Aapo Roselius – författare

Första världskriget tog inte slut i november 1918. I och med kollapsen av det ryska tsardömet och bolsjevikrevolutionen fortsatte krigandet i östra Europa under flera år. Revolutionära och kontrarevolutionära nationella arméer och nya nationer kämpade om spillrorna av det forna imperiet. Finska, svenska och danska frikårer tog strid för att förverkliga den nationalistiska drömmen om Storfinland.

Finlands okända krig är berättelsen om året 1919 och frändefolkskrigen som utbröt för att utöka landets territorium och flytta gränserna längre österut. Det är ett våldsamt och sorgligt, nästan tragikomiskt äventyr där allt för ett ögonblick tycktes möjligt. 

Första världskriget tog inte slut i november 1918. I och med kollapsen av det ryska tsardömet och bolsjevikrevolutionen fortsatte krigandet i östra Europa under flera år. Revolutionära och kontrarevolutionära nationella arméer och nya nationer kämpade om spillrorna av det forna imperiet. Finska, svenska och danska frikårer tog strid för att förverkliga den nationalistiska drömmen om Storfinland.

Finlands okända krig är berättelsen om året 1919 och frändefolkskrigen som utbröt för att utöka landets territorium och flytta gränserna längre österut. Det är ett våldsamt och sorgligt, nästan tragikomiskt äventyr där allt för ett ögonblick tycktes möjligt.  

Boken nominerades till det prestigefulla Finlandiapriset 2019.  

AAPO ROSELIUS har bedrivit omfattande forskning om det finska inbördeskrigets och 1920- och 1930-talets historia.

OULA SILVENNOINEN är särskilt känd för sina böcker om Finlands smärtsamma episoder under andra världskriget. Författarna medverkade också i Svart gryning (Lind & Co, 2018).  

"En oerhört fascinerande bok" Heléne Lööw  

"rappt skriven, med levande skildringar och personporträtt. Väl valda citat ur böcker och brev speglar tidsandan." Folket i Bild

"Författarna ger en bred bild av både konflikternas bakgrund och utveckling och de ofta skrämmande exempel på amatörmässighet och övervåld som präglade många av episoderna." Svensk Tidskrift

"Kiväärin kieli on ainoa maailmankieli, paljon selvempi kuin esperanto tai muut vastaavat potaskat. Siis rasvaa kiväärisi ja kiillota saappaasi."

Uraauurtava teos kertoo, mistä suomalaisessa fasismissa oli kyse ja kuinka fasistisilla liikkeillä oli jäsenmääräänsä suurempi vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan 1918-1944.

Sana 'fasismi' on noussut kesän 2015 aikana osaksi suomalaista yhteiskunnallista keskustelua. Samalla on pohdittu yhtymäkohtia nykypäivän ja menneen välillä. Tässä kirjassa vetävästi mutta kiihkotta kirjoittavat historioitsijat kartoittavat fasismin paikan Suomen historiassa. Käsittelyssä ovat niin henkilöt, aatteet kuin vaikutuskin. Kirjoittajat näyttävät kuinka fasistinen aatemaailma levisi piilossa julkifasistien selän takana ja sai kannatusta ja tukea elinkeino- ja yhteiskuntaelämässä hyvissä asemissa olleilta henkilöiltä. Teoksesta paljastuu myös ne kohdat, jolloin varsinainen fasistinen kumous oli lähellä. Suomi asettuu osaksi eurooppalaista fasismin historiaa.

FT. Aapo Roselius (s. 1975) on tutkinut laajasti Suomen sisällissodan ja 1920- ja 1930-luvun historiaa. Hänen tuotantoonsa kuuluvat muun muassa Teloittajien jäljillä ja Isänmaallinen kevät.Dos. Oula Silvennoinen (s. 1970) tunnetaan erityisesti Suomen toisen maailmansodan aikaisia kipupisteitä luotaavista teoksista kuten Salaiset aseveljet ja Tuntematon Lauri Törni.Dos. Marko Tikka (s. 1970) on kirjoittanut erityisesti sisällissodasta ja sitä seuranneesta ajasta sekä populaarikulttuurista. Teoksia: Kenttäoikeudet, Terrorin aika ja Tanssiorkesteri Dallape - suomijatsin legenda 1925-2010.

Kirja porautuu syvälle valkoisen Suomen ytimeen, vapaussotamyytin alkulähteille, ja nostaa esiin ilmiöitä ja henkilöitä, jotka antoivat leimansa kokonaiselle aikakaudelle.

Maailmansotien välisenä aikakautena lukemattomat vapaussodan muistojuhlat, patsaat, paraatit ja ylistyspuheet palauttivat vuosittain mieliin vuoden 1918 sodan, ei tragediana vaan voittajien tulkinnan mukaisena vapauden riemuvoittona. Miksi vapaussotamyytistä pyrittiin yli kahden vuosikymmenen ajan luomaan uutta kansallista eeposta? Miksi ristiriitoja herättävää sotaa haluttiin juhlia mahtipontisesti niin virallisella kuin paikallisella tasolla ja miksi vapaussodan muistosta muodostui vuoden 1918 konfliktia ylläpitävä ilmiö?

Kirjassa kerrotaan myös, miten vapaussodan julkinen muisto koki haaksirikon talvisodan eheytymishurmoksessa ja merkityksestään riisutut muistomerkit jäivät lähinnä muistutuksiksi kollektiivisen muiston lyhytikäisyydestä. Ilmiöön liittyneet ihanteet eivät kuitenkaan ole välttämättä kadonneet. Myös nykyään kuulee populistisia puheenvuoroja, joissa kansallinen yhtenäisyys nähdään luonnollisena päämääränä ja historian eri tulkinnat koetaan häiritseviksi kansallisen identiteetin heikentäjiksi.

Heimosotien ja hurjan vuoden 1919 uusi historia

Teos asettaa aseelliset seikkailut Suomen rajojen laajentamiseksi oikeisiin yhteyksiinsä ja kertoo Suomen tulevan historian kannalta ratkaisevan tärkeän ajankohdan tapahtumat mukana olleiden väkivaltaisten ja kohtalokkaiden, murheellisten ja surkuhupaisienkin tarinoiden kautta.

Ensimmäinen maailmansota ei päättynyt marraskuussa 1918 kaikkialla. Venäjän keisarikunnan romahtamisen ja bolševikkien vallankaappauksen seurauksina sotiminen itäisessä Euroopassa jatkui vielä vuosia. Tuhoutuneen imperiumin jäännöksistä kamppailivat vallankumoukselliset, vastavallankumoukselliset ja uusien kansakuntien kansalliset armeijat. Sodan arpapeli veti vastustamattomasti puoleensa myös suomalaisia toteuttamaan suomalaisen nationalismin suurinta unelmaa: Suur-Suomea. Tämä kirja on kertomus kohtalon vuodesta 1919, ”heimosotina” tunnetuista yrityksestä ulottaa Suomen rajat kauas itään ja muokata Euroopan koillisen nurkan todellisuus kokonaan uusiksi. Se on tarina Suomesta ja suomalaisista villissä idässä, seikkailussa, jossa kaikki näytti hetken aikaa mahdolliselta.

Aapo Roselius on tutkinut laajasti Suomen sisällissodan ja 1920- ja 1930-luvun historiaa. Hänen tuotantoonsa kuuluvat muun muassa Teloittajien jäljillä ja Isänmaallinen kevät. Oula Silvennoinen tunnetaan erityisesti Suomen toisen maailmansodan aikaisia kipupisteitä luotaavista teoksista kuten Salaiset aseveljet ja Tuntematon Lauri Törni. Roseliuksen ja Silvennoisen yhteiseen tuotantoon kuuluu kiivasta keskustelua herättänyt teos Suomalaiset fasistit (yhdessä Marko Tikan kanssa).

Heimosotien ja hurjan vuoden 1919 uusi historia

Teos asettaa aseelliset seikkailut Suomen rajojen laajentamiseksi oikeisiin yhteyksiinsä ja kertoo Suomen tulevan historian kannalta ratkaisevan tärkeän ajankohdan tapahtumat mukana olleiden väkivaltaisten ja kohtalokkaiden, murheellisten ja surkuhupaisienkin tarinoiden kautta.

Ensimmäinen maailmansota ei päättynyt marraskuussa 1918 kaikkialla. Venäjän keisarikunnan romahtamisen ja bolševikkien vallankaappauksen seurauksina sotiminen itäisessä Euroopassa jatkui vielä vuosia. Tuhoutuneen imperiumin jäännöksistä kamppailivat vallankumoukselliset, vastavallankumoukselliset ja uusien kansakuntien kansalliset armeijat. Sodan arpapeli veti vastustamattomasti puoleensa myös suomalaisia toteuttamaan suomalaisen nationalismin suurinta unelmaa: Suur-Suomea. Tämä kirja on kertomus kohtalon vuodesta 1919, ”heimosotina” tunnetuista yrityksestä ulottaa Suomen rajat kauas itään ja muokata Euroopan koillisen nurkan todellisuus kokonaan uusiksi. Se on tarina Suomesta ja suomalaisista villissä idässä, seikkailussa, jossa kaikki näytti hetken aikaa mahdolliselta.

Aapo Roselius on tutkinut laajasti Suomen sisällissodan ja 1920- ja 1930-luvun historiaa. Hänen tuotantoonsa kuuluvat muun muassa Teloittajien jäljillä ja Isänmaallinen kevät. Oula Silvennoinen tunnetaan erityisesti Suomen toisen maailmansodan aikaisia kipupisteitä luotaavista teoksista kuten Salaiset aseveljet ja Tuntematon Lauri Törni. Roseliuksen ja Silvennoisen yhteiseen tuotantoon kuuluu kiivasta keskustelua herättänyt teos Suomalaiset fasistit (yhdessä Marko Tikan kanssa).

Vihdoinkin päivänvaloon vaiettua historiaamme.

Teloittajien jäljillä sukeltaa syvälle valkoisen terrorin järkyttävimpiin tapahtumiin. Uhrien sijaan nostetaan esiin teloittajat ja heidän kertomuksensa. Aapo Roselius käsittelee arkaa aihetta laajan lähdeaineiston turvin ja tuo yksittäisten tapausten lisäksi esiin uusia näkökulmia valkoisen terrorin poliittisista vaikutuksista.

Suomen valtionhoitaja P. E. Svinhufvud antoi 7. joulukuuta 1918 asetuksen, jolla armahdettiin sisällissodan aikana teloituksiin syyllistyneet valkoisen puolen sotilaat. Maan lähihistoriasta haluttiin yhdellä iskulla pyyhkiä pois tuhannet laittomat teloitukset ja niihin syyllistyneet. Teloittajista jäi kuitenkin tietoja virallisiin pöytäkirjoihin, mukana olleiden muistelmiin, sanomalehtiartikkeleihin ja lukuisiin muihin lähteisiin. Mitä nämä kertovat teloittajista? Miksi joistakin tehtiin julkisuudessa "suurmurhaajia" ja toisista teloittajista vaiettiin? Ketkä olivat suorittamassa tuhansia teloituksia? Minkä näköinen oli valkoisen terrorin rivimies? Mitä tarkoitettiin vangin "karkauttamisella"?

Teloittajien jäljillä kertoo kevään 1918 valkoisen puolen teloittajista ja heidän veriteoistaan. Kirja kertoo myös hävinneen osapuolen usein toivottomista yrityksistä saada oikeutta ja saattaa voittajapuolen teloittajat edesvastuuseen. Suomen vuoden 1918 sisällissota muistetaan ennen kaikkea taistelujen ulkopuolisista väkivaltarikoksista.

Aapo Roselius on tutkinut laajasti Suomen sisällissodan ja 1920- ja 1930-luvun historiaa. Hänen tuotantoonsa kuuluvat muun muassa Teloittajien jäljillä ja Isänmaallinen kevät sekä yhdessä Oula Silvennoisen kanssa kirjoitettu, tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana ollut Villi itä.

Vihdoinkin päivänvaloon vaiettua historiaamme.

Teloittajien jäljillä sukeltaa syvälle valkoisen terrorin järkyttävimpiin tapahtumiin. Uhrien sijaan nostetaan esiin teloittajat ja heidän kertomuksensa. Aapo Roselius käsittelee arkaa aihetta laajan lähdeaineiston turvin ja tuo yksittäisten tapausten lisäksi esiin uusia näkökulmia valkoisen terrorin poliittisista vaikutuksista.

Suomen valtionhoitaja P. E. Svinhufvud antoi 7. joulukuuta 1918 asetuksen, jolla armahdettiin sisällissodan aikana teloituksiin syyllistyneet valkoisen puolen sotilaat. Maan lähihistoriasta haluttiin yhdellä iskulla pyyhkiä pois tuhannet laittomat teloitukset ja niihin syyllistyneet. Teloittajista jäi kuitenkin tietoja virallisiin pöytäkirjoihin, mukana olleiden muistelmiin, sanomalehtiartikkeleihin ja lukuisiin muihin lähteisiin. Mitä nämä kertovat teloittajista? Miksi joistakin tehtiin julkisuudessa "suurmurhaajia" ja toisista teloittajista vaiettiin? Ketkä olivat suorittamassa tuhansia teloituksia? Minkä näköinen oli valkoisen terrorin rivimies? Mitä tarkoitettiin vangin "karkauttamisella"?

Teloittajien jäljillä kertoo kevään 1918 valkoisen puolen teloittajista ja heidän veriteoistaan. Kirja kertoo myös hävinneen osapuolen usein toivottomista yrityksistä saada oikeutta ja saattaa voittajapuolen teloittajat edesvastuuseen. Suomen vuoden 1918 sisällissota muistetaan ennen kaikkea taistelujen ulkopuolisista väkivaltarikoksista.

Aapo Roselius on tutkinut laajasti Suomen sisällissodan ja 1920- ja 1930-luvun historiaa. Hänen tuotantoonsa kuuluvat muun muassa Teloittajien jäljillä ja Isänmaallinen kevät sekä yhdessä Oula Silvennoisen kanssa kirjoitettu, tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana ollut Villi itä.

Kirja porautuu syvälle valkoisen Suomen ytimeen, vapaussotamyytin alkulähteille, ja nostaa esiin ilmiöitä ja henkilöitä, jotka antoivat leimansa kokonaiselle aikakaudelle.

Maailmansotien välisenä aikakautena lukemattomat vapaussodan muistojuhlat, patsaat, paraatit ja ylistyspuheet palauttivat vuosittain mieliin vuoden 1918 sodan, ei tragediana vaan voittajien tulkinnan mukaisena vapauden riemuvoittona. Miksi vapaussotamyytistä pyrittiin yli kahden vuosikymmenen ajan luomaan uutta kansallista eeposta? Miksi ristiriitoja herättävää sotaa haluttiin juhlia mahtipontisesti niin virallisella kuin paikallisella tasolla ja miksi vapaussodan muistosta muodostui vuoden 1918 konfliktia ylläpitävä ilmiö?

Kirjassa kerrotaan myös, miten vapaussodan julkinen muisto koki haaksirikon talvisodan eheytymishurmoksessa ja merkityksestään riisutut muistomerkit jäivät lähinnä muistutuksiksi kollektiivisen muiston lyhytikäisyydestä. Ilmiöön liittyneet ihanteet eivät kuitenkaan ole välttämättä kadonneet. Myös nykyään kuulee populistisia puheenvuoroja, joissa kansallinen yhtenäisyys nähdään luonnollisena päämääränä ja historian eri tulkinnat koetaan häiritseviksi kansallisen identiteetin heikentäjiksi.

Vid sidan av första världskriget och i skuggan av den ryska revolutionen utkämpades i Finland ett blodigt inbördeskrig mellan de röda och de vita. Kriget kännetecknades av ett brutalt våld mot civila och krigsfångar. Grymheterna tog inte slut när de vita segrat. Då följde en straffkampanj som i hänsynslöshet söker sin like i Europas moderna historia. Segrarna avrättade närmare tiotusen fiender och över tolv tusen röda dog i fånglägren på grund av undernäring och sjukdomar. Det skapade en bitterhet och ett kollektivt trauma som förstärktes av att det officiella Finland vägrade erkänna vad som hänt. Vad fick människor att utföra så brutala handlingar? I I bödlarnas fotspår berättar Aapo Roselius om de mest omskakande händelserna under den vita terrorn. Han låter både offrens anhöriga och bödlarna komma till tals och beskriver de fåfänga försöken att ställa de ansvariga inför rätta. Roselius belyser också den långvariga bitterhet som levt kvar i det finska samhället och hur minnet av kriget styrts utifrån vilken sida man tillhörde. Aapo Roselius är doktorand vid historiska institutionen vid Helsingfors universitet och forskar i minneskulturen kring finska inbördeskriget. Han har arbetat som forskare i projektet Krigsdöda i Finland 1914-1922.