Ilari Hetemäki – författare

Rohkeutta kuvastaa helposti rämäpäinen pelottomuus, jonka siivittämänä muutetaan toiselle puolen maailmaa tai lähdetään tutkimaan maapallon tuntemattomia laitoja maineen ja kunnian toivossa. Antiikissa rohkeus asettui oikeudenmukaisuuden, viisauden ja kohtuullisuuden rinnalle yhdeksi neljästä perushyveestä. Usein rohkeat teot avartavat tuntemaamme maailmaa ja vavisuttavat ennakkoluuloja. Minkälaista kanttia on vaatinut naiselta ryhtyä asianajajaksi silloin, kun naisten piti vielä anoa vapautusta sukupuolestaan päästäkseen yliopistoon? Entä millaista arjen rohkeutta tarvitsee nykyään maahanmuuttaja tai työssäkäyvä köyhä? Vuoden 2019 Tieteen päivien kirja Kaikenlaista rohkeutta tarkastelee sisukkuuden ja uskalluksen raameja niin yhteiskunnassa, tieteessä kuin yksilöiden välillä. Tutkimuksessa uskalias hyppy tuntemattomaan voi murtaa aiemmat totuudet tai saattaa esimerkiksi avaruusluotaimen turvallisesti kohteeseensa kymmenen vuoden matkaamisen päätteeksi. Toisaalta näennäisen pieni teko saattaa vaatia suunnattoman määrän rohkeutta: läheisen koskettaminen tai oman äänen kuuluville saaminen työyhteisössä.

Tiede ja teknologia ovat muovanneet ihmisten elämää ja ajattelutapoja. Tiedon tavoittelu on vuosituhansien ajan kietoutunut myös uskonnolliseen ja poliittiseen valtaan. Keiden historiaa kirjoitetaan, keiden menneisyydestä ja kokemuksista vaietaan? Entä millaisen jäljen teknologinen edistys on jättänyt ympäristöömme?Vuoden 2021 Tieteen päivien kirja Hyvä ja paha tieto pohtii tiedon luonnetta sekä sen asemaa päätöksenteossa ja tulevaisuuden suunnittelussa. Millaista tietoa tarjoavat tilastot ja digitaaliset sovellukset? Kenellä on viimeinen sana, kun väitellään terveellisestä ruoasta tai ilmastonmuutoksesta? Perustuvatko näkemyksemme yhteiskunnan tai ympäristön tilasta tutkittuun tietoon vai toiveajatteluun?Hyvin aikein tarjottu tieto voi myös aiheuttaa ahdistusta. Vaikka tutkimustieto auttaa ennakoimaan terveysriskejä ja korjaamaan yhteiskunnan epäkohtia, tieto perinnöllisistä sairauksista tai historian vääryyksistä saattaa mielenrauhan sijaan tuoda monenlaista murhetta. Tuskallinen tieto voi kuitenkin opastaa meitä kohti parempaa tulevaisuutta.

Milloin jokin aikakausi alkoi? Milloin Suomi syntyi, ja keitä olivat Suomen ensimmäiset asukkaat? Mistä on saanut alkunsa ihmiskieli? Alun määrittäminen on aina ollut vaikeaa. Voidaan esimerkiksi kysyä, milloin jokin perinne, laji tai luova idea on syntynyt. Määrittääkö alku myös loppua vai toisinpäin?Vuoden 2023 Tieteen päivien kirja Alusta alkuun tuo esiin eri tieteenaloja yhdistäviä näkökulmia. Se kartoittaa historiallisia kehityskulkuja ja murroskohtia, tutkimusavauksia ja uusia alkuja sekä kurkistaa myös tulevaisuuteen.Kirjasta selviää muun muassa, mitä uutta taiteellinen tutkimus tarjoaa luontokadon ja ympäristökriisin käsittämiseksi ja mitä mahdollisuuksia tekoälyn hyödyntäminen tai kansalaistiede avaavat tutkimukselle. Siinä pureudutaan myös reiluun ruokamurrokseen, kaupunkisuunnitteluun ja tulevaisuuden teknologioihin.

Jokaisella on kokemuksia, ajatuksia ja näkemyksiä arjesta. Arkea onkin vaikea määritellä yksiselitteisesti. Tieteelle arki tarjoaa valtavan aiheiden ja lähestymistapojen kirjon, ja usein tieteen ongelmat ja oivallukset nousevat tavallisesta arkielämästä. Kaikki irti arjesta on monimuotoinen katsaus arkeen. Se pureutuu ilmiöihin, jotka koskettavat kaikkia: rutiineihin ja tabuihin, tunteisiin ja kommunikaatioon, syntymään ja kuolemaan. Se hahmottelee arjen ääriviivoja menneestä tulevaan ja kokoaa yhteen arjen osatekijöitä asumisesta työhön ja viihteeseen. Esille tulevat myös pienen ihmisten arkeen vaikuttavat suuret rakenteet kuten maailmantalouden trendit, ilmastonmuutos ja tekniikan kehitys. Lisäksi lukija pääsee kurkistamaan tieteen ja sen tekijöiden arkeen.

Sana "kriisi" tuntuu olevan omiaan jäsentämään nykymaailman menoa. Silloin kun puheena ei ole talous- tai velkakriisi, keskustelu voi kääntyä demokratian kriisiin, ilmastokriisiin tai nurkan takana vaanivaan ruoka- ja vesikriisiin. Arkisessa kielenkäytössä kriisi samastuu erityisesti tuhoon tai sen uhkaan, katastrofeihin ja sotiin. Kuitenkin kriisi voi merkitä myös jotain myönteistä: yhteistä erilaisille kriiseille on muutos, ja muutos tarkoittaa usein uutta alkua. Vuoden 2013 Tieteen päivien julkaisu Kaikki syntyy kriisistä valottaa kriisin molempia puolia. Laaja joukko suomalaisia tieteentekijöitä kirjoittaa kriisiteemasta yleistajuisesti omien alojensa näkökulmista. Esillä ovat paitsi talouden tai yhteiskunnan tapahtumat myös luonnossa ilmeneviä laajemman mittakaavan muutosprosesseja sekä yksilötason kriisejä terveysongelmista tunne-elämän ilmiöihin. Tutkijat pureutuvat myös muun muassa siihen, kuinka kriisejä on käsitelty mytologiassa, kirjallisuudessa ja historiankirjoituksessa.

Vastaantuleva auto harhautuu kaistaltaan ja ajaa suoraan kohti. Sattuma korjaa surullista satoa. On myös onnellisia sattumia - lottovoitto, rakkaus ensisilmäyksellä, vahingossa keksitty lääke, monet tieteelliset löydöt. Maailmankaikkeuden synty ja evoluutio ovat esimerkkejä siitä, miten pienet, näennäisen merkityksettömät sattumukset ovat kasautuneet ja muuttuneet mullistuksiksi. Kaikkea sattuu esittelee kiehtovia sattumia eri aloilta. Suomalaiset tieteentekijät pohtivat, miksi ymmärrämme toistemme puhetta, kuinka mausteiden ansiosta on löydetty uusia maailmoja ja miksi taitavinkin pokerinpelaaja joskus häviää. Teoksessa selvitetään myös sattuman osuutta esimerkiksi talouden ennustamisessa, addiktoitumisessa, viikonlopun säässä, kirjailijan inspiraatiossa ja unissa.

Kuinka maailma rajoittaa vapauttamme? Mihin minulla itselläni on valtaa, mihin vapaus? Piileekö vapaudessa velvollisuuksia? Kaikki vapaudesta uppoutuu vapauden rajankäynteihin. Mahdollisen ja mahdottoman erottava raja on liukuva. Tuon rajan paikasta neuvottelevat jatkuvasti erilaiset vastinparit - me ja he, ihminen ja luonto, yksilö ja valtio. Monet ennen ehdottomat rajat ovat liudentuneet: valtiota ei rakenneta enää yhden kansallisuuden varaan ja uskonnoista voi poimia itselle sopivimmat tavat. Samalla uusia, utopistisiltakin kuulostavia mahdollisuuksia tuntuu olevan aivan ulottuvillamme. Geenejä ja luonnon rakenteita muokkaamalla voidaan parantaa sairauksia ja kenties jarruttaa ihmiskehon väistämätöntä rappeutumista. Lisääntyvä vapaus voi kääntyä myös itseään vastaan: pystymmekö järkeviin valintoihin tavarapaljouden ja nokkelien mainostajien armoilla? Kykenemmekö seulomaan kohtaamastamme tietotulvasta toden ja valheen? ”Vapaus ei lopulta ole rajoitusten puuttumista vaan lukematon määrä sosiaalisia ja ekologisia siteitä, jotka kannattelevat meitä ihmisinä.”