Kaarina Koski – författare

i Mardrömmar tecknar Kirsi Kanerva och Kaarina Koski mardrömmens historia i folktro, fiktion och psykologi. Boken ingår i serien Värt att vet, en populärvetenskaplig bokserie som fångar in allt mellan himmel och jord genom att sätta fokus på ett tema. Vetenskap för nyfikna, kompakt och lättläst på 60 sidor. Ges ut i samarbete med Svenska litteratursällskapet i Finland.

Vielä 1900-luvun alussa kuolema oli konkreettisesti läsnä maalaisyhteisöjen elämässä. Ruumislaudat, kuolinoljet, kirkkomaa ja vainajille kuuluvat esineet olivat erityisiä, sillä kansanuskon mukaan niissä oli kuoleman voimaa. Se saattoi näyttäytyä kuolemaa edustavina olentoina, kirkonväkenä. Tarinoiden ja omakohtaisten kertomusten mukaan kirkonväki lähti liikkeelle, kun kuoleman rajaa ylitettiin tai loukattiin. Tietäjille ja taikojille voima oli tehokas ase, jos sitä vain pystyi hallitsemaan. Teos esittelee kirkonväkeen liittyviä kertomuksia ja mielikuvia sekä niiden taustatekijöitä. Kaarina Koski on helsinkiläinen folkloristi ja vapaa tutkija.

Mielen rajoilla tarkastelee arkiymmärryksen ylittäviä, kummina pidettyjä kokemuksia ja niiden tulkintoja.Teoksen aineistona ovat suomalaisten kirjeet, joissa he kuvaavat erikoisia kokemuksiaan kuten vainajien kohtaamisia, avun ja varjeluksen saamista, outoja valoja ja ääniä, ennenäkyjä, kuolemanrajakokemuksia, ruumiista irtautumista, kummittelua ja automaattikirjoitusta.Tällaiset kokemukset määrittyvät länsimaisessa kulttuurissa kummiksi: ne rikkovat käsitystä todellisuudestamme modernin yhteiskunnan odotuksiin sopimattomalla tavalla.Mielen tieteissä ja terveydenhuollon hoitokäytännöissä keskustelu arkiymmärryksen ylittävistä kokemuksista keskittyy usein kysymykseen siitä, onko kokemus totta. Kuitenkin väestötutkimusten perusteella tällaisten kokemusten voi katsoa olevan yhtä tavallisia kuin sydämen rytmihäiriöt. Salailu ja vaikeneminen lisäävät mielikuvaa niiden poikkeavuudesta.Mielen rajoilla -teos purkaa tätä vaikenemisen kulttuuria ja kysyy, miksi näistä kokemuksista keskusteleminen tai niiden tutkiminen on yhteiskunnassamme niin latautunut asia. Teos tarttuu kriittisesti julkisuuden ja tieteen sekä yhteiskunnallisen valtapuheen varjoon jääviin kysymyksiin. Se on väkevä yhteiskunnallinen puheenvuoro kummista kokemuksistaan kertoneiden ihmisten puolesta ja yhdessä heidän kanssaan.Teos antaa tietoa ja ajattelemisen aihetta suurelle yleisölle, tutkijoille ja terveydenhuollon ja sosiaalitoimen ammattilaisille. Ennakkoluuloja purkavaa teosta voi suositella kaikille inhimillisestä kokemuksesta ja sen tulkinnasta kiinnostuneille.

Suomalaisessa kansanperinteessä painajaisella tarkoitettiin nukkujan päälle hyökkäävää olentoa, joka salpasi uhriltaan hengen. Painajaisen taustalla oli jokin pahantahtoinen toimija, kuten kateellinen naapuri tai loukattu vainaja, joka kulki öisin vahingoittamassa ihmisiä ja eläimiä. 1600-luvulla painajaisista kiinnostui myös oikeuslaitos, sillä ne liitettiin noituuteen.Pohjoiset painajaiset valottaa suomalaisten pahojen unien kiehtovaa kulttuurihistoriaa 600 vuoden ajalta ja nostaa esiin unien yhteyden oman aikansa tapahtumiin. Suomalaisia ovat öisin piinanneet arkisten huolien lisäksi niin helvetin näyt, sotien muistot ja pelko kuin Kyllikki Saaren ratkaisematon murhakin.Painajaiskuvauksilla on myös poliittinen puolensa: niitä on hyödynnetty opettavaisissa kertomuksissa, joilla on pidetty kansaa kurissa ja nuhteessa. Kuvaukset öisistä kauhuista ovat löytäneet tiensä taiteeseen ja populaarikulttuuriin - ja siten yhä uusien sukupolvien uniin.