Percy Shelley väittää, ette runoilijan kieli oon täysin metafoorinen ja muistuttaa luonon jalanjälkeä. Bengt Pohjasen runokokoelma "Nils Holgersson ei meitä havattennu" kuuntelee rannan ääni, seuraa rantapolun kulkijoita eri aikakausilta ja tarkastaa rajanylistä elämään rajamaiseman tunnelmissa.

Kieli, sanat, jäljet, haapapuun tärinä ja pohjasvitin vitinä, jänkän kyynelvirta, satu ja myytti – kiitolisuus ettei Nils Holgersson meitä havattennu; nyt met saatama itte nostaa esile hermottoman rikhaan maan runon ja laulun kautta.

”Jos sie tulet,
ko sie tulet mie näytän sulle maan
ja mettät missä henget
ja kasvitsatheenkuurot ja vainiot,
siivosti ja hiljaalevittävä ittensä
äävinäjoita käet kuoit
loputtomiksi vääviksi.”