Theodor W. Adornon alun perin vuonna 1967 pidetty luento "Näkökulmia uuteen oikeistoradikalismiin" osoittaa filosofin olleen myös terävä aikalaisanalyytikko. Sen lisäksi, että luento avaa kiinnostavan ikkunan omaan aikaansa, Adornon huomiot vaikuttavat kuvaavan suoraan meidän nykytodellisuuttamme, jossa oikeistoradikalismin suosio on jälleen nousussa.
Adorno avaa oikeistoradikalismin suosion syitä. Hänelle sen menestys on merkki yhteiskuntamme rakenteellisesta ristiriitaisuudesta ja autoritäärisyydestä. Adorno myös purkaa oikeistoradikaalin propagandan periaatteita. Hän käy läpi siinä toistuvia piirteitä sekä ehdottaa myös keinoja, joilla sitä voidaan vastustaa.
Sen lisäksi, että teos avaa valaisevasti äärioikeiston luonnetta, se myös paljastaa suurelle yleisölle pitkälti tuntemattoman, poliittisen ja kantaaottavan puolen Adornosta itsestään. Luento on myös esimerkki Frankfurtin koulukunnan kriittisen teorian työkalujen soveltamisesta konkreettiseen yhteiskunta-analyysiin. Teos sisältää historioitsija Volker Weißin jälkisanat.
