Merete Mazzarella – författare

Åldrandet har länge intresserat Merete Mazzarella, men hon har jämnåriga som säger att de aldrig ägnar det en tanke. Somliga verkar uppfatta hennes intresse som smått perverst, som en form av självupptagenhet eller som ett tecken på att hon helt enkelt har för mycket tid och för lite att göra. Men åldrandet är något jag är nyfiken på, jag ser både mitt eget och andras åldrande som något existentiellt, som en resa, skriver Mazzarella.

I likhet med Från höst till höst (2021) är I skrivande stund en dagbok som drar åt det essäistiska hållet. Samtidigt är den en av Mazzarellas mest personliga hon är generös med sina tankar, känslor, gympaprogram, kärlekar och onda samveten.

Hon slår fast att det finns olika sorters tid, tågtid och flodtid. Det jag kallar tågtid känns smalt, flodtid är bredare, fylligare, djupare. Intrycken flimrar inte bara förbi, de hinner sätta sig, man hinner reflektera över dem, man är mer närvarande, ens sinnen är öppnare, mottagligare. Jag har levt i tågtid det gör, gissar jag, de flesta som är ute i arbetslivet men nu försöker jag leva i flodtid.

När Merete Mazzarella började studera fick hon omedelbart lära sig att det betraktades som pinsamt och naivt att säga att man älskar att läsa. Texterna skulle analyseras och förstås, inte älskas. De skulle styckas som man styckar en älg, utan att sörja att glansen i djurens ögon sedan länge är slocknad.

Att lära sig falla är en upprättelse för den lustfyllda läsningen, för läsningen som en kroppens och känslornas erfarenhet. Särskilt intresserar sig Merete Mazzarella för självhjälpslitteraturen och den stora men nedvärderade genren romance.

Som vanligt bjuds vi på drabbande insikter i diverse ämnen, från parförhållandets dynamik till forskningen kring känslor. Och det hon till sist vill ringa in är den känsla som i Bibeln är störst av allt kärleken.

I hela sitt vuxna liv har Merete Mazzarella levt skrivande och undervisat andra som skriver. I Att berätta sig själv har hon samlat sina tankar kring att berätta - främst om hur man berättar om sitt eget liv, om det som varit och den man kommit att bli. Alla har en berättelse, vissa har till och med riktigt rafflande livshistorier, men sätten att uttrycka dem är otaliga. Det kan också vara svårt att begripa vad det är för berättelse man har och man kan behöva skrivprocessen till att förstå vad som egentligen hänt, för att se mönster, logik och magi. Hur ska man gå tillväga, vad ska man göra av sina minnen, vad är av intresse?Att berätta sig själv är en bok att vika hundöron i, att ha vid sängen eller på skrivbordet. På sitt vittra och sympatiska sätt blir Merete Mazzarella en kompanjon för den som vill föra något angeläget om sig själv vidare till andra: "Somt är kanske rentav intressant för den som läser snarare än skriver: jag tar upp olika författares arbetsvanor, jag resonerar om vad det vill säga att minnas och jag diskuterar författares ansvar i förhållande till de medmänniskor de skriver om."

Tiden går. Jag ska fylla sjutti. I skrivande stund är det en månad kvar till min födelsedag. I Solkattens år skriver Merete Mazzarella om den ålder då tiden plötsligt ändrar skepnad, då nuet är det man har. Om att leva lyckligt omfamnad av den sena kärleken i en värld som är allt annat än trygg och stabil. Hon resonerar kring förtrolighet och ”det framgångsrika åldrandet”, svek och trohet, yngre och äldre generationer – och följer världshändelserna med stigande oro. På sitt seismografiska och analytiska sätt dokumenterar Merete Mazzarella året fram till sjuttioårsdagen. Varje dag betraktar hon den japanska lyckokatten – köpt i San Fransisco – som står i fönstret och drivs av en solpanel. Den ger året sin rytm; när solen gassar på katten knakar tassen av ansträngning, i november vinkar den långsamt och matt. Jag kan få för mig att hon vill påminna mig om tidens gång, om att det är bråttom med mitt liv. Hur ställer sig samhället till den enormt växande gruppen åldringar? Hur ska man själv förhålla sig till att framtiden försvann? Och hur behåller man sin vetgirighet och sin utblick på världen? Det är frågor som Merete ställer sig på ett både filosofiskt och humoristiskt sätt – omisskännligt Mazzarella.

Var inte kränkt, var glad!

Som nybliven pensionär får Merete Mazzarella anledning att återkomma till detta motto mer än en gång. Det kan handla om en filmvisning för äldre – en pensionärsmatiné – som plötsligt ställs in, eller en kindtand som går av. Förargligt – men bit ihop de tänder som finns kvar och var glad!Mazzarella tillhör de stora årskullarna födda strax efter kriget, som i de flesta västeuropeiska länder idag betraktas snarare som ett problem än som en resurs. Vem ska betala?I Resa med rabatt är Merete Mazzarella som alltid högst personlig i sina reflektioner. Hon skriver om sin familj, sina vänner och generationskamrater. Hon betraktar sitt eget åldrande, både roat och oroat. Och hon skriver om hur man under olika perioder sett på ålderdom – ända från de gamla grekerna till dagens ungdomsfixerade mediesamhälle."Man är väl inte gammal vid sextiotre år. Det är man väl inte?" frågar hon sig och visar upp en stilkonst, en humor och associationssnabbhet som gör att läsaren inte kan annat än svara: Nej!Resa med rabatt är en bok för alla åldrar, för vi sitter ju alla i samma båt trots att vissa tagit plats i fören, andra i aktern.

Älä loukkaannu, ole iloinen!

Merete Mazzarellan mieleen nousee useammin kuin kerran tämä ystävän neuvo, kun hän on siirtynyt eläkkeelle. Esimerkiksi kun eläkeläisille tarkoitettu elokuvaesitys ilman mitään selitystä perutaan – tai kun etuhammas lähtee. Jos kiukuttaa, pure yhteen ne hampaat, jotka vielä ovat jäljellä, ja ole iloinen! hän evästää ikätovereitaan.

Matkalla puoleen hintaan sisältää kirjoittajan havaintoja vuoden ajalta ennen eläkkeelle siirtymistä ja sen jälkeen. Hän tarkastelee ikääntymistä – omaansa ja muiden – sekä huolestuneena että huvittuneena. Hän kertoo siitä, miten vanhuuteen on suhtauduttu eri aikoina ja miten siihen suhtaudutaan tämän päivän nuoruutta ihannoivassa mediayhteiskunnassa. Hän punoo teeman ympärille pohdintoja elämän suurista kysymyksistä, kommentoi lukemaansa, pohtii arvojen muuttumista ja yhteiskunnallista kehitystä.Moni seikka on yllättänyt eläkkeelläolijan, eniten ehkä se, että vanhoja ihmisiä pidetään konservatiiveina. Mazzarellasta heissä piilee kuitenkin kumousvoimaa: nuoren valinnoilla, toisin kuin iäkkään, on kauaskantoisia seurauksia, joten vanhuudesta pitäisi hänestä puhua aikana, jolloin voi rohkeasti ottaa riskejä.

Ainoat todelliset asiat on Mazzarellalle tyypillisesti värikäs, helposti avautuva ja ajatuksia lentoon siivittävä runsaudensarvi, jonka luettuaan tuntee saaneensa keskustella viisaan, hauskan ja aikaansa valppaasti seuraavan ihmisen kanssa. Mutta se on myös yllättävä kertomus uudesta rakkaudesta.

Kun kirjailijan edelliset teokset käsittelivät isovanhemmuutta ja eläkkeellä olemisen taitoa, voiko uudelta kirjalta enää odottaa muuta? Ehdottomasti. Merete Mazzarella yllättää, sillä hänen elämänsä rauhallinen rutiini kävelyineen ja risteilyineen mullistui uuden rakkauden myötä.

Lapsuudenkoti meni myyntiin ja ystävien lojaalius joutui koetukselle, kun kirjailija muutti yhteen rakkaansa kanssa ja päätyi sukkuloimaan, ei vain kahden maan väliä kuten tähän asti, vaan myös kahden miehen – avopuolison ja aviomiehen – välillä.Rakkauteen, työhön ja välttämättömyyteen keskittyvät pohdinnat lomittuvat päiväkirjanomaisiin muistiinpanoihin vuoden ajalta ja tarkkanäköisiin huomioihin ajan ilmiöistä ja ihmisluonnosta. Riipaisevat muistot, syyllisyydentunteet ja huoli onnen katoavaisuudesta pilkahtavat esiin, mutta kaikkea valaisee ilo uudesta rakkaudesta.

Merete Mazzarella on koko aikuisikänsä elänyt kirjoittaen ja opettanut muita kirjoittajia. Nyt omaelämäkerrallisen kirjoittamisen taitaja on koonnut kokemuksensa ja vinkkinsä elämäntarinan kertomisesta yksien kansien väliin.

Jokaisella on kertomuksensa, toisilla hyvinkin raflaava elämäntarina. Elämästään voi kertoa lukemattomin tavoin, mutta omaa tarinaa ei aina ole helppo hahmottaa. Kirjoittaminen auttaa ymmärtämään, mitä itselle on tapahtunut. Se auttaa myös näkemään elämän logiikan ja magiikan. Miten kannattaa edetä, miten käsitellä muistojaan, mikä on kiinnostavaa, mikä toimii?

Elämä sanoiksi on innostava ideakirja jokaiselle, joka tahtoo kertoa jotain tärkeätä itsestään. Antoisan teoksen ydintä ovat havainnolliset esimerkit eri kirjailijoiden työtavoista sekä pohdinnat kirjoittamisen tehtävistä, muistin luonteesta ja kirjailijan vastuusta suhteessa lähimmäisiinsä, joista hän kirjoittaa. Tarjolla on tuoreita näkökulmia paitsi kirjoittajille myös lukijoille - jokaiselle, joka haluaa pohdiskella elettyä elämää.

Ihmisyyden rajoilla

Syvällinen mutta helppolukuinen teos herättää pohtimaan elämän ja ihmisyyden luonnetta.

Mikä sai nuoren Mary Shelleyn luomaan esikoisromaaninsa kammottavan hirviön? Miksi Frankenstein on yhä ajankohtainen? Mikä tekee hirviöistä tärkeitä? Mazzarella kuvaa koskettavasti ja kiehtovasti Shelleyn värikkäitä elämänvaiheita ja avaa lukijalle näkymän Frankenstein-romaanin henkilöihin ja keskeisiin teemoihin. Hirviöhahmo tarjoaa välineen rajankäyntiin meidän ja muiden, tunteen ja järjen, elämän ja kuoleman välillä. Kumpi lopulta on hirviö ja kumpi ihminen, tohtori Frankenstein vai hänen luomuksensa?

Merete Mazzarella on pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita, jonka ajan ilmiöihin pureutuvat teokset ovat herättäneet poikkeuksetta vilkkaan keskustelun. Kirjallisesta tuotannostaan hän on saanut useita palkintoja.

Kirpeitä huomioita ja inspiroivia ajatuksia ikääntymisestä ja ajan riennosta

Omasta elämästään ammentaen Merete Mazzarella kirjoittaa takuuvarmaan tyyliinsä – viisaasti ja hauskasti.

Mikä on sattuman rooli rakkaudessa? Mitä tarkoittaa olla uskollinen itselleen? Olivatko asiat ennen paremmin, ja jos olivat, niin kenellä? Korostetaanko elämysten ja elämänlaadun maksimointia nykyisin jo niin paljon, että tästä on muodostumassa uusi ahdistuksen lähde?Muun muassa nämä kysymykset lähtökohtinaan Merete Mazzarella palaa uutuuskirjassaan vahvasti henkilökohtaisiin teemoihin. Ikäihmisten rakkaus, ero vanhoilla päivillä, suhteet lapsiin ja lapsenlapsiin, vanhuuden vaivat ja univaikeudet, ystävien kuolema tai katoaminen dementian hämäriin sekä vanhustenhuollon kehitysnäkymät kuuluvat 70-vuotispäiväänsä lähestyvän kirjoittajan pohtimiin aihealueisiin.

Merete Mazzarella on pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita, jonka ajan ilmiöihin pureutuvat teokset ovat herättäneet poikkeuksetta vilkkaan keskustelun. Kirjallisesta tuotannostaan hän on saanut useita palkintoja.

Perimmäisten kysymysten äärellä

Merete Mazzarella kirjoittaa suurista teemoista syvällisesti, maanläheisesti ja tarkan havainnoijan varmuudella.

Moni kuittaa elämän tarkoituksen pohdinnan lannistavana urakkana, johon rohjetaan tarttua korkeintaan kirkasotsaisessa nuoruudessa. Merete Mazzarella katsoo kuitenkin tulleensa ikään, jossa tällaisesta vähättelystä ei tarvitse piitata. Hän arvelee torjunnan ja pilkanteon johtuvan osin siitä, että ihmiset miettivät elämänsä tarkoitusta enemmän kuin haluavat myöntääkään.Mazzarella lähestyy aihettaan eri suunnilta: hän pohtii maailmankuvaa, joka luo puitteet elämän tarkoituksen etsinnälle, sattumaa, kohtaloa ja valintoja. Hän kirjoittaa pahuudesta, anteeksiantamuksesta, surusta, myötätunnosta ja hyvästä elämästä. Mazzarella esittää myös oman uskontunnustuksensa kirjaamalla asioita, joihin uskoo ja jotka tekevät hänen elämästään mielekkään. Näitä ovat esimerkiksi avoimuus elämän moninaisuudelle, ystävyys, keskustelu, toivo, arki ja ihmettely. Tuttuun tapaansa Mazzarella on ajan hermolla ja käsittelee ikiaikaisten teemojen lomassa myös päivänpolttavia yhteiskunnallisia kysymyksiä.

Merete Mazzarella on pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita, jonka ajan ilmiöihin pureutuvat teokset ovat herättäneet poikkeuksetta vilkkaan keskustelun. Kirjallisesta tuotannostaan hän on saanut useita palkintoja.