Hänen tuotannossaan yhdistyvät varhaiskristillinen ajattelu sekä Euroopan kreikkalais-roomalainen filosofia ja kulttuuriperintö.

Jumalan valtio on Augustinuksen pääteos. Sen mukaan maailmassa elää rinnakkain ja sekaisin kaksi toisilleen vastakkaista valtiota, taivaallinen ja maallinen, ja maan päällä elää sekä armon saaneita että kadotukseen matkalla olevia. Teos esittää näiden kahden valtion olemuksen ja vaiheet maailman luomisesta alkaen.

Ajatteluunsa Augustinus sai paljon vaikutteita antiikin filosofiasta, ja kristinuskoa hän tulkitsi uusplatonismin käsitteillä. Jumalan valtio sisältää runsaasti viittauksia antiikin kirjoittajiin, etenkin Vergiliuksen ja Ciceroon.
Jumalan valtio on paitsi teologian ja filosofian klassikko myös valtio-opin ja kulttuurihistorian perusteos, joka nyt on saatavilla kokonaan suomeksi.

Jumalan valtion ensimmäisessä osassa Augustinus pyrkii perustelemaan omaa kristittyä vakaumustaan ja torjumaan kristinuskon vastustajien väitteitä. Viidessä ensimmäisessä kirjassa (I-V) hän kumoaa käsityksen, jonka mukaan suuret onnettomuudet johtuvat siitä, että ihmiset eivät palvele monia jumalia. Viidessä jälkimmäisessä kirjassa (VI-X) hän kumoaa käsityksen, että monien jumalien palveleminen olisi hyödyksi kuolemanjälkeisessä elämässä.

Hippon piispa Aurelius Augustinus (354-430), lisänimeltään ”Armon opettaja”, oli paitsi teologi myös yksi Rooman kirjallisuuden suurista nimistä. Hänen tuotannossaan yhdistyvät varhaiskristillinen ajattelu sekä Euroopan kreikkalais-roomalainen filosofia ja kulttuuriperintö.

Jumalan valtio on Augustinuksen pääteos. Sen mukaan maailmassa elää rinnakkain ja sekaisin kaksi toisilleen vastakkaista valtiota, taivaallinen ja maallinen, ja maan päällä elää sekä armon saaneita että kadotukseen matkalla olevia. Teos esittää näiden kahden valtion olemuksen ja vaiheet maailman luomisesta alkaen.

Ajatteluunsa Augustinus sai paljon vaikutteita antiikin filosofiasta, ja kristinuskoa hän tulkitsi uusplatonismin käsitteillä. Jumalan valtio sisältää runsaasti viittauksia antiikin kirjoittajiin, etenkin Vergiliuksen ja Ciceroon.
Jumalan valtio on paitsi teologian ja filosofian klassikko myös valtio-opin ja kulttuurihistorian perusteos, joka nyt on saatavilla kokonaan suomeksi.

Jumalan valtion ensimmäisessä osassa Augustinus pyrkii perustelemaan omaa kristittyä vakaumustaan ja torjumaan kristinuskon vastustajien väitteitä. Viidessä ensimmäisessä kirjassa (I-V) hän kumoaa käsityksen, jonka mukaan suuret onnettomuudet johtuvat siitä, että ihmiset eivät palvele monia jumalia. Viidessä jälkimmäisessä kirjassa (VI-X) hän kumoaa käsityksen, että monien jumalien palveleminen olisi hyödyksi kuolemanjälkeisessä elämässä.

Hippon piispa Aurelius Augustinus (354-430), lisänimeltään ”Armon opettaja”, oli paitsi teologi myös yksi Rooman kirjallisuuden suurista nimistä. Hänen tuotannossaan yhdistyvät varhaiskristillinen ajattelu sekä Euroopan kreikkalais-roomalainen filosofia ja kulttuuriperintö.

Jumalan valtio on Augustinuksen pääteos. Sen mukaan maailmassa elää rinnakkain ja sekaisin kaksi toisilleen vastakkaista valtiota, taivaallinen ja maallinen, ja maan päällä elää sekä armon saaneita että kadotukseen matkalla olevia. Teos esittää näiden kahden valtion olemuksen ja vaiheet maailman luomisesta alkaen.

Ajatteluunsa Augustinus sai paljon vaikutteita antiikin filosofiasta, ja kristinuskoa hän tulkitsi uusplatonismin käsitteillä. Jumalan valtio sisältää runsaasti viittauksia antiikin kirjoittajiin, etenkin Vergiliuksen ja Ciceroon.
Jumalan valtio on paitsi teologian ja filosofian klassikko myös valtio-opin ja kulttuurihistorian perusteos, joka nyt on saatavilla kokonaan suomeksi.

Jumalan valtion ensimmäisessä osassa Augustinus pyrkii perustelemaan omaa kristittyä vakaumustaan ja torjumaan kristinuskon vastustajien väitteitä. Viidessä ensimmäisessä kirjassa (I-V) hän kumoaa käsityksen, jonka mukaan suuret onnettomuudet johtuvat siitä, että ihmiset eivät palvele monia jumalia. Viidessä jälkimmäisessä kirjassa (VI-X) hän kumoaa käsityksen, että monien jumalien palveleminen olisi hyödyksi kuolemanjälkeisessä elämässä.